keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Onnen maa

Viime lauantaina kävimme Hyvinkäällä ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli espanjalainen Eduardo Gonzalez, jolle oli enemmän mieleen massiiviset tollerit kuin rockymaiset siroluut. Tuloksena oli ERI AVK3 ja arvostelu kuului seuraavasti:

Dog with good construction. Well balanced. Nice head. Good front and topline. In movement close a little bit in front.

Tulipahan käytyä! :)

Sunnuntaina menimme Niinan ja käppänä-Ykän kanssa metsään tekemään varista ja remuamaan 1.5h ihanassa säässä ja maisemissa.
Laitoin Rockyn ensin noutamaan varista sokkona mutta kun sitä ei löytynyt tai sitten sitä ei haluttu löytää niin vaihdettiin markkeeraus heittoihin ja johan varis alkoi nousta! Ensimmäinen ei tullut suoraan käteen mutta toinen jo tuli. Hyvä!

                                               tässä pojat valloittamallaan kukkulalla



Eilen vappuaaton kunniaksi Rocky kävi heittämässä talviturkin rämmittyään ensin oikein sakkasessa metsäojassa.
Tänään lähdimme aamusta ajamaan mökille ja tehtiin jälleen varista.
Piilotin variksen metsikköön niin, että Rocky näki kun kävin sen viemässä mutta ei voinut nähdä minne varis päätyi.
Lähetyksen jälkeen se palasi tyhjin suin ja kun vaihdoin lähetyspaikkaa ja annoin käskyn etsiä niin koira lähti mielestäni väärään suuntaan mutta pian selvisi miksi kun näin sen noukkaavan variksen suuhunsa tuoden sen käteen asti. Se oli siis ensimmäisellä kerralla siirtänyt varista vain sivuun linjalta mutta nyt toi sen kiltisti perille.

Vaihdoimme jälleen paikkaa ja uusin treenin. Nyt varis tuli käteen ilman kommervenkkejä.
Koska koiralla oli kovasti vielä intoa niin tehtiin pari heittoa vielä lopuksi niin, että Rocky ei nähnyt mihin vaakku laskeutui mutta lentokaaren näki. Palautukset olivat moitteettomia.

Onnistuneen treenin ja vapun kunniaksi tämä koiraansa tyytyväinen mamma kävi myös viskaamassa talviturkkinsa järveen. Mökillä ei ollut vielä jäät lähteneet ja olo oli kuin grogilasissa työntäessäni toisiinsa kilahteleviä jäälauttoja edestäni pois saadakseni raivattua ihmisen kokoisen jäävapaan alueen veteen.


tässä kuvareportaasia treeneistä



                                          tässä ei kuvata tarakkaa vaan käteen tarjottua varista
                                             lähikuva ensimmäisestä kuvasta....
                                   
Kysymys kuuluu: mitä kuvasta puuttuu? Vastaus: RITOLAT! Ei enää tarvitse lähteä juoksemaan saadakseni variksen käteen!!!

                                          uusi paikka ja palautus pelittää edelleen :)

En voi siis sanoin kertoa, kuinka tyytyväinen olen tilanteeseen, jossa nyt olemme kun taippareihin on aikaa alle kuukausi! Muutamassa viikossa on tapahtunut ihmeitä! Rockysta on muutenkin tullut ihmeen seesteinen ja  meidän yhteistyö on kasvanut valtavasti. Ihmetellessäni Niinalle Rockyn uutta seesteistä puolta, löysi hän heti syyn siihen; raakaravinto. Kuulemma tasapainottaa koiraa. Niin tai näin mutta jotakin tuossa koirassa on tapahtunut. Oma osuutensa yhteistyön kehittymiseen on varmasti ollut huomenna päättyvällä 5kk:n sairauslomallanikin mutta en pois sulje sitäkään näkemystä, että niinä iltoina, kun Rocky saa lihaisen luun kaluttavakseen se ensin järsii itsenäisesti enimmät lihat ja sitten minä otan luun käteen ja pidän luuta niin, että se saa purtua sen pienempiin, turvallisesti nieltäviin osiin (joku kaunis päivä minulla jää vielä sormet hampaiden väliin..) tai jos kyseessä on kova putkiluu niin  autan sitä irroittamaan loputkin jännesäikeet luun pinnalta ja lopuksi kaivan luuytimen luun sisältä Rockyn ulottuville. "kyllä tuo mamma on mahtava kun auttaa mua näiden herkkujen kanssa, joten kai munkin on tehtävä sille palveluksia" -lienee herra todennut.

Perjantaina lähden jälleen Kellokoskelle ja käydään Niinan kanssa tekemässä koirille verijälki. Lauantaina siis vuorossa pitkästä aikaa MEJÄILYÄ, jee! Vaihtelu virkistää sanoi jänis pakkasella ja tämä akka kun pakkasesta varikset loppui.