keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Onnen maa

Viime lauantaina kävimme Hyvinkäällä ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli espanjalainen Eduardo Gonzalez, jolle oli enemmän mieleen massiiviset tollerit kuin rockymaiset siroluut. Tuloksena oli ERI AVK3 ja arvostelu kuului seuraavasti:

Dog with good construction. Well balanced. Nice head. Good front and topline. In movement close a little bit in front.

Tulipahan käytyä! :)

Sunnuntaina menimme Niinan ja käppänä-Ykän kanssa metsään tekemään varista ja remuamaan 1.5h ihanassa säässä ja maisemissa.
Laitoin Rockyn ensin noutamaan varista sokkona mutta kun sitä ei löytynyt tai sitten sitä ei haluttu löytää niin vaihdettiin markkeeraus heittoihin ja johan varis alkoi nousta! Ensimmäinen ei tullut suoraan käteen mutta toinen jo tuli. Hyvä!

                                               tässä pojat valloittamallaan kukkulalla



Eilen vappuaaton kunniaksi Rocky kävi heittämässä talviturkin rämmittyään ensin oikein sakkasessa metsäojassa.
Tänään lähdimme aamusta ajamaan mökille ja tehtiin jälleen varista.
Piilotin variksen metsikköön niin, että Rocky näki kun kävin sen viemässä mutta ei voinut nähdä minne varis päätyi.
Lähetyksen jälkeen se palasi tyhjin suin ja kun vaihdoin lähetyspaikkaa ja annoin käskyn etsiä niin koira lähti mielestäni väärään suuntaan mutta pian selvisi miksi kun näin sen noukkaavan variksen suuhunsa tuoden sen käteen asti. Se oli siis ensimmäisellä kerralla siirtänyt varista vain sivuun linjalta mutta nyt toi sen kiltisti perille.

Vaihdoimme jälleen paikkaa ja uusin treenin. Nyt varis tuli käteen ilman kommervenkkejä.
Koska koiralla oli kovasti vielä intoa niin tehtiin pari heittoa vielä lopuksi niin, että Rocky ei nähnyt mihin vaakku laskeutui mutta lentokaaren näki. Palautukset olivat moitteettomia.

Onnistuneen treenin ja vapun kunniaksi tämä koiraansa tyytyväinen mamma kävi myös viskaamassa talviturkkinsa järveen. Mökillä ei ollut vielä jäät lähteneet ja olo oli kuin grogilasissa työntäessäni toisiinsa kilahteleviä jäälauttoja edestäni pois saadakseni raivattua ihmisen kokoisen jäävapaan alueen veteen.


tässä kuvareportaasia treeneistä



                                          tässä ei kuvata tarakkaa vaan käteen tarjottua varista
                                             lähikuva ensimmäisestä kuvasta....
                                   
Kysymys kuuluu: mitä kuvasta puuttuu? Vastaus: RITOLAT! Ei enää tarvitse lähteä juoksemaan saadakseni variksen käteen!!!

                                          uusi paikka ja palautus pelittää edelleen :)

En voi siis sanoin kertoa, kuinka tyytyväinen olen tilanteeseen, jossa nyt olemme kun taippareihin on aikaa alle kuukausi! Muutamassa viikossa on tapahtunut ihmeitä! Rockysta on muutenkin tullut ihmeen seesteinen ja  meidän yhteistyö on kasvanut valtavasti. Ihmetellessäni Niinalle Rockyn uutta seesteistä puolta, löysi hän heti syyn siihen; raakaravinto. Kuulemma tasapainottaa koiraa. Niin tai näin mutta jotakin tuossa koirassa on tapahtunut. Oma osuutensa yhteistyön kehittymiseen on varmasti ollut huomenna päättyvällä 5kk:n sairauslomallanikin mutta en pois sulje sitäkään näkemystä, että niinä iltoina, kun Rocky saa lihaisen luun kaluttavakseen se ensin järsii itsenäisesti enimmät lihat ja sitten minä otan luun käteen ja pidän luuta niin, että se saa purtua sen pienempiin, turvallisesti nieltäviin osiin (joku kaunis päivä minulla jää vielä sormet hampaiden väliin..) tai jos kyseessä on kova putkiluu niin  autan sitä irroittamaan loputkin jännesäikeet luun pinnalta ja lopuksi kaivan luuytimen luun sisältä Rockyn ulottuville. "kyllä tuo mamma on mahtava kun auttaa mua näiden herkkujen kanssa, joten kai munkin on tehtävä sille palveluksia" -lienee herra todennut.

Perjantaina lähden jälleen Kellokoskelle ja käydään Niinan kanssa tekemässä koirille verijälki. Lauantaina siis vuorossa pitkästä aikaa MEJÄILYÄ, jee! Vaihtelu virkistää sanoi jänis pakkasella ja tämä akka kun pakkasesta varikset loppui.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Graalin malja

OK, olen ratkaissut Graalin maljan arvoituksen, kiitos pupun.

OK, avataas vähän tuota lausetta.

Rockyn kanssa olimme junnanneet sunnuntain ja maanantain variksen nostoa sisällä sekä ulkona narussa ja takkuista oli toiminta. Koiran asenne oli "EVVK toi köntsä tossa maassa".

Maanantaina iltasella kävin hakemassa pupun, joka oli tuore eikä pakastinta edes nähnytkään. Siispä en voinut vastustaa kiusausta vaan heitin pupun pihamaalle koiran eteen. Kiinnostus oli kova mutta jäi nuolemisen asteelle. Jaahas! totesin minä ja viskasin pupun takasin laatikkoon, millä olin sen aiemmin meille noutanut. Tässä vaiheessa tuli koiraan vauhtia. Se kävi nappaamassa pupun laatikosta ja ylpeänä kantoi sitä suussaan luovuottaen sen pyynnöstä kuitenkin minulle.

Oma Jaahas! asenteeni muttui Ahaa! asenteeksi välittömästi.

Siispä ennen iltaluun antoa vein variksen kodinhoitohuoneeseen nurkan taakse piiloon ja annoin koiralle käskyn. Se palasi varis suussaan tiputtaen sen vähän matkan päähän minusta.
Asia jäi hautumaan ja koira aterioimaan luutaan.

Tänään laitoin aamulla koiran vessaan odottamaan ja kävin "jemmaamassa" taas variksen kodinhoitohuoneeseen (aina kun teen damien etsintää sisällä, Rocky odottaa vessassa sen aikaa kun piilottelen dameja pitkin taloa. Se siis tietää, että yleensä vessapassitus merkitsee, että se pääsee leikkimään etsivää).
Se lähtikin vauhdilla etsimään varista mutta palasi suu tyhjänä takaisin. Ehdin päästää eriskummallisen kaiketi ihmetystä merkitsevän äännähdyksen, kun koiralla syttyi lamppu. Ainiin se varis! Ja kohta se palasi varis suussaan tuoden sen suoraan minulle käteen. (Olen 100% varma, että jos varis ei olisi ollut nurkan takana se olisi jäänyt noutamatta.)

Selvä! Aaamujauhelihat ja varis pussiin, koira autoon ja kohti metsää.
Vedin variksella jäljen metsään ja varis löysi pysäkin pienen harjanteen alta, eli paikka oli sellainen, mistä koiralla ei ollut näköyhteyttä minuun.
Se lähti hakuun mutta päätyi tyhjentämään suoltaan ja sen jälkeen jatkoi etsintää väärästä paikasta. Otin koiran takasin viereen ja lähetin uudelleen.
Tällä kertaa Rocky eteni suoraan variksen luokse ja kohta eteni se suussaan suoraan minua kohti. Tässä vaiheessa Jussi, joka oli epäillyt matkaa liian pitkäksi ja harjoitusta turhan suureksi harppaukseksi, päästi suustaan joitain hämmentyneitä sanoja. Samalla tosin Rocky tiputti variksen ja alkoi uudelleen tyhjentämään suoltaan. Tuotoksensa jälkeen se ei jatkanut siitä mihin oli jäänyt vaan se piti lähettää hakemaan varis. Ensimmäisellä kerralla varis nousi ja tippui uudelleen. Toisella kerralla varis nousi ja niin nousin minäkin ja otin juoksuaskeleita poispäin ja sain palkinnoksi variksen käteen.

Yksi markkeerausheitto vielä piti tehdä toisen pienen kukkulan taakse ja palautuksen varmistamiseksi lähdin jälleen juoksemaan heti kun Rocky oli variksen nostanut ja sain variksen käteen.

Olin ylpeä koirasta mutta vielä ylpeämpi itsestäni, koska olin päässyt koiran pään sisälle. Se ei ole halukas nostamaan varista, kun se on suoraan sen edessä maassa tai jos kävelemme hihnassa vaakun ohi. Se joko paineistuu tai sitten liian yksinkertainen tehtävä turhaannuttaa sen eikä touhu ole sille mielekästä. Aivan kuin se ajattelisi "nosta itse kun kerran siinä vieressä olet, minä olen noutaja ja noudan sieltä missä teen sen sinua paremmin ja nopeammin".

Nyt seuraa väite josta saa olla samaa tai erimieltä. Jos olisimme jatkaneet apukoululaislinjalla, olisin nyhtänyt Rockysta sen viimeisenkin motivaation rippeen ja turhauttanut meidät molemmat lopullisesti. Otin riskin ja luotin siihen, että osaan lukea tässä asiassa koiraani ja se kannatti.
Nyt kun tuo koira kertoisi vielä minulle, kuinka kauan minun pitää aina ottaa ritolat varmistaakseni variksen tulo käteen?

Ja huomaattekos mitä on tapahtunut minun ja Rockyn yhteistyölle? Kuka on palannut ohjaajanpallille varistreeneissä, häh!?

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Maa aikojen alussa

Ensimmäinen viikko raakaruokintaa takana ja hyvin on mennyt. Rockyn maha ei ole reagoinut ravinnon muutokseen muuten kuin että piereskely on loppunut ja ulosteen määrä on vähentynyt siinä määrin, että talossa voisi kuvitella asuvan tiibetinspanielin.
Muutokset ovat siis olleet vain ja ainoastaan positiivisia!

Tänään ilmoitin Rockyn Pieksämäen taippareihin.
Varistreenit alkoivat eilen ja varis saatiin nousemaan mutta vaati lämmittelyä. Positiivista oli se, että varis nousi minulle!
Jussi aloitti ohjaamisen mutta oma malttini ei kestänyt katsoa vierestä miehille niin tyypillisen laimeaa koiran innostamista. Me naiset, meille on suotu draamantajua ja heittäytymisen taitoa miestenkin edestä!

Ohjaajasta riippumatta varisnoudot rakennetaan nyt uudelleen alusta ja tänään aamupala nautittiinkin ulkona sen jälkeen kun ensin hihnassa oli kannettu varista. Kanto-ote oli hyvin hento ja eleet sen mukaiset, että koiraa iljetti kälynen varis joka oli ollut kolmen muun koiran suussa. Tiedä sitten, pitäisikö mennä niin alkeisiin, että teippaisin variksen?

Kaiholla tässä muistelee aikaa vuosi takaperin, jolloin varis nousi hyvin mutta tippui 3-5 metrin päähän ohjaajasta. Vieläkin ketuttaa tuolloin tekemäni virheet joista nyt maksetaan oppirahoja.

Tänään pakastin saa täytettä vielä yhdestä pupusta, jossa se saa odottaa vuoroaan vielä jonkin aikaa.



keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Lihan värinä

Meillä aloitettiin eilen barffaus! Vielä jonkin aikaa sitten kuvittelin raakaruokinnan olevan tähtitiedettä vitamiinien, hivenaineiden ym. ravinteiden tasapainon ylläpitämiseksi mutta aiheesta luettuani ja keskusteltuani ystäväni Niinan kanssa aiheesta, ymmärsin, että eihän asia näin ole. Niinan käppänä Ykä on barffannut jo pidemmän aikaa.( Eilen selvisi myös, että Rockyn pikkusisko Unna barffaa myös ja saimme kivan keskustelun aikaiseksi Rialthingin facebook-ryhmässä.)
Asia jäi hautumaan mieleeni ja raksulaatikon pohjan alkaessa pilkottamaan venytin ja venytin uuden ruokasäkin ostoa kunnes viimeiset raksut laatikosta hävisivät ja koitti päätöksenteon aika.

Mikä raakaravinnon pariin sitten ajoi? Olin lopullisen kyllästynyt häijyjä sarjapieruja päästelevään koiraan. Kaasun lisäksi suolesta tuntui tulevan sama määrä tavaraa kuin etupää veti. Karva irtosi sykleissä karvanlähtöaika ja The karvanlähtöaika. Irtoavan karvan määrällä olisi pitänyt perheen lapasissa ja karvahatuissa, täyttänyt sohvatyynyt sekä perintö nojatuolin ja vielä olisi riittänyt imuriinkin täytettä. Rockylla muodostui myös runsaasti hammaskiveä, jota itse poistin. Kaikkein kurjin vaiva on kuitenkin ollut enemmän ja vähemmän säännöllinen oksentelu. Usein Rocky oksensi sulamattoman aterian vaikka ruokailusta oli kulunut useampi tunti.
Tarkoituksellisesti kirjoitin menneessä aikamuodossa, koska oletan em. "vaivojen" jäävän historiaan ravintomuutoksen myötä.

Vaihdoksen tein kerrasta poikki -menetelmällä ja ensimmäinen ateria koostui broilerin jauhelihasta ja kurkku-salaatti soseesta, samalla jatkettiin vielä tänä aamuna mutta illalla on kanansiipien vuoro. Ensimmäinen viikko mennään siis kanalla ja ensi viikolla lisätään joku toinen eläinlaji, todnäk nauta. Jos elimistö ei vaihdokseen pahemmin reagoi, saatan antaa jo tällä viikolla yhden kala-aterian.

Tänään pakastin saa raakaruoan lisäksi täytettä variksista. Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että pakastin alkaa olla pyhitetty koiralle ja minä saan tekosyyn olla edelleen leipomatta vierasvaroja niin myös sitä, että Rockylta odotetaan seuraavalta kuukaudelta paljon. Tähtäimessä siis edelleen taipparit toukokuun lopussa.

Jos kaikki menee niin kuin minä suunittelen niin Rockyllä on vauhdikas kolmi viikkoinen touko-kesäkuun vaihteessa. Ensin taipparit, sitten mejä-koe ja vielä Tolleri-leiri päälle. Leirille olen ilmoittanut Rockyn VEPE-ryhmään. 

Sitä ennen meillä on vielä muutama päivä ennen kevään todellista alkamista aikaa nauttia lenkkeilystä taka"metsän" hangilla, joille naapurin muksaakin muksempi mies on tehnyt hyvät pohjat moottorikelkalla. Nämä pohjat ovat edesauttaneet treenaamista samoissa maastoissa. Viikonloppuna tehty 7 damin ruutu tyhjeni 6 damin verran kuin heittämällä nopeasti työskennelleen Rockyn ansiosta. 7. dami jätettiin tarkoituksella allekirj. haettavaksi.
Kevään sulattaessa pohjat joutuu Rocky myös totuttelemaan jälleen hihnan käyttöön. Viime viikkoina hihnan on voinut jättää kotiin tai taskunpohjalle kun takaovesta on suoraan päässyt ihanteellisille lenkkimaastoille, joissa me olemme olleet ainoat näkyvät kulkijat. Villieläinten läsnäolosta on kertonut vain runsas hankeen painautunut jäljistö.

                                     Auringon täyttämiä ulkoilupäiviä on tänä keväänä riittänyt <3

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Juhlat

Meidän talvi-nomet meni sitten niin, että Rocky oli laitettu riista-ryhmään vaikka nimenomaan laitoin ilmoittautuessa viestiä, että dameilla tehdään. Damiryhmä oli puolestaan jo täynnä eli homma karahti karille ennen kuin ehti alkaakaan.
Treenaus ei kuitenkaan missään nimessä ole mennyt hukkaan sillä keväällä pitäisi olla valmiina taippareihin. Jos kaikki menisi niin kuin olen suunnitellut niin NOU olisi Pieksämäellä 25.-26.5. 
Alunperin suunnittelin meneväni kesäkuun alussa Laukaan taippareihin mutta samana viikonlopuuna on keski-suomen mäykkyjen järjestämä MEJÄ-koe Toivakassa ihan muutaman kilometrin päässä meiltä kotoa ja uskon meillä olevan hyvät mahdollisuudet päästä tuohon kokeeseen. Toivottavasti meidät otetaan mukaan myös Pieksämäelle!

Tosin sitä ennen pitäsi variksen alkamaan nousta...

Viime lauantaina meillä oli tyttövoittoiset treenit. Mukana oli Ria, Nero, Emma ja Miina sekä uudet tulokkaat Joy-pentueesta, Rockyn siskopuolet Hupi ja Lysti
Noutoja ja ohjausta tehtiin ensin dameilla ja sitten vielä ohjaus variksella. Lopuksi vielä tottista. Pikkutytöt tutustuivat varikseen ja molemmat sitä jo kantoivat. Hupi, jonka Suska ja Tero piti pentueesta itsellään oli jo erittäin edistynyt vaakun kantaja, voi ihanuutta! 

Tytöistä huolimatta Rocky toimi kiitettävästi dameilla. Varikselle lähetys sitten vaatikin jo enemmän, että varis tuli Jussille mutta tuli kuitenkin. Palautus vaati sen, että Jussi lähti juoksemaan poispäin.
Tottiskin meni ihan ok, maahanmeno on Rockylla laiskanpuoleista edelleen (kai se nyt on kun ei olla treenattu siihen vauhtia).

Eilen tein takametsään Rockylle ruudun n. 1,5 metriseen hankeen ja se sujui hyvin vaikka koiralla oli vaikeuksia edetä umpihangessa. Kerran jouduin älähtämään kun meinasi vaihtaa damin ja se auttoi tällä kertaa. Oma osuutensa oli varmaan raskaalla alustallakin, että jätti vaihdon vain ajatuksen asteelle. Ts. jätti vaihdon vain ja ainoastaan alustasta johtuen!

Tänään ilmoitin puppelispuun Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, joka järjestetään huhtikuun lopulla. Tuomarina on joku espanjalainen jonka nimi ei nyt sattumoisin jäänyt mieleen. Hyvä kun lukihäiriöisenä selviän kotimaisista nimistä.
Kevät on siis selkeästi koittamassa kun koe- ja näyttelysuunnitelmat käynnistyvät :) Mahtavaa!

Sitten vielä ylistys kasvatin ensimmäiselle tollerille Erokselle. Eros aloitti toko-uransa viime kesänä ja toimi Rockyn toko-kaverina niittäen lajissa menestystä niin, että keski-suomen noutajakoirayhdistys palkitsi Eroksen eilen vuoden toko-tulokaspalkinnolla. Rakas toko-tulokas on 9 vuotta vanha! :)
Mielestäni Eros on palstatilansa ansainnut ja olinkin yhteydessä tolleri-lehteen ja lupasin kirjoittaa jutun Eroksesta 2/2013 lehteen. HYVÄ EROS! <3

torstai 7. maaliskuuta 2013

Suuri hiljaisuus

Terveiset onnistuneista ilta-treeneistä!

Jussin ohjaamana Rocky kävi viemässä ensimmäisen damin jonka jälkeen tehtiin toiseen paikkaan muistiheitto.
Viime kerralla Rocky alkuun pyrki hakemaan vasten annettua ohjausta ensin muistiheiton, mutta tällä kertaa haki empimättä ensin ohjatusti viedyn damin ja sen jälkeen ohjatusti muistin.

Eteen lähetykset seurasi sen jälkeen ja ne meni myös hyvin. Yksi tuli tallennettua ja juuri sillä kertaa allekirj. unohti kertoa ohjaajalle, missä dami on, joten lähestymispillitys jäi antamatta. Tosin allekirj. kyllä kuiskaa sen niin, että koira ja ohjaaja ei sitä varmasti kuule. Siis oikeesti, what the hek, kuiskaa!!!
No ei tuo vadissa juurikaan painanut ja tuloksena oli hieno nouto. Rocky luottaa hyvin ohjaajaan, joka toistaa "eteen" -käskyä. Tämä ilmeni ensimmäisessä noudossa hyvin kun se alkoi himmaamaan vauhtia kun damia ei alkanut ilmestyä. Luottavasti jatkoi kuitenkin matkaansa saadessaan potkua "eteen"-toistoista ja päätyi damin luo.


Attention!!! Älkää taittako niskojanne! :P



Lopuksi vielä kun koiralla kerran intoa oli, niin tehtiin suuntaohjaukset niin, että damit oli Rockyn takana ja molemmilla sivuilla (ohjaajasta katsottuna kello 9,12 ja 3). Aiemmin on tehty vain vasen ja oikea eli nyt tuli yksi vaikeusmomentti lisää. Lapset ja Jussi olivat damien lähellä valmiina nostamaan ne tarvittaessa ylös.
Ensin sai eteen-käskyn ja se meni hyvin. Sitten vielä molemmat sivut, jolloin pyrki hakemaan edestä mutta kun dami nousi joka kerta ylös, alkoi naula vetämään ja koira ymmärtämään, että paras mennä sinne minne käsketään.

Kaikilla oli hyvä fiilis ja nyt toimintasankari kaluaa tyytyväisenä jäistä putkiluuta. Leikin tänään hammaslääkäriä ja poistin Rockylta hammaskiveä, luu viimeistelkööt hoidon. :)

Eyes Wide Shut

Taas on ollut päivittely laiskanpuoleista mutta vetoan siihen, että vihdoin n. 1,5 vkoa sitten niskarangan välilevynpullistuma operoitiin, siis minulla. Sen jälkeen treenauslistalla onkin ollut hiljasta.

Toki ennen leikkausta harjoittelimme sivusuuntiin lähettämistä, pillipysäyttämistä ja valmistauduimme talvinomeen.
Sivusuuntiin lähettämisestä Rocky sai nopeasti otteen ja asia oli sillä taputeltu.
Pillipysäyttäminen... no se on vaiheessa.
Talvinomet...OMG! Ne on reippaan viikon päästä! Taitaa mennä peruuttamisen puolelle meidän nomet.
Rocky haldaa melkolailla hyvin hommat puhtaalla alustalla mutta valitettavasti merkatulla alustalla kiinnostaa hajut enemmän kuin nouto. Suskan miestä Teroa lainatakseni suhde taulukkona ilmaistuna on jotakin tätä luokkaa:

pissa/pimppi:  min. ///////////////////////////// max.
motivaatio:     min. ///////////                   max.

Kun kävimme Mikkelin suunnalla Läsänkoskella Suskan kotitilalla treenamassa, oli mukana Rocky, Nero ja Rockyn äiti Ria, sisko Miina ja siskopuoli Emma. Tytöt kun pissi linjalle niin se oli sitten siinä. Puhtaalla linjalla itseni viilentämisen ja koiran kuumentamisen ja innostamisen jälkeen homma toimi jotakuinkin kohtuullisesti.
Tytöt ja Nero sen sijaan toimivat esimerkillisesti! Emmalla vielä erilliset kehut toiminnastaan!
Treenien jälkeen tytöt ja Rocky saivat keskenään juoksennella ja tuolloin Rocky ymmärsi pysyä kaukana tyttöjen pyllyistä ja tyytyi iskemään kuononsa kohtaan, mistä tyttöjä oli aiemmin lähetetty.

Seuraavissa treeneissä (muisteja ja eteen lähetyksiä) Jussi toimi ohjaajana ja tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun Suska näki Jussin ohjaavan. Mukana treeneissä oli tällä kertaa Nero ja Rockyn veli Topi. Ei siis tyttöjä ja homma pelitti paremmin. Tai sitten se johtui ohjaajasta. Lehmänhermoinen Jussi kun pystyy pitämään malttinsa eikä vedä hernettä heti nenään jos koira ei toimi kuten toivotaan.

Meidän pitäisi siis tehdä aivan älyttömästi häiriötreenejä Rockyn kanssa. Nimenomaan hajuhäiriö treenejä.
Tai sitten nipsauttaa pallit pois mutta kun siihenkään en vielä ole valmis vaikka omista palleista ei kysymys olekaan. Hormoonit ottivat Rockyn ylä- ja alapään valtaansa heti sen täytettyä 8kk ja sillä tiellä ollaan.

Tänään aamulla tein pihassa muutaman eteen lähetyksen ja luottavaisesti koira eteni kohteeseen. Mutta se oli kotipihalla taas se.

Muutamalla sanalla vielä turhan haukun pois kitkennästä. Prosessi on edennyt nyt siihen vaiheeseen, että naapurit pääsevät kotiinsa ilman, että me asiasta tietäisimme. Samoin he saavat liikkua rauhassa pihallaan Rockyn tyytyessä katselemaan heitä hiljaa ikkunasta. Yölliset mölyämiset ovat myös jääneet pois. Eilen ja tänään on myrskynnyt niin, että tavarat ovat lennelleet pitkin pihaa ja kattotiilet paukanneet mutta Rocky on pysynyt hiljaa. Se kuitenkin reagoi päivisin (ei siis illalla) tv:n ääniin ja jos joku tulee pihalle. Mölyämisen se lopettaa myös käskystä heti tai lähestulkoot heti joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Nameja se ei enää saa vaan pelkän kehun kun osaa olla hiljakseen. Nyt kun pysähtyy ajattelemaan niin melkoisesti se on edistynyt tällä alueella. Olen vielä pari kuukautta saikulla joten saa nähdä, mitä tapahtuu kun se jää yksin taas päivisin.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Huonosti käyttäytyvät miehet

Eilen taas vaakuteltiin, eikä siitä ole mitään eritystä kerrottavaa.
Paitsi, että se meni ihan äly hyvin!!!


Viikon takainen varis on ulkoillut pakkasessa koko tämän ajan kunnes eilen otin sen aamulla sisälle lämmittelemään. Ilta oli jo pitkällä variksen ollessa jälleen käyttövalmis. Ällöttävä, mutta käyttövalmis.
Pimeyden vuoksi emme päässeet metsään vaan treeni tehtiin kotipihalla.

Jussi ohjasi koiraa ja minä varista. 4 noutoa, plusmiinus 30m etäisyydeltä. Rocky oli nopea eikä toiminnassa ollut mitään negatiivista sanottavaa. Kävi vauhdilla korjaamassa variksen Jussin käteen, kertaalleen taisi pudottaa sen Jussin jalkoihin. Onnistumisen painoarvoa lisää vielä jo mainittu variksen ällöttävyys. Rockyllahan on esiintynyt aiemmin neitimäistä "hyi en ota, koska se on ollut toisen suussa" tai "hyi en ota, koska siitä on tullut verta ja se haisee" -valikoivuutta.
Omat sormeni syyhysi, ei variksesta, vaan halusta kokeilla, miten palautukset tulee perille minun ohjauksessa, mutta kyllä nyt Stina on niin, että itse joudut syyhyt raapimalla sammuttamaan. Kerran homma on alkanut Jussi/Rocky kaksikolla pelittämään, niin riskejä ei oteta. Piste. Jäähän minulle nuo damit edes....

Damien kanssa treenataan seuraavan kerran keskiviikkona jolloin pidetään Suskan kanssa kimppatreenit ajatuksella 'talviNOMEt häämöttää'. Käyn ennen treenejä keskus-sairaalassa hermoratatutkimuksessa joten toivoa sopii, että käsi on treenikunnossa testauksen jälkeen...

Sitten siihen turhanpäiväisen haukunnan karsimiseen, josta edellisessä tekstissä mainitsin.
Rocky aloitti tuon tavan ollessaan vähän yli puolivuotias. Asuimme väliaikaisesti kylällä, kaupan yläkerrassa, jossa sijaitsi myös toinen asunto. Kun asuntoon muutti nainen, jolla oli myös koira, alkoi Rocky haukkua kuullessaan ääniä porraskäytävässä.
Viisas olisi jo tuossa vaiheessa puuttunut tavan karsimiseen mutta kyseessä olen minä, joka ei mene sieltä mistä aita on matalin vaan haastettahan sitä olla pitää! Helpolla jos olisin halunnut päästä niin asuisin kerrostalossa kultakalan kanssa. Ei koiraa, ei lapsia, saati miestä :).
Tapa alkoi siis tuolloin ja ehkä ajattelin sen olevan väliaikaista, edessä kun häämötti muutto omaan taloon, jonka käytävissä ei vieraita ihmisiä liikkuisi ja tapa jäisi itsestään pois. Nyt kun aikaa on kulunut 1.5v niin on kaiketi aiheellista todeta, että tapa ei ole jäänyt väliaikaiseksi ja on vain pahentunut.
Kieltämisestä tai komentamisesta ei ole ollut apua, pikemminkin päinvastoin. Jonkin aikaa kokeilin kiittämistä:  -kiitos kun ilmoitit, nyt tiedän, että siellä on joku ja sinä voit rauhoittua.
Tämä versio toimi komentamista paremmin mutta ei asiaa ratkaissut.
Nyt on käytössä namit. Kun Rocky alkaa haukkumaan, kiinnitän nopeasti sen huomion muualle ja kun se hiljenee, annan palkaksi namin. Tai aina parempi, ehdin reagoida jo ennen, kuin Rocky provosoituu haukkumaan. Tällöin kehun ja palkitsen hiljaista koiraa kunnes haukku-ärsyke on mennyt ohi. Lapsen koulukyyti on tähän erinomainen apu, se kun saapuu suunilleen samaan aikaan joka päivä niin tiedän olla valmiina ja taksi saa rauhassa jättää lapsen pihalle ilman, että koira mölisee ovella.
Tätä samaa kehu-nami taktiikkaa käytimme uutena vuotena kun raketti paukahti Rockyn ollessa sisällä ja se toimi hyvin.
Toivon meille myös hankittavan ovikellon jo pikkuhiljaa. Minulle on ihan ok, jos koira reagoi ovikelloon eli ilmoittaa tulijoista. Etenkin, jos vaihtoehtona on varuilta ilmoittaa kaikista äänistä. Asuinalueellamme kun rakennetaan edelleen niin pauketta ja kolinaa todellakin riittää. Eikä koira ymmärrä, että se naapurin kaivuri ei todellakaan ole tulossa meille kylään tai että toinen naapuri ei ilmoita tulostaan hakkaamalla nauloja autotallinsa katteeseen. Eli tavoite olisi se, että kaivuri saisi kaikessa rauhassa kaivaa naapurissa ja Rocky reagoisi siihen  vasta sitten jos se soittaisi meidän ovikelloa tai koputtelisi ikkunoihin.
Stressaavaa jatkuva vahtiminen koirallekin on. Onneksi yölliset vahtivimmakohtaukset ovat jääneet oikeastaan jo kokonaan pois. Roska-auto on ainoa, jolle se hiljaa murisee mutta malttaa muuten pysyä hiljaa. Niin, meillä roska-auto kulkee aamuyöstä 03-04 välillä, mutta kolinasta päätellen kuski kuvittelee olevansa päivätöissä. Mielenvikast läppändeerust!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Last Action Hero

Ihan alkuun pientä kitinää :)
En tätä blogia aloittaessani ajatellut taaskaan (!) päätäni pidemmälle. Nämä otsakkeet tuottavat minulle suunnatonta päänvaivaa (paitsi tällä kertaa). Vaikka joku voisikin toisin kuvitella, niin en todellakaan ole mikään elokuvaharrastelija. Viimeksi kävin katsomassa elokuvissa Risto Räppääjä ja viileä Venla ja sitä edellisen kerran Risto Räppääjä ja polkupyörä varas. Niistä ei hirveästi otsikoita tähän blogiin revitä. Korkeintaan kaksi.

Joku on voinutkin jo hoksata, että blogin elokuvaotsakkeet siis todellakin juontavat juurensa First Action Hero -nimestä eli toimintasankarista ;). Rockyn viralliseen nimeen minulla oli aikoinaan tietämättäni näppini pelissä kun tekstasin Suskalle, onko pennut vielä nimetty ja sain vastaukseksi, että ei mutta First-pentue on kyseessä. Tuosta tuli minulle samantien mielenyhtymä Last Action Hero-elokuvaan ja vastasin viestiin, että First Action Heroja kaikki tynni (kyllä, muistan pikkutarkasti kaikki tarpeettomat asiat mutta tarpeelliset unohtuu nanosekunnissa).
 Ja niinpä kun olimme hakemassa "Riko"-pentua kotiin ja saimme samalla kuulla pennun virallisen nimen niin Jussi muutti nimen Rockyksi. (Kaikille 90-luvulla ja sen jälkeen syntyneille tiedoksi, että 80-luvun  todellinen toimintasankari oli Sylvester Stallonen Rambo-hahmon ohella toinen hänen esittämänsä toimintasankari Rocky.) :)
Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa kun Stallonenkin erotti kuvassa vielä äidistään.
Rikosta taasen tulee edelleen mieleen Mikko Alatalon hitti "rikoo on riskillä ruma". Mikko Alatalo  taasen näyttää edelleen samalta kun 80-luvun Syksyn Sävel -biisikilpailussa mutta Mikko on todennäköisesti syntynytkin sininset silmälasit päässään, tässä syy...

ASIAAN!
Sain eilen soiton Suskalta joka kyseli kuulumisia ja kun menin möläyttämään, että damit tulee käteen aina ja vastasin vielä Suskan kysymykseen -Aina?, pontevasti -AINA! niin puhelimen toisesta päästä kuuluikin iloinen "no hyvä! Sitten te osallistuttekin Rockyn kanssa Rialthingin joukkueeseen talvi-NOMEen".
Tässä vaiheessa olin ehtinyt nielaista tyhjää kerran jos toisen. Siis mitämitämitä??! Minä ja suuri suuni joka puhuu ennen kuin aivot ajattelee :/
Onneksi Suska lohdutti, että pitäähän joukkueessa olla yksi mustalammas :S. No sehän jo lohduttikin...! :)
Sovimme toki kimppatreenejä tapahtuvaksi jo ensiviikosta lähtien.

Tänään aamusta oli siis pakko mennä tekemään pieni ruutu metsikköön ja kyllä ne damit edelleen palautui kaikki käteen, yksi vaihto mahtui tosin joukkoon.

Koska omasta terveydentilastani (niskan välilevynpullistuma) maaliskuussa ei ole vielä tässä vaiheessa tietoa, on olemassa mahdollisuus, että Jussi toimii ohjaajana minun sijasta. Me kyllä olemme Jussin kanssa jo tehneet sopimuksen, että minä hoidan näyttelyt ja Jussi kaikki muut kokeet/kisat.
Niin turhauttavaa kun se itselleni onkin niin Jussin yhteistyö Rockyn kanssa pelittää paljon paremmin kun minulla ja Rockylla; Jussin yksi käsky vastaa minun 3-30 käskyä. Ja tämä ei käänny positiiviseksi vertailuksi miehen 1euro vs. naisen 3-30euro.
Eilen jo vinkkasin illalla Jussille, että sillä on edessä maaliskuussa talvi-NOMEt.
Ja delegointiko on muka yksi minun heikkouksistani! :)

Tämän viikon meillä on Rockyn kanssa treenattu reagoimattomuutta jok'ikiseen kolahdukseen ja ihan positiivisesti se sujuu. Palaan aiheeseen seuraavassa tekstissä. Jos muistan.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Onnen potkuja

Teimmekin varis-treenin jo sunnuntainan maanantain sijaan, koska päätin, että mies saa toimia ohjaajana. Palautukset Jussille ovat toimineet jossain määrin paremmin kuin itselleni silloin kun olemme olleet heikoilla jäillä palautusten suhteen.
Oma toimintani vaikuttaa ajoittain eli hyvinkin usein siltä, kuin esittäisin pantomiimina sähkövatkainta ja Jussi sen sijaan on kuin toteemipaalu rauhallisuudessaan. Niinpä epävarmassa tilanteessa valitsin juurikin tuon toteemipaalu vaihtoehdon.

Alku oli tahmea. Tein markkeerausheiton rinteen alapuolella n. 30 m. päästä Rockyn seistessä rinteen yläpäässä. Näki siis kaaren muttei minua. Positiivista oli se, että nosti variksen ja lähti palauttamaankin mutta tiputti sen pian ja alkoi nuohota sen kanssa.

Uusi yritys ja kaava sama.

Älynväläys, herkku puuttuu! Ryynimakkara kehiin.

Rockyn reaktio; -ai saako tästä herkkuakin, no sitten!

Aloitimme homman alusta, siis ihan alusta. Jussi tiputti variksen viereensä ja pyysi Rockya antamaan sen ja näin tapahtui. Seuraavaksi varis "lensi" metrin-kahden päähän ja taas tuli varis käteen, 5m päästä sama toistui ja lopulta se tuli 20-30m päästäkin käteen. Siihen lopetimme.
Olin ihan mielettömän tyytyväinen! Ei mitään niskurointia tai kyseenalaistamista vaan pyytentöntä toimintaa ryynimakkaran voimin.

Jatkossa etenemme varovasti matkaa asteittain pidentäen ja muutamilla toistoilla kerrallaan.

Tähän loppuun vielä kertaus: Mamman puppelispuu nostaa variksen jälleen!


lauantai 12. tammikuuta 2013

James Potkukelkka

Potkukelkka, tuo kapine, joka saa minut suitsuttamaan insinööreille gloriaa!
Potkukelkka on eilisestä lähtien ollut väline, jolla käymme ulkoilemassa. Ei täristä niskaa ja koira saa liikuntaa  hölkätessään vieressä.
Aamulenkillä tänään mietin, että onnistuisikohan canicrossing-välineiden yhdistäminen potkukelkkaan niin, että se olisi koiralle turvallista. Jos ne sai yhdistettyä pulkkaan niin miksei kelkkaankin. Kokeilen sitä ainakin joku päivä.
Näen jo kuvan itsestäni istumassa tyynenä potkukelkan kyydissä, en siis seisomassa jalaksilla, koiran vetäessä tätä muoria etiä päin :) JAHVAT TULLOO! POIS ALTA!

Tänään tein päätöksen, että tavoitteena on 1.-2.6 Laukaan taipparit ja anelin tekstarin välityksellä kasvilta apua ja kasvi lupasi sitä tarjota. Tänks Suska!

Ja koska Rockylla on hirmuiset noutohalut tällä hetkellä, niin huomenna otan pakkasesta variksen sulamaan ja maanantaina näkee lopahtaako noutohalut siihen kun varis putkahtaa esiin.

Sormet, varpaat ja vaikka jalatkin ristissä siihen asti!

Myös tollereiden terveyskyselyyn tänään vastattu ja laitettu keski-suomen noutajayhdistyksen sihteerille viestiä jäsenmaksulapun saamiseksi. Viime vuonna jäi epäselväksi olinko jäsenmaksun maksanut vai en. Omasta mielestäni olin mutta heidän mukaansa en mutta eivät myöskään pyynnöstäni huolimatta uutta jäsenmaksua minulle toimittaneet. Olin tai en niin siitä huolimatta olin ainakin henkisesti ja välillä fyysisestikin heidän toiminnassaan mukana.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Isä sisäkkönä (Mrs. Doubtfire)

Tollereita pidetään älykkäinä ja kekseljäinä ja näin totta vieköön on!
Tästä todisteena sisäkkömme Rocky, jonka pyykkäystaidoista viimeksi kerroin.
Tämä kyseinen koira-kaveri on nyt innostunut siitä touhusta niin paljon, että alkaa oma-aloitteisesti työhön heti, kun avaan pesukoneen luukun.

Se on hoksannut, että pyykkikone piippaa ohjelman loppumisen merkiksi ja piippaus kertoo siis hänelle, että kohta on työnteon aika. Se seuraa liikkeitäni herkeämättä ja ottaessani suunnan kohti kodinhoitohuonetta, on koira siellä ennen minua.

Aina en kuitenkaan jaksaisi odotella apupojan ojentelevan vaatteita ja siksi nostankin ajoittain koko pyykkimytyn koneesta pöydälle, ettei koira pääse niihin käsiksi.

Ei auta! Tämä älykkyyden ilmentymä huolehtii, että pääsee osallistumaan työntouhuun keinolla millä hyvänsä ja tuo keino on napata sukka tai paita narulta ja ojentaa se sen jälkeen minunlle. Siis se sukka tai paita, jonka olen juuri itse pöydältä ottanut, puistellut ja laittanut narulle.
Kun kiellän toimimasta näin ja käännän selkäni ottaakseni pöydältä uuden vaatekappaleen ripustettavaksi, on koiralla jo uusi narulta napattu vaate suussaan minulle tarjottavaksi.
Tähän ei voi reagoida kuin naurulla!
Jotakin sellaista olen ollut lukevinani, että tosikot älkööt vaivautuko, jos tätä rotua mielii kotiinsa :D

tässä kuvareportaasia kotitöitä rakastavasta koirasta: