sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Teen Spirit

Tänään lähdimme aamusta klo. 7 kohti Inkeroista, missä ryhmänäyttely. Matkalta poimimme ensin Suskan kyytiin ja Mikkelistä vielä mukaan tuli Sari Emman ja Miinan kanssa.
Odotukset eivät olleet kahden viikon takaisen Savitaipaleen katastrofi-reissun jälkeen kovin korkealla, vaikka Rockyn karva onkin kokenut ihmeitä omega-3 ja biotiinin ansiosta.
Tuomarina Inkeroisissa oli Kirsi Nieminen ja Rocky oli ainut uros nuorten luokassa. Kehässä pyörähdyksen jälkeen oli kädessä kuitenkin ERI ja SA!

Järjestäytyessämme kilpailuluokassa riviin, kävi tuomari ilmoittamassa yleisölle kyseessä olevan harvinaisen korkeatasoinen urosluokka!
Tuon kokoontumisen jälkeen oli minulla hihnan päässä SERT:n saanut paras uros 2.
ROP-koiraan (kuvassa vas.) ratkaiseva ero tuli tuomarin mukaan Rockyn silmien siristelystä, jonka auringon paiste aiheutti. Tuomari ei kyennyt kunnolla näkemään silmien todellista kokoa ja ehdottipa tuo jopa silmien tarkastamista, johon vastasin, että tutkittu on ja terveiksi todettu.
"Erinomaista tyyppiä oleva, oikea koko, erinomaiset mittasuhteet, kaunis pää. Erinomaiset korvat, siristelee silmiään. Hyvä kaula, eturinta ja runko. Erinomainen raajaluusto, hyvät takakulmaukset. Erinomainen häntä, kaunis karvapeite ja väritys. Esiintyy erinomaisesti."
NUO ERI, NUK1, SA, PARAS UROS 2, SERT

Toistamiseen kehään pääsin Rockyn isosisko-puolen, Emman, kanssa EH tuloksella. Viikon päästä pitäisi näyttää Emma Lahden KV:ssa ja tänään harjoittelimme yhteistyötä sitä silmälläpitäen. Kuten kuvasta voi päätelle, meillä Emman kanssa ainakin kehonkieli toimii yks-yhteen :)
Muuten tämän viikon olemmekin opetelleen Rockyn kanssa yhteistyötä.
Viikko sitten olin valmis laittamaan koiran konttiin ja rahtilaivalla Afrikan sarven eteläpuolelle merirosvojen villiinlänteen. Väitän, ettei olisi kulunut 24 tuntiakaan, kun merkkarit olisivat heiluttaneet mielipuolisesti valkoistalippuaan ja palauttaneet laivan  ihan vain päästäkseen eroon koirasta, joka aina mereen heittämisen, hävitys tarkoituksessa, jälkeen kapuaisi takaisin kannelle ja vitt#%#isi vähän lisää uuden mereen sinkoamisen toivossa.
Koira kyseenalaisti siis lähes kaiken ja teki kaikkea, minkä tiesi olevan kiellettyä. Avuksi tähän löytyi välinpitämättömyys. Tuo jästipää kun ottaa niin sanalliset torumiset kuin niskavilloista ilmaannostonkin "ihan mahtavana!" huomionosoituksena ja yllytyksenä leikkimieliseen painiin aivan kuin 16-vuotiaat jampat pikku hönöissään. No, tekipä koira mitä töllöntöitä tahansa, en noteerannut ja pikkuhiljaa alkoi koiraa moinen puuduttaa. Teini-angstit unohtui herralla viikossa ja talossa on taas rauha.
Tänään koira on ollut kuin unelma käytökseltään ja hyödynsinkin Sarin tyttöjä tehden paikalla makuuta ja liikkestä seisomista + -makuuta Miinan ja Emman läsnäollessa ja hyvin sujui. Tosin liikkeestä maahan menoa ei ole kotona tarvinnut vahvistaa käsimerkillä mutta nyt piti. Rocky saa sen anteeksi, koska teimme liikettä ensimmäistä kertaa ulkona ja ihanien tyttöjen ympäröimänä. Aika paineistavaa! Kysykää keneltä tahansa teinipojalta :)

torstai 12. huhtikuuta 2012

Die Hard

Kävimme aamusta ottamassa hankikuolemat ja survoessani viininpolkian lailla tietä kotiin päin päätin, että hankijumpat on tältä keväältä paketissa.
"Lunta" (lumijääsohjopaskamassaa) on vielä saappaanvarren (kahluusaappaiden...) mitan verran ja jalat uppoaa siihen joka jumalan siunaamalla askeleella. N. 20min. jaksoin sitä touhua ja matka, jonka etenimme tuossa ajassa oli naurettava. Vaikutti siltä, etten ollut ainoa, jonka jalat huusi hoosiannaa kun Rocky välillä jämähti paikalleen kaikki 4 jalkaa maanuumenissa ja silmissään "onkovieläpitkämatkajonnekin?"-katse.
Mutta mitä vielä! Kotiovella minun huohottaessa takki auki, juoksevaa hikeä kaulata pyyhkien, koira ei edes läähätä! Viimeiset voimani uhraten kävimme seuraavan äänettömän keskustelun tiiviin tuijotuksen kera :
R: "Tässäkö tää ns. lenkki nyt oli?"
S: "Haistappa paska"

Opetus: Hanki lumikengät tai vaihtoehtoisesti teräsmiehen kunto.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Alfred Hitchcock: LINNUT

Rocky on saanut nauttia tämän viikon päivittäisistä hankilenkeistä taka-ajatuksena lihasmassan lisääminen. Viikon aikana kantava hanki sai ihan mukavan upottavan lisäkerroksen päälleen ja sehän sopi meille. Tässä lenkkimuodossa on vain yksi huono puoli; ei se koira yksin niitä umpihankia auraa vaan omatkin pohje- ja reisilihakset ovat saaneet tuta lumen vastuksen aikaan saaman poltteen. 


Torstaina Rocky kävi rokotuksessa. Samalla reissulla eläinlääkäri suositteli biotiinia jo käytössä olevan omega-öljyn lisäksi tehostamaan uuden karvan kasvua. Karvan lähtö on onneksi tältä erää ohi!!! (kuvassa on Rocky "bikini-lookissa" säälittävine häntineen.)
Aamulla oli otettu varis sulamaan ja iltasella ehdittiin vähän kokeilla, miten vaakku tällä kerralla palautuu. Ja se palautui huonosti. Rocky ensin alkoi "pakkaamaan" lintua ja kun lopulta suostui ottamaan sen suuhunsa niin jätti sen puoleen väliin ja erillisen kehoituksen jälkeen vasta toi sen käteen. Tämä toistui pari kertaa jonka jälkeen varis lensi peräkärryyn mukanaan minun haaveet käytännön lintukoirasta.

Eilen pitkänäperjantaina lähdimme aamusta tekemään ruutua dameilla. Nappasin damilaukkuun mukaan myös peräkärryssä yöpyneen variksen raadon.
Matkalla ennalta suunniteltuun ruudun teko paikkaan aloin kuumeisesti miettimään, että pitikö treeni tehdä vasta- vai myötätuuleen. Silläkin uhalla, että härättäisin aamuäreyteen taipuvaisen Suskan (<3), päätin soittaa hänen neuvontalinjalleen. Puhelimen tuuttaessa varattua, valitsin vastatuulen ja kohta sain vahvistuksen asialle puhelimen välityksellä. Perustelut asialle olivat, että koska ei ole väliä mitkä damit koira noutaa.

Tällä kertaa tuuli oli voimakkaimmillaan kuitenkin koiran korvien välissä. Ensinnäkin olen lopettanut koiran kutsumisen luokseni kun se damin löytää, koska kun ollaan (jos ollaan...) tositoimissa, en voi millään olla varma,  milloin koira on saaliinsa löytänyt. Rocky onkin automaattisesti palauttanut damin sen löydettyään kuten toivottua on. Tällä kertaa poimittuaan damin, koira lähti ihan toiseen suuntaan kuin missä sitä odotin. Toiseksi, kun Rocky kutsun jälkeen alkoi damia palauttamaan sain todeta, että kyseessä oli siipidami ilman damia. Kutsujen jälkeen sain käteeni vain siiven. (Tuo menee kyllä niin omaan piikkiin kun olin huonosti kiinitetyn siiven damiin jättänyt.) Kolmanneksi, toiseen hakuun päästyään koira lähti vika suuntaan mutta korjasi kyllä virheenä ja löysi damin. Sitten tapahtui se, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut ja mitä en halunnut koskaan päästä myöskään todistamaan: Rocky tiputti damin ja lähti uhkaavasti kohti toista havaisemaansa damia. Vaikka pitkäperjantain kunniaksi vedin pipoa silmille ja pyysin apua nasaretilaiselta ja hänen tulisemmalta vastapeluriltaankin oli damin vaihto täyttä totta.
Kolmas dami palautui ihan ok, mutta tästä vituralleen menneestä ruudusta ei jäänyt käteen mitään mutta suuhun kyllä jäi suht. paskainen maku. 

Tuon aiemmin mainitsemani pikapalaverin aikana Suskan kanssa olin ehtinyt mainitsemaan hänelle, ettei ainakaan tämä kasvatti tule taippareita läpäisemään jos touhu vaakun kanssa on näin luokatonta. Suska totesi tähän, että tolleri on viisas koira ja kyllä itseäsikin söisi, jos joka kerta sama harjoitus toistettaisiin samassa paikassa. Niinpä ohjeita noudattaen tein variksella laahausjäljen ja jemmasin sen ryteikköön paikkaan, josta koira ei sitä ihan heti saisi napattua vaan joutuisi tekemään töitä sen eteen.
Nyt siis oltiin ensimmäistä kertaa tilanteessa, että koira noutaisi linnun pidemmän matkan päästä ja että minulla ei olisi mahdollisuutta blogata sen väistö yritystä.
Ja niin Rocky meni variken luokse, nappasi sen heti suuhunsa ilman pakkaamisia ja lähti tuomaan sitä minua kohti kunnes tiputti linnun, nappasi suuhunsa ja alkoi ottaa suuntaa sivuun. Silloin minä sain jalat alleni ja juoksin pois päin koirasta kiljuen kuin intiaani "tännetännetännetuletuletule" ja koira tuli, varis suussaan!
Harjoitus toistettiin ja kaava oli kaiketi lähes sama, paitsi että nyt Rocky jäi variksen kanssa kiertelemään n. 2 m päähän minusta ja lopulta jätti sen n. 1m päähän. Totesin, että tämä hyväksyttäisiin taippareissa ja niin se hyväksytään nytkin.

Tänään olemme nauttineet auringosta, hankikävelystä ja hankipiehtaroinnista. Yksi heitto tehtiin lenkin aikana ja koira malttoi hyvin istua sivulla kun itse viskasin damin mahd. kauas. Haku ja nätti palautus. 




Nyt sitten treenataankin taas helppoja palautuksia. Ja kolutaan ryteikköjä variksen kanssa. Annan Rockyn myös nauttia täysillä viimeisistä piehtaroinneistaan, ensi viikolla pitäisi näet koittaa kevät!




sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Sleeping Beauty

Eilinen päivä meni Savitaipaleella ja niinhän siinä kävi kuten ennalta ennustin. Rocky nappasi uransa huonoimman näyttelytuloksen. Paavo Mattilan arvio Rockysta kuului näin:
"Hyvä rakenteinen uros, hyvä pää ja kaula. Sopusuhtainen runko, hyvä taka-osa. Karvapeite ei näyttelykunnossa. Liikkeet saisi olla joustavammat". EH.
Aluksi koirien järjestäytyessä kehään ryhmänä pääsimme jonon viimeisenä juuri kohtaan, johon joku ennen tollerita esiintyneistä flateista oli kusaissut. Siihen Rocky reagoi jäykistymällä kuin äärimmilleen viritetty varsijousi ja imaisi poskensa ruokatorven puolelle. Yritä siinä sitten olla elastinen kun tyyppi muistuttaa asennoltaan enemmän taistelevaa metsoa kuin coolia koiraa. Kädessäni olisi voinut kuvitella olevan matolääkettä, niin paljon maksapopcornit siinä vaiheessa Rockya kiinnosti.
No, ei se homma niihin liikkeisiin kuitenkaan kaatunut ja tuomarin edessä seisominen oli jo luontevampaa.

Tällä hetkellä Rocky on lähes aluskarvaton. Pers- ja häntäkarvoista on jäljellä optimistisellakin arviolla 1/4.
22.3 on Kouvolassa näyttely, johon koiran olen jo ilmoittanut. 29.3 on vuorossa Lahden KV-näyttely. Meinasin jo perua Kouvolaan lähdön mutta Suskan kanssa päädyimme siihen, että sinne lähdetään hakemaan kehäkokemusta. Tosiasiahan on, että koiran pitää pystyä pitämään itsensä kasassa, oli kehä kostutettu urealla tai ei. Täytynee ottaa Rockylta jatkossa ennen näyttelyyn lähtöä PLV-näyte taskumattiin ja tarvittaessa omatoimisesti peittää vieraat merkkaukset sillä.

Näyttelyrintamalla ollaan tositoimissa vasta heinäkuun paikkeilla, jolloin karvapeitteen pitäsi olla Rockymaisen upea. TollerShow:ssa Jämsässä räjäytetään sitten pankki, sopiiko.

Mutta taas opittiin:
- Rockylle kehätreeniä
- Lisää massaa (Rockylle) = ylämäkijuoksua ja uintia tiedossa (meille molemmille).
- Kun viitteet karvan lähdöstä alkaa, en ilmoita koiraa seuraavalle kuulle kolmeen eri näyttelyyn!
- Paavo Mattila tykkää paksukaisista  FATASS CAME AND WON.