sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Graalin malja

OK, olen ratkaissut Graalin maljan arvoituksen, kiitos pupun.

OK, avataas vähän tuota lausetta.

Rockyn kanssa olimme junnanneet sunnuntain ja maanantain variksen nostoa sisällä sekä ulkona narussa ja takkuista oli toiminta. Koiran asenne oli "EVVK toi köntsä tossa maassa".

Maanantaina iltasella kävin hakemassa pupun, joka oli tuore eikä pakastinta edes nähnytkään. Siispä en voinut vastustaa kiusausta vaan heitin pupun pihamaalle koiran eteen. Kiinnostus oli kova mutta jäi nuolemisen asteelle. Jaahas! totesin minä ja viskasin pupun takasin laatikkoon, millä olin sen aiemmin meille noutanut. Tässä vaiheessa tuli koiraan vauhtia. Se kävi nappaamassa pupun laatikosta ja ylpeänä kantoi sitä suussaan luovuottaen sen pyynnöstä kuitenkin minulle.

Oma Jaahas! asenteeni muttui Ahaa! asenteeksi välittömästi.

Siispä ennen iltaluun antoa vein variksen kodinhoitohuoneeseen nurkan taakse piiloon ja annoin koiralle käskyn. Se palasi varis suussaan tiputtaen sen vähän matkan päähän minusta.
Asia jäi hautumaan ja koira aterioimaan luutaan.

Tänään laitoin aamulla koiran vessaan odottamaan ja kävin "jemmaamassa" taas variksen kodinhoitohuoneeseen (aina kun teen damien etsintää sisällä, Rocky odottaa vessassa sen aikaa kun piilottelen dameja pitkin taloa. Se siis tietää, että yleensä vessapassitus merkitsee, että se pääsee leikkimään etsivää).
Se lähtikin vauhdilla etsimään varista mutta palasi suu tyhjänä takaisin. Ehdin päästää eriskummallisen kaiketi ihmetystä merkitsevän äännähdyksen, kun koiralla syttyi lamppu. Ainiin se varis! Ja kohta se palasi varis suussaan tuoden sen suoraan minulle käteen. (Olen 100% varma, että jos varis ei olisi ollut nurkan takana se olisi jäänyt noutamatta.)

Selvä! Aaamujauhelihat ja varis pussiin, koira autoon ja kohti metsää.
Vedin variksella jäljen metsään ja varis löysi pysäkin pienen harjanteen alta, eli paikka oli sellainen, mistä koiralla ei ollut näköyhteyttä minuun.
Se lähti hakuun mutta päätyi tyhjentämään suoltaan ja sen jälkeen jatkoi etsintää väärästä paikasta. Otin koiran takasin viereen ja lähetin uudelleen.
Tällä kertaa Rocky eteni suoraan variksen luokse ja kohta eteni se suussaan suoraan minua kohti. Tässä vaiheessa Jussi, joka oli epäillyt matkaa liian pitkäksi ja harjoitusta turhan suureksi harppaukseksi, päästi suustaan joitain hämmentyneitä sanoja. Samalla tosin Rocky tiputti variksen ja alkoi uudelleen tyhjentämään suoltaan. Tuotoksensa jälkeen se ei jatkanut siitä mihin oli jäänyt vaan se piti lähettää hakemaan varis. Ensimmäisellä kerralla varis nousi ja tippui uudelleen. Toisella kerralla varis nousi ja niin nousin minäkin ja otin juoksuaskeleita poispäin ja sain palkinnoksi variksen käteen.

Yksi markkeerausheitto vielä piti tehdä toisen pienen kukkulan taakse ja palautuksen varmistamiseksi lähdin jälleen juoksemaan heti kun Rocky oli variksen nostanut ja sain variksen käteen.

Olin ylpeä koirasta mutta vielä ylpeämpi itsestäni, koska olin päässyt koiran pään sisälle. Se ei ole halukas nostamaan varista, kun se on suoraan sen edessä maassa tai jos kävelemme hihnassa vaakun ohi. Se joko paineistuu tai sitten liian yksinkertainen tehtävä turhaannuttaa sen eikä touhu ole sille mielekästä. Aivan kuin se ajattelisi "nosta itse kun kerran siinä vieressä olet, minä olen noutaja ja noudan sieltä missä teen sen sinua paremmin ja nopeammin".

Nyt seuraa väite josta saa olla samaa tai erimieltä. Jos olisimme jatkaneet apukoululaislinjalla, olisin nyhtänyt Rockysta sen viimeisenkin motivaation rippeen ja turhauttanut meidät molemmat lopullisesti. Otin riskin ja luotin siihen, että osaan lukea tässä asiassa koiraani ja se kannatti.
Nyt kun tuo koira kertoisi vielä minulle, kuinka kauan minun pitää aina ottaa ritolat varmistaakseni variksen tulo käteen?

Ja huomaattekos mitä on tapahtunut minun ja Rockyn yhteistyölle? Kuka on palannut ohjaajanpallille varistreeneissä, häh!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti