sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Graalin malja

OK, olen ratkaissut Graalin maljan arvoituksen, kiitos pupun.

OK, avataas vähän tuota lausetta.

Rockyn kanssa olimme junnanneet sunnuntain ja maanantain variksen nostoa sisällä sekä ulkona narussa ja takkuista oli toiminta. Koiran asenne oli "EVVK toi köntsä tossa maassa".

Maanantaina iltasella kävin hakemassa pupun, joka oli tuore eikä pakastinta edes nähnytkään. Siispä en voinut vastustaa kiusausta vaan heitin pupun pihamaalle koiran eteen. Kiinnostus oli kova mutta jäi nuolemisen asteelle. Jaahas! totesin minä ja viskasin pupun takasin laatikkoon, millä olin sen aiemmin meille noutanut. Tässä vaiheessa tuli koiraan vauhtia. Se kävi nappaamassa pupun laatikosta ja ylpeänä kantoi sitä suussaan luovuottaen sen pyynnöstä kuitenkin minulle.

Oma Jaahas! asenteeni muttui Ahaa! asenteeksi välittömästi.

Siispä ennen iltaluun antoa vein variksen kodinhoitohuoneeseen nurkan taakse piiloon ja annoin koiralle käskyn. Se palasi varis suussaan tiputtaen sen vähän matkan päähän minusta.
Asia jäi hautumaan ja koira aterioimaan luutaan.

Tänään laitoin aamulla koiran vessaan odottamaan ja kävin "jemmaamassa" taas variksen kodinhoitohuoneeseen (aina kun teen damien etsintää sisällä, Rocky odottaa vessassa sen aikaa kun piilottelen dameja pitkin taloa. Se siis tietää, että yleensä vessapassitus merkitsee, että se pääsee leikkimään etsivää).
Se lähtikin vauhdilla etsimään varista mutta palasi suu tyhjänä takaisin. Ehdin päästää eriskummallisen kaiketi ihmetystä merkitsevän äännähdyksen, kun koiralla syttyi lamppu. Ainiin se varis! Ja kohta se palasi varis suussaan tuoden sen suoraan minulle käteen. (Olen 100% varma, että jos varis ei olisi ollut nurkan takana se olisi jäänyt noutamatta.)

Selvä! Aaamujauhelihat ja varis pussiin, koira autoon ja kohti metsää.
Vedin variksella jäljen metsään ja varis löysi pysäkin pienen harjanteen alta, eli paikka oli sellainen, mistä koiralla ei ollut näköyhteyttä minuun.
Se lähti hakuun mutta päätyi tyhjentämään suoltaan ja sen jälkeen jatkoi etsintää väärästä paikasta. Otin koiran takasin viereen ja lähetin uudelleen.
Tällä kertaa Rocky eteni suoraan variksen luokse ja kohta eteni se suussaan suoraan minua kohti. Tässä vaiheessa Jussi, joka oli epäillyt matkaa liian pitkäksi ja harjoitusta turhan suureksi harppaukseksi, päästi suustaan joitain hämmentyneitä sanoja. Samalla tosin Rocky tiputti variksen ja alkoi uudelleen tyhjentämään suoltaan. Tuotoksensa jälkeen se ei jatkanut siitä mihin oli jäänyt vaan se piti lähettää hakemaan varis. Ensimmäisellä kerralla varis nousi ja tippui uudelleen. Toisella kerralla varis nousi ja niin nousin minäkin ja otin juoksuaskeleita poispäin ja sain palkinnoksi variksen käteen.

Yksi markkeerausheitto vielä piti tehdä toisen pienen kukkulan taakse ja palautuksen varmistamiseksi lähdin jälleen juoksemaan heti kun Rocky oli variksen nostanut ja sain variksen käteen.

Olin ylpeä koirasta mutta vielä ylpeämpi itsestäni, koska olin päässyt koiran pään sisälle. Se ei ole halukas nostamaan varista, kun se on suoraan sen edessä maassa tai jos kävelemme hihnassa vaakun ohi. Se joko paineistuu tai sitten liian yksinkertainen tehtävä turhaannuttaa sen eikä touhu ole sille mielekästä. Aivan kuin se ajattelisi "nosta itse kun kerran siinä vieressä olet, minä olen noutaja ja noudan sieltä missä teen sen sinua paremmin ja nopeammin".

Nyt seuraa väite josta saa olla samaa tai erimieltä. Jos olisimme jatkaneet apukoululaislinjalla, olisin nyhtänyt Rockysta sen viimeisenkin motivaation rippeen ja turhauttanut meidät molemmat lopullisesti. Otin riskin ja luotin siihen, että osaan lukea tässä asiassa koiraani ja se kannatti.
Nyt kun tuo koira kertoisi vielä minulle, kuinka kauan minun pitää aina ottaa ritolat varmistaakseni variksen tulo käteen?

Ja huomaattekos mitä on tapahtunut minun ja Rockyn yhteistyölle? Kuka on palannut ohjaajanpallille varistreeneissä, häh!?

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Maa aikojen alussa

Ensimmäinen viikko raakaruokintaa takana ja hyvin on mennyt. Rockyn maha ei ole reagoinut ravinnon muutokseen muuten kuin että piereskely on loppunut ja ulosteen määrä on vähentynyt siinä määrin, että talossa voisi kuvitella asuvan tiibetinspanielin.
Muutokset ovat siis olleet vain ja ainoastaan positiivisia!

Tänään ilmoitin Rockyn Pieksämäen taippareihin.
Varistreenit alkoivat eilen ja varis saatiin nousemaan mutta vaati lämmittelyä. Positiivista oli se, että varis nousi minulle!
Jussi aloitti ohjaamisen mutta oma malttini ei kestänyt katsoa vierestä miehille niin tyypillisen laimeaa koiran innostamista. Me naiset, meille on suotu draamantajua ja heittäytymisen taitoa miestenkin edestä!

Ohjaajasta riippumatta varisnoudot rakennetaan nyt uudelleen alusta ja tänään aamupala nautittiinkin ulkona sen jälkeen kun ensin hihnassa oli kannettu varista. Kanto-ote oli hyvin hento ja eleet sen mukaiset, että koiraa iljetti kälynen varis joka oli ollut kolmen muun koiran suussa. Tiedä sitten, pitäisikö mennä niin alkeisiin, että teippaisin variksen?

Kaiholla tässä muistelee aikaa vuosi takaperin, jolloin varis nousi hyvin mutta tippui 3-5 metrin päähän ohjaajasta. Vieläkin ketuttaa tuolloin tekemäni virheet joista nyt maksetaan oppirahoja.

Tänään pakastin saa täytettä vielä yhdestä pupusta, jossa se saa odottaa vuoroaan vielä jonkin aikaa.



keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Lihan värinä

Meillä aloitettiin eilen barffaus! Vielä jonkin aikaa sitten kuvittelin raakaruokinnan olevan tähtitiedettä vitamiinien, hivenaineiden ym. ravinteiden tasapainon ylläpitämiseksi mutta aiheesta luettuani ja keskusteltuani ystäväni Niinan kanssa aiheesta, ymmärsin, että eihän asia näin ole. Niinan käppänä Ykä on barffannut jo pidemmän aikaa.( Eilen selvisi myös, että Rockyn pikkusisko Unna barffaa myös ja saimme kivan keskustelun aikaiseksi Rialthingin facebook-ryhmässä.)
Asia jäi hautumaan mieleeni ja raksulaatikon pohjan alkaessa pilkottamaan venytin ja venytin uuden ruokasäkin ostoa kunnes viimeiset raksut laatikosta hävisivät ja koitti päätöksenteon aika.

Mikä raakaravinnon pariin sitten ajoi? Olin lopullisen kyllästynyt häijyjä sarjapieruja päästelevään koiraan. Kaasun lisäksi suolesta tuntui tulevan sama määrä tavaraa kuin etupää veti. Karva irtosi sykleissä karvanlähtöaika ja The karvanlähtöaika. Irtoavan karvan määrällä olisi pitänyt perheen lapasissa ja karvahatuissa, täyttänyt sohvatyynyt sekä perintö nojatuolin ja vielä olisi riittänyt imuriinkin täytettä. Rockylla muodostui myös runsaasti hammaskiveä, jota itse poistin. Kaikkein kurjin vaiva on kuitenkin ollut enemmän ja vähemmän säännöllinen oksentelu. Usein Rocky oksensi sulamattoman aterian vaikka ruokailusta oli kulunut useampi tunti.
Tarkoituksellisesti kirjoitin menneessä aikamuodossa, koska oletan em. "vaivojen" jäävän historiaan ravintomuutoksen myötä.

Vaihdoksen tein kerrasta poikki -menetelmällä ja ensimmäinen ateria koostui broilerin jauhelihasta ja kurkku-salaatti soseesta, samalla jatkettiin vielä tänä aamuna mutta illalla on kanansiipien vuoro. Ensimmäinen viikko mennään siis kanalla ja ensi viikolla lisätään joku toinen eläinlaji, todnäk nauta. Jos elimistö ei vaihdokseen pahemmin reagoi, saatan antaa jo tällä viikolla yhden kala-aterian.

Tänään pakastin saa raakaruoan lisäksi täytettä variksista. Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että pakastin alkaa olla pyhitetty koiralle ja minä saan tekosyyn olla edelleen leipomatta vierasvaroja niin myös sitä, että Rockylta odotetaan seuraavalta kuukaudelta paljon. Tähtäimessä siis edelleen taipparit toukokuun lopussa.

Jos kaikki menee niin kuin minä suunittelen niin Rockyllä on vauhdikas kolmi viikkoinen touko-kesäkuun vaihteessa. Ensin taipparit, sitten mejä-koe ja vielä Tolleri-leiri päälle. Leirille olen ilmoittanut Rockyn VEPE-ryhmään. 

Sitä ennen meillä on vielä muutama päivä ennen kevään todellista alkamista aikaa nauttia lenkkeilystä taka"metsän" hangilla, joille naapurin muksaakin muksempi mies on tehnyt hyvät pohjat moottorikelkalla. Nämä pohjat ovat edesauttaneet treenaamista samoissa maastoissa. Viikonloppuna tehty 7 damin ruutu tyhjeni 6 damin verran kuin heittämällä nopeasti työskennelleen Rockyn ansiosta. 7. dami jätettiin tarkoituksella allekirj. haettavaksi.
Kevään sulattaessa pohjat joutuu Rocky myös totuttelemaan jälleen hihnan käyttöön. Viime viikkoina hihnan on voinut jättää kotiin tai taskunpohjalle kun takaovesta on suoraan päässyt ihanteellisille lenkkimaastoille, joissa me olemme olleet ainoat näkyvät kulkijat. Villieläinten läsnäolosta on kertonut vain runsas hankeen painautunut jäljistö.

                                     Auringon täyttämiä ulkoilupäiviä on tänä keväänä riittänyt <3