perjantai 23. maaliskuuta 2012

KOIRATOHTORI


Tässä kohden oli vielä aamulla kirjoitus, joka käsitteli mm. iloista tervehdystä Kennelliitolta lonkka- ja kyynärkuvien tulosten muodossa sekä havaittavaa menestystä tottiksessa liikkeestä maahan menossa. Samaisessa kirjoituksessa suunnittelin viikonloppuna tekevämme estehyppy-treenejä. Kirjoitus kuitenkin hävisi jonnekin bitti-avaruuteen kun minä onneton aloin IPadilla päivittelemään blogia. En tee niin enää!

Niinpähän jäi meillä esteet rakentamatta. Ostin Rockylle luun raakapakasteena. Norm. olen antanut paahdettuja putkiluita mutta nyt sorruin raakaan kun myyjä vakuutteli, että jos paahdettuja kestää, kestää myös raakoja. Tämä raaka versio oli vielä possua perinteisen naudan sijaan. Rocky jäi la aamuna rouhimaan luutaan kun me suuntasimme ostoksille kaupunkiin. Palatessamme oli reilun kokoisesta luusta jäljellä n. peukalon mittainen pätkä. Pikaisen tupatarkastuksen jälkeen en jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin, että loput luusta oli koirakaverin mahalaukussa! Teoria sai pian vahvistusta kun luunpalat alkoivat nousta ylös. Siinä kun pöllö oksentaa syömänsä hiiren luut yhtenä siistinä pallona, oksensi koira syömänsä sian luut USEANA vähemmän siistinä klönttinä. Ei ole linnun vikaa Rockyssa vaikkei muuten pöllömpi koira olekaan.. Rocky oli koko päivän aika vaisu ja vielä iltamyöhään päästi viimeiset pitkätsyljet sisuksistaan.
Koska suoli toimi kuitenkin normaalisti, pyrin karistamaan pelon suolitukkeumasta pois mielestäni.

Aamulla heräsin siihen, kun lapsi koputtaa kylkeen samalla kuiskaten: "äiti, tuu kattomaan". Kyllä, olohuoneen lattia oli koristeltu yön aikana 5-6 nyytillä suolensisältöä. Mies osannee kertoa tarkemman luvun, sillä kuullessani lähestyvät askeleet, hyppäsin salamana takaisin sänkyyn ja hiljaa peiton alla kuuntelin kun mies korjasi sadon. Työ vaati ilmeisesti sanallista vahvistusta, sillä mies toisteli samaa sanaa, mitä siivosi lattialta :D Nyt suolensisältö on muuttanut koostumustaan ja Rocky parka on ripulilla. Tunnen niin syvää myötätuntoa koiraa kohtaan, että mietin onko soveliasta taputella tuubillinen Bepanthenia ko.,arvatenkin arkaan, poistumistiehen.
Muuten Rocky alkaa olla taas oma virkeä itsensä.

Ensi viikonloppu menee toimintasankaria näytellessä. Savitaipalella on ryhmänäyttely. Harmikseni novascotiannoutajia arvosteleva tuomari on vaihtunut. Alunperin tuomarina piti olla Elena Ruskovaara, joka viime kesän Tollershowssa palkitsi Rockyn parhaaksi urospennuksi 7-9kk luokassa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, vieläkö Rocky Ruskovaaran silmää miellyttää.
Odotukset ei kyllä nyt muutenkaan ole kovin korkealla; Rocky on valitettavasti juuri näyttely rykelmän alla luovuttanut tuuhean karvapeitteensä meidän imurille. Pyysin aamulla tytärtäni lainaamaan pitkiä hiuksiaan lisäkkeeksi Rockyn häntään, joka alkaa olla aika surillinen näky. Lapsi kieltäytyi vaikka lupasin antaa ne pikimmiten takaisin.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

SNOW WHITE AND THE SEVEN DWARFS

Tänään käytiin tekemässä ruutu, vaikka alunperin sitä suunnittelin vasta viikonlopulle. Minähän siis olen kuvitellut tehneeni muistiruutua jo muutamat kerrat kunnes rva Kasvattaja oikaisi minun tehneen jotain aivan omaa sovellusta. Rocky kuitenkin tykkäsi ja itse sain mielenriemua taitavasta koirasta, joten ei se ihan hukkaan mennyt. Kutsutaan tuota harjoitusta näin jälkikäteen vaikka mitä parhaimmaksi yhteistyönparannustreeniksi :).

Kävin siis pudottelemassa kaikki omistamani 7 damia lähimetsään Rockyn tullessa isännän kanssa jonkin ajan päästä perässä.
Sitten koira töihin. 2 ensimmäistä damia palautui vauhdilla ja suoraan käteen ilman erillistä käskyä.Viisas olisi lopettanut homman tähän mutta kokematon ei. Pääni sisällä oli jo käynnistynyt äänettömät tuuletukset ja riemunkiljahdukset kun koira ampaisi matkaan uuden "etsi" käskyn saatuaan.Tässä vaiheessa Rocky oli tietämättäni vaihtanut lajia startti-harjoituksiin ja palasi muutaman metrin edettyään takaisin. Kierrettyään muutaman varvin ympärilläni ja ahmittuaan kuorma-auto kasetillisen lunta alkoi Rockyn toinen talvilemppari heti lumensyönnin jälkeen eli piehtarointi. Suskan ohjeita noudattaen yritin pitää itseni hiljaisena mutta siinä vaiheessa kun maasta alkoi löytyä kivoja risuja revittäväksi kuului kurkustani epämääräinen örähdys. Örinä sai koiran lopettamaan piehtaroinnin mutta muuta ei sitten tapahtunutkaan. Empimisen jälkeen päätin käskeä koiran sivulle ja annoin uudelleen "etsi" käskyn ja lopulta olin taas yhtä damia rikkaampi. Tähän suoritukseen sisältyi kuitenkin useampia ei-toivottuja toimintoja, joita en tässä ala nyt käsittelemään koska tarkoitus ei ole kirjoittaa romaania.
Jo ennen metsään lähtöä olin päättänyt haetuttaa kolme damia. Pyörsin päätökseni, naiselle se sallittakoon, ex-tempore perustellen sitä itselleni sillä, että edellinen suoritus oli niin luokaton, ettei siihen yksinkertaisesti voi harjoitusta lopettaa. Siinä vaiheessa, kun vakuuttelin itselleni päätöksen tehdä vielä yksi haku olevan -jos ei nerokas niin hämmästyttävää kypsyyttä osoittava-, oli Rocky ehtinyt taas imuroida sieraimensa ja nielunsa täyteen lunta. Saatuaan ylähengitystiensä auki, suoriutui koira viimeisestä hausta hyvin jos ei oteta huomioon sitä, että aika kauan piti pyöriä vailla päämäärää n. 10m etäisyydellä minusta ennen kuin vainu otti vallan.

VIKALISTA:

7 damista 3 oli aivan uusia. Ne oli hajuuntuneet samassa muovipussissa variksen kassa yhden yön.
En sen suuremmin miettinyt, kun asettelin dameja ruutuun. Lopulta sain todeta Rockyn palauttaneen kaikkein kauimmaiset damit. Miksi? Luultavasti siksi, että ne olivat yhtä lukuunottamatta vanhoja dameja ja Rocky sai niistä parhaiten vainun. Mm. yhtä uutta damia Rocky ei löytänyt vaikka käytännössä käveli sen yli useamman kerran.
Varis pääsi jälleen yökylään damilaukkuun.

Rva Kasvattaja eli Suska on antanut aivoilleni jumppaa asetellessaan kahvikuppeja ja laseja mihin järjestykseen milloinkin. Jokaisella kupilla on ollut oma roolinsa. Yksi kuppi on esittänyt minua, yksi pensasta, yksi avustajaa yksi Rockya jne. Lisäksi Suska on ilmoittanut tuulen suunnan ja kertonut mikä harjoitus on kyseessä.. Minun on pitänyt perustella minne asetan damin tai damit Suskan korostaessa tuulensuuntaa ja sitä, että kyseessä on nuori koira. Olen hyvinkin ratkaisukeskeinen ihminen mutta nämä tehtävät ovat pistäneet pistäneet isonpyörän sutimaan. Aivojumppa on kuitenkin jossain määrin tuottanut tulosta ja uskon osaavani huomioida tuulen oikein helpoimmissa harjoituksissa.
Osasinko käyttää nyt tuulensuuntaa oiken? -En. En osaa edes kertoa mistä päin tuuli.
Miksi? -Asia muistui mieleeni n. tunti treenin jälkeen.
Seuraavalla kerralla muistan pakata myös ajatuksen mukaan damilaukkuun.

Yleensä puhutaan koiran kuumenemisesta. Tänään emäntä oli niin liekeissä, että unohti kaiken ennalta miettimänsä. Meistä kahdesta Rocky ei ole se, jonka olisi pitänyt pyöriä hangessa.
Normisti pidän sponttaaniuttani hyveenä, tänään olisi ollut käyttöä myös maltille ja harkinnalle.

Tässä on nyt n. 3 viikkoa aikaa miettiä seuraavan ruutu-treenin toteutusta. Yritän myös muistaa ottaa variksen pois damilaukusta. Ei tarvitse seuraavaksi manata kuinka parvi raatokärpäsiä pilasi treenin tanssiessaan nuolimuodostelmassa osoittaen koiralle jokaisen damin paikan.





maanantai 19. maaliskuuta 2012

Tapahtui edellisessä jaksossa, eli hieman taustoja:

Rocky syntyi n. 14kk sitten ja on nyt nuori tolleri-poika. Ensimmäistä syntymäpäivää vietettiin tammikuun alussa ilman suurempia seremonioita.
Ensimmäinen vuosi meni harjoitellessa perustottelevaisuutta eikä niille treeneille loppua näy. Syksyllä oli tarkoitus päästä vielä MEJÄn makuun mutta odotellessani hirvensorkkaa ja -verta tutulta hirvimieheltä (kiitos Kari&Mia!), ehti lumi jo laskeutua maahan ja sorkat + veri odottaa lumien sulamista pakastimessa. Huhtikuun lopussa alkaa Jyväskylän noutajakoirayhdistyksen MEJÄ-kurssi, jonne olemme ilmoittautuneet mukaan eli kuukauden päästä pääsemme tämänkin lajin pariin tutustumaan.
Taippari-kurssilla olimme jo viime keväänä (Rocky oli ihan varmasti kurssin nuorin osallistuja), oppia oli tuolloin saamassa lähinnä emäntä. Rockyn lähtötasoa tuolloin kurssilla parhaiten kaiketi kuvaa se, ettei se ollut kertaakaan vielä edes uinut. Kouluttaja Kimmo *kumartaa kunnioittavasti* kuitenkin totesi vakuuttavasti, että kaikki ryhmämme jäsenet tulevat läpäisemään taipumuskokeet. Sillä uholla sitten mennään! Taippari kokeisiin tähdätään vielä tulevan sulanmaan aikaan. Syksyllä saatan siis toivoa lumetonta talvea. Vitsivitsi.

Talven ajan olemme treenanneet noutoja jotka alkoivatkin vuoden vaihtuessa sujua erinomaisesti kunnes minä menin päättämään, että palkkio-herkuista luovutaan ja pelkkä kehu riittää. Tuolloin Rocky päätti, että damit eivät tule perille ilman kitarisoja kihelmöiviä "PERKELE!"-huutoja ja silloinkin komean mutkan kautta. Kitarisat voivat jälleen hyvin kun herkut ovat palanneet taskuun. Ja treenataan yksin. Kimppatreeneissä joko koira tai allekirjoittanut ottaa paineita ja palautukset takkuavat. Viime treeneissä tosin meni jo paremmin. Ensimmäinen nouto meni ketuiksi kun Rocky päätti ottaa noutoon lähdettyään keltaisen vesiliukoisen tussinsa esiin kirjoittaakseen nimensä oikein isolla hankeen. Mitä tästä opimme; älä ota kuplaotsaista koiraa suoraan autosta noutamaan, etenkään paikassa, jossa jo n. 100 muuta koiraa on käynyt kirjoittamassa hankeen oman taginsa. No, nimmareiden jaon jälkeen homma sujui taas lähestulkoon mukavasti.
               
                                                           ROCKY WAS HERE!


Viimeisimmät viikot olemme tehneet tuttavuutta varisten kanssa. Vielä viime viikolla Rocky ei ollut lainkaan varma, haluaako vaihtaa vaakun edes raakaan jauhelihaan (panoksia piti koventaa kun edes nakki ei riittävästi motivoinut). Koirasta oli selvästi vastenmielistä luovuttaa tuo viehko saaliinsa minulle. Jos olisin ajatustenlukija, olisi viesti ollut seuraava: "mä niiiiiiin haluan laittaa tämän linnun pikakelauksella wheel of fortuneen -made by Rocky- ja sen jälkeä nylkeä sen mutta kun tuo emäntä on suuttuessaan niiiin äänekäs ja toi jauhelihakin tuoksuu niiiiin hyvältä... jauhelihaa...voi paska. Luovutan."
Tänään uskallettiin jo hieman "pidetää" hakumatkaa ja varis tuli käteen. Tosin se piti ensin tiputtaa matkalla ja palauttaa vasta uuden käskyn jälkeen. Rocky ei löytänyt linnusta oikein mieleistään otetta ja sähkärinteipin ollessa hukassa nerokas minä (en ees ollut, taisin saada vinkin joskus Oton blogista) laitoin linnun sukkaan ja sen jälkeen vaakku matkustikin sukkapaketissa perille asti. Mutkan kautta mutta silti.

Tuleville viikoille kasvattaja Suska *kumartaa erittäin kunnioittavasti* on antanut hyviä treenivinkkejä. Itse olen niin innolla niitä toteuttamassa, että toinen jalka täytyy pitää jarrun päällä valmiusasennossa. Tässä vaiheessa koiran motivaation tappaminen liialla treenillä ei juuri houkuta. Tänään taivaalta pudonnut valkoinen  moska on kyllä omiaan tappamaan omaa motivaatiotani etenkin eilisen varsin keväisen päivän jälkeen mutta ei tämä talvi ikuisuuksia kestä. Toivoo Stina.
Joka päivä treenataan kuitenkin jollain muotoa tottista. Paino tällä hetkellä kontaktissa ja liikkeestä maahan menoon. Niin ja siinä luokse tulossa ilman puolimatka-tageja. Siinäpä pähkäilemistä millä tehdä itsestä mielenkiintoisempi kuin tuore kasa keltaista lunta hormoonihurmiossa pörräävälle nuorelle urokselle...