maanantai 28. tammikuuta 2013

Huonosti käyttäytyvät miehet

Eilen taas vaakuteltiin, eikä siitä ole mitään eritystä kerrottavaa.
Paitsi, että se meni ihan äly hyvin!!!


Viikon takainen varis on ulkoillut pakkasessa koko tämän ajan kunnes eilen otin sen aamulla sisälle lämmittelemään. Ilta oli jo pitkällä variksen ollessa jälleen käyttövalmis. Ällöttävä, mutta käyttövalmis.
Pimeyden vuoksi emme päässeet metsään vaan treeni tehtiin kotipihalla.

Jussi ohjasi koiraa ja minä varista. 4 noutoa, plusmiinus 30m etäisyydeltä. Rocky oli nopea eikä toiminnassa ollut mitään negatiivista sanottavaa. Kävi vauhdilla korjaamassa variksen Jussin käteen, kertaalleen taisi pudottaa sen Jussin jalkoihin. Onnistumisen painoarvoa lisää vielä jo mainittu variksen ällöttävyys. Rockyllahan on esiintynyt aiemmin neitimäistä "hyi en ota, koska se on ollut toisen suussa" tai "hyi en ota, koska siitä on tullut verta ja se haisee" -valikoivuutta.
Omat sormeni syyhysi, ei variksesta, vaan halusta kokeilla, miten palautukset tulee perille minun ohjauksessa, mutta kyllä nyt Stina on niin, että itse joudut syyhyt raapimalla sammuttamaan. Kerran homma on alkanut Jussi/Rocky kaksikolla pelittämään, niin riskejä ei oteta. Piste. Jäähän minulle nuo damit edes....

Damien kanssa treenataan seuraavan kerran keskiviikkona jolloin pidetään Suskan kanssa kimppatreenit ajatuksella 'talviNOMEt häämöttää'. Käyn ennen treenejä keskus-sairaalassa hermoratatutkimuksessa joten toivoa sopii, että käsi on treenikunnossa testauksen jälkeen...

Sitten siihen turhanpäiväisen haukunnan karsimiseen, josta edellisessä tekstissä mainitsin.
Rocky aloitti tuon tavan ollessaan vähän yli puolivuotias. Asuimme väliaikaisesti kylällä, kaupan yläkerrassa, jossa sijaitsi myös toinen asunto. Kun asuntoon muutti nainen, jolla oli myös koira, alkoi Rocky haukkua kuullessaan ääniä porraskäytävässä.
Viisas olisi jo tuossa vaiheessa puuttunut tavan karsimiseen mutta kyseessä olen minä, joka ei mene sieltä mistä aita on matalin vaan haastettahan sitä olla pitää! Helpolla jos olisin halunnut päästä niin asuisin kerrostalossa kultakalan kanssa. Ei koiraa, ei lapsia, saati miestä :).
Tapa alkoi siis tuolloin ja ehkä ajattelin sen olevan väliaikaista, edessä kun häämötti muutto omaan taloon, jonka käytävissä ei vieraita ihmisiä liikkuisi ja tapa jäisi itsestään pois. Nyt kun aikaa on kulunut 1.5v niin on kaiketi aiheellista todeta, että tapa ei ole jäänyt väliaikaiseksi ja on vain pahentunut.
Kieltämisestä tai komentamisesta ei ole ollut apua, pikemminkin päinvastoin. Jonkin aikaa kokeilin kiittämistä:  -kiitos kun ilmoitit, nyt tiedän, että siellä on joku ja sinä voit rauhoittua.
Tämä versio toimi komentamista paremmin mutta ei asiaa ratkaissut.
Nyt on käytössä namit. Kun Rocky alkaa haukkumaan, kiinnitän nopeasti sen huomion muualle ja kun se hiljenee, annan palkaksi namin. Tai aina parempi, ehdin reagoida jo ennen, kuin Rocky provosoituu haukkumaan. Tällöin kehun ja palkitsen hiljaista koiraa kunnes haukku-ärsyke on mennyt ohi. Lapsen koulukyyti on tähän erinomainen apu, se kun saapuu suunilleen samaan aikaan joka päivä niin tiedän olla valmiina ja taksi saa rauhassa jättää lapsen pihalle ilman, että koira mölisee ovella.
Tätä samaa kehu-nami taktiikkaa käytimme uutena vuotena kun raketti paukahti Rockyn ollessa sisällä ja se toimi hyvin.
Toivon meille myös hankittavan ovikellon jo pikkuhiljaa. Minulle on ihan ok, jos koira reagoi ovikelloon eli ilmoittaa tulijoista. Etenkin, jos vaihtoehtona on varuilta ilmoittaa kaikista äänistä. Asuinalueellamme kun rakennetaan edelleen niin pauketta ja kolinaa todellakin riittää. Eikä koira ymmärrä, että se naapurin kaivuri ei todellakaan ole tulossa meille kylään tai että toinen naapuri ei ilmoita tulostaan hakkaamalla nauloja autotallinsa katteeseen. Eli tavoite olisi se, että kaivuri saisi kaikessa rauhassa kaivaa naapurissa ja Rocky reagoisi siihen  vasta sitten jos se soittaisi meidän ovikelloa tai koputtelisi ikkunoihin.
Stressaavaa jatkuva vahtiminen koirallekin on. Onneksi yölliset vahtivimmakohtaukset ovat jääneet oikeastaan jo kokonaan pois. Roska-auto on ainoa, jolle se hiljaa murisee mutta malttaa muuten pysyä hiljaa. Niin, meillä roska-auto kulkee aamuyöstä 03-04 välillä, mutta kolinasta päätellen kuski kuvittelee olevansa päivätöissä. Mielenvikast läppändeerust!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Last Action Hero

Ihan alkuun pientä kitinää :)
En tätä blogia aloittaessani ajatellut taaskaan (!) päätäni pidemmälle. Nämä otsakkeet tuottavat minulle suunnatonta päänvaivaa (paitsi tällä kertaa). Vaikka joku voisikin toisin kuvitella, niin en todellakaan ole mikään elokuvaharrastelija. Viimeksi kävin katsomassa elokuvissa Risto Räppääjä ja viileä Venla ja sitä edellisen kerran Risto Räppääjä ja polkupyörä varas. Niistä ei hirveästi otsikoita tähän blogiin revitä. Korkeintaan kaksi.

Joku on voinutkin jo hoksata, että blogin elokuvaotsakkeet siis todellakin juontavat juurensa First Action Hero -nimestä eli toimintasankarista ;). Rockyn viralliseen nimeen minulla oli aikoinaan tietämättäni näppini pelissä kun tekstasin Suskalle, onko pennut vielä nimetty ja sain vastaukseksi, että ei mutta First-pentue on kyseessä. Tuosta tuli minulle samantien mielenyhtymä Last Action Hero-elokuvaan ja vastasin viestiin, että First Action Heroja kaikki tynni (kyllä, muistan pikkutarkasti kaikki tarpeettomat asiat mutta tarpeelliset unohtuu nanosekunnissa).
 Ja niinpä kun olimme hakemassa "Riko"-pentua kotiin ja saimme samalla kuulla pennun virallisen nimen niin Jussi muutti nimen Rockyksi. (Kaikille 90-luvulla ja sen jälkeen syntyneille tiedoksi, että 80-luvun  todellinen toimintasankari oli Sylvester Stallonen Rambo-hahmon ohella toinen hänen esittämänsä toimintasankari Rocky.) :)
Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa kun Stallonenkin erotti kuvassa vielä äidistään.
Rikosta taasen tulee edelleen mieleen Mikko Alatalon hitti "rikoo on riskillä ruma". Mikko Alatalo  taasen näyttää edelleen samalta kun 80-luvun Syksyn Sävel -biisikilpailussa mutta Mikko on todennäköisesti syntynytkin sininset silmälasit päässään, tässä syy...

ASIAAN!
Sain eilen soiton Suskalta joka kyseli kuulumisia ja kun menin möläyttämään, että damit tulee käteen aina ja vastasin vielä Suskan kysymykseen -Aina?, pontevasti -AINA! niin puhelimen toisesta päästä kuuluikin iloinen "no hyvä! Sitten te osallistuttekin Rockyn kanssa Rialthingin joukkueeseen talvi-NOMEen".
Tässä vaiheessa olin ehtinyt nielaista tyhjää kerran jos toisen. Siis mitämitämitä??! Minä ja suuri suuni joka puhuu ennen kuin aivot ajattelee :/
Onneksi Suska lohdutti, että pitäähän joukkueessa olla yksi mustalammas :S. No sehän jo lohduttikin...! :)
Sovimme toki kimppatreenejä tapahtuvaksi jo ensiviikosta lähtien.

Tänään aamusta oli siis pakko mennä tekemään pieni ruutu metsikköön ja kyllä ne damit edelleen palautui kaikki käteen, yksi vaihto mahtui tosin joukkoon.

Koska omasta terveydentilastani (niskan välilevynpullistuma) maaliskuussa ei ole vielä tässä vaiheessa tietoa, on olemassa mahdollisuus, että Jussi toimii ohjaajana minun sijasta. Me kyllä olemme Jussin kanssa jo tehneet sopimuksen, että minä hoidan näyttelyt ja Jussi kaikki muut kokeet/kisat.
Niin turhauttavaa kun se itselleni onkin niin Jussin yhteistyö Rockyn kanssa pelittää paljon paremmin kun minulla ja Rockylla; Jussin yksi käsky vastaa minun 3-30 käskyä. Ja tämä ei käänny positiiviseksi vertailuksi miehen 1euro vs. naisen 3-30euro.
Eilen jo vinkkasin illalla Jussille, että sillä on edessä maaliskuussa talvi-NOMEt.
Ja delegointiko on muka yksi minun heikkouksistani! :)

Tämän viikon meillä on Rockyn kanssa treenattu reagoimattomuutta jok'ikiseen kolahdukseen ja ihan positiivisesti se sujuu. Palaan aiheeseen seuraavassa tekstissä. Jos muistan.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Onnen potkuja

Teimmekin varis-treenin jo sunnuntainan maanantain sijaan, koska päätin, että mies saa toimia ohjaajana. Palautukset Jussille ovat toimineet jossain määrin paremmin kuin itselleni silloin kun olemme olleet heikoilla jäillä palautusten suhteen.
Oma toimintani vaikuttaa ajoittain eli hyvinkin usein siltä, kuin esittäisin pantomiimina sähkövatkainta ja Jussi sen sijaan on kuin toteemipaalu rauhallisuudessaan. Niinpä epävarmassa tilanteessa valitsin juurikin tuon toteemipaalu vaihtoehdon.

Alku oli tahmea. Tein markkeerausheiton rinteen alapuolella n. 30 m. päästä Rockyn seistessä rinteen yläpäässä. Näki siis kaaren muttei minua. Positiivista oli se, että nosti variksen ja lähti palauttamaankin mutta tiputti sen pian ja alkoi nuohota sen kanssa.

Uusi yritys ja kaava sama.

Älynväläys, herkku puuttuu! Ryynimakkara kehiin.

Rockyn reaktio; -ai saako tästä herkkuakin, no sitten!

Aloitimme homman alusta, siis ihan alusta. Jussi tiputti variksen viereensä ja pyysi Rockya antamaan sen ja näin tapahtui. Seuraavaksi varis "lensi" metrin-kahden päähän ja taas tuli varis käteen, 5m päästä sama toistui ja lopulta se tuli 20-30m päästäkin käteen. Siihen lopetimme.
Olin ihan mielettömän tyytyväinen! Ei mitään niskurointia tai kyseenalaistamista vaan pyytentöntä toimintaa ryynimakkaran voimin.

Jatkossa etenemme varovasti matkaa asteittain pidentäen ja muutamilla toistoilla kerrallaan.

Tähän loppuun vielä kertaus: Mamman puppelispuu nostaa variksen jälleen!


lauantai 12. tammikuuta 2013

James Potkukelkka

Potkukelkka, tuo kapine, joka saa minut suitsuttamaan insinööreille gloriaa!
Potkukelkka on eilisestä lähtien ollut väline, jolla käymme ulkoilemassa. Ei täristä niskaa ja koira saa liikuntaa  hölkätessään vieressä.
Aamulenkillä tänään mietin, että onnistuisikohan canicrossing-välineiden yhdistäminen potkukelkkaan niin, että se olisi koiralle turvallista. Jos ne sai yhdistettyä pulkkaan niin miksei kelkkaankin. Kokeilen sitä ainakin joku päivä.
Näen jo kuvan itsestäni istumassa tyynenä potkukelkan kyydissä, en siis seisomassa jalaksilla, koiran vetäessä tätä muoria etiä päin :) JAHVAT TULLOO! POIS ALTA!

Tänään tein päätöksen, että tavoitteena on 1.-2.6 Laukaan taipparit ja anelin tekstarin välityksellä kasvilta apua ja kasvi lupasi sitä tarjota. Tänks Suska!

Ja koska Rockylla on hirmuiset noutohalut tällä hetkellä, niin huomenna otan pakkasesta variksen sulamaan ja maanantaina näkee lopahtaako noutohalut siihen kun varis putkahtaa esiin.

Sormet, varpaat ja vaikka jalatkin ristissä siihen asti!

Myös tollereiden terveyskyselyyn tänään vastattu ja laitettu keski-suomen noutajayhdistyksen sihteerille viestiä jäsenmaksulapun saamiseksi. Viime vuonna jäi epäselväksi olinko jäsenmaksun maksanut vai en. Omasta mielestäni olin mutta heidän mukaansa en mutta eivät myöskään pyynnöstäni huolimatta uutta jäsenmaksua minulle toimittaneet. Olin tai en niin siitä huolimatta olin ainakin henkisesti ja välillä fyysisestikin heidän toiminnassaan mukana.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Isä sisäkkönä (Mrs. Doubtfire)

Tollereita pidetään älykkäinä ja kekseljäinä ja näin totta vieköön on!
Tästä todisteena sisäkkömme Rocky, jonka pyykkäystaidoista viimeksi kerroin.
Tämä kyseinen koira-kaveri on nyt innostunut siitä touhusta niin paljon, että alkaa oma-aloitteisesti työhön heti, kun avaan pesukoneen luukun.

Se on hoksannut, että pyykkikone piippaa ohjelman loppumisen merkiksi ja piippaus kertoo siis hänelle, että kohta on työnteon aika. Se seuraa liikkeitäni herkeämättä ja ottaessani suunnan kohti kodinhoitohuonetta, on koira siellä ennen minua.

Aina en kuitenkaan jaksaisi odotella apupojan ojentelevan vaatteita ja siksi nostankin ajoittain koko pyykkimytyn koneesta pöydälle, ettei koira pääse niihin käsiksi.

Ei auta! Tämä älykkyyden ilmentymä huolehtii, että pääsee osallistumaan työntouhuun keinolla millä hyvänsä ja tuo keino on napata sukka tai paita narulta ja ojentaa se sen jälkeen minunlle. Siis se sukka tai paita, jonka olen juuri itse pöydältä ottanut, puistellut ja laittanut narulle.
Kun kiellän toimimasta näin ja käännän selkäni ottaakseni pöydältä uuden vaatekappaleen ripustettavaksi, on koiralla jo uusi narulta napattu vaate suussaan minulle tarjottavaksi.
Tähän ei voi reagoida kuin naurulla!
Jotakin sellaista olen ollut lukevinani, että tosikot älkööt vaivautuko, jos tätä rotua mielii kotiinsa :D

tässä kuvareportaasia kotitöitä rakastavasta koirasta: