tiistai 31. heinäkuuta 2012

Hope Floats

Toimintasankarimme alkaa olla entisensä. Kuolaaminen on loppunut ja virtaa riittää. Takapää edelleen hieman jäykistelee.
Tänään tehtiin jo vähän tottista ja hyvin meni!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Poison

Alkuviikon pesusession jälkeen lähdin Rockyn kanssa metsään ja seuraavana aamuna otsikossa törrötti punkki. Laiton punkin poiston jälkeen Exspottia niskaan mutta jätin laittamatta toisen annospipetillisen hännän juureen sillä kuukausi takaperin Rockyn saadessa punkkikarkoitetta se alkoi kuolaamaan runsaasti ja heräsi epäilys, että reaktio johtui Exspotista. Läähätys ja kuolaaminen meni viikon sisällä ohi ja koira oli ihan normaali. Yhdeksi syyksi kuolaamiseen epäilin myös kiimaista narttua, jollainen saattoi alueellamme liikkua. Asia jäi kuitenkin siinä määrin mieltä vaivaamaan, että nyt en uskaltanut antaa kuin puolikkaan ohjeenmukaisesta annoksesta.
Perjantaina menimme Kellokoskelle ja Rocky alkoi jälleen kuolaamaan runsaasti. Eilen lauantaina kuolaaminen yltyi, eikä Rocky suostunut syömään. Ajoittain se myös sai värinä-kohtauksia, joskin hyvin lieviä; värisi hetkittäin ikäänkuin olisi palellut.
Viime yön pyyhin laminaattilattialta VALTAVIA kuolalammikoita ja aamulla edessäni istui kuolasta litimärkä apaattinen koira, joka ei edelleenkään suostunut syömään. Rockyn huulet olivat myös melko turpeat. Paniikissa aloin soitella kavereita läpi saadakseni joltakin koiranshampoota ja sellaista vihdoin löytyi ihanan ystäväni Niinan avustuksella.
Hankasin myrkyt koiran niskasta pois ja lähdin ajelemaan kohti kotia ajatuksella, että jos tilanne rauhoitu niin lähdemme lääkäriin.
Tällä hetkellä, 5-6 tuntia pesun jälkeen, tilanne on huomattavasti rauhoittunut. Parin tunnin matkustamisen aikana Rocky oli kyllä kastellut häkkinsä alustan mutta turkki pysyy melko kuivana eikä eteen ilmesty lätäkköä sen maatessa paikallaan. Virkeästi se myös leikkii uudella pallollaan mutta näyttää uuvahtavan nopeasti. Tämä ei johdu helteestä, koska meillä sisällä on viileää. Se myös söi, vaikkakaan ei Rockymaisen ahnaasti mutta kuitenkin. Parin päivän paaston jälkeen luulisi nälän kurnivan mahassa!

Tähän loppui meillä punkkikarkoitteen käyttö! Käyn ostamassa valkosipulijauhetta jota lisään sen ruokaan ja toivon sen toimivan Rockylla, kuten monella muullakin koiralla/eläimellä riittävänä karkoitteena. Pitää vain aktiivisesti käydä turkkia läpi joka ilta. Ymmärtääkseni punkki alkaa oksentamaan ja levittämään näin bakteereja vasta 24h imemisen jälkeen.
Punkkipantojenkin vaarallisuudesta olen antanut itseni lukea liikaa. Jokainen koira reagoi näihin aineisiin yksilöllisesti ja joillekin ne sopii. Me ei enää riskeerata koiran terveyttä niillä.

Alla kuva kuolan kastelemasta koirasta tältä aamulta


***
Tässä R 6h pesun jälkeen kotona juuri kuvattuna. Pitänee vielä olla eläinlääkäriin yhteydessä. Kuolaa siis edelleen vaikka hilittymmin kuin yöllä/aamulla. Voi poikapoloista :(


***
Päivystävän eläinlääkärin kanssa keskustelin puhelimitse ja hänen näkemyksensä oli, että ajallisesti reaktio sopii juurikin Exspottiin. On ehtinyt levitä näiden päivien aikana koko ihon rasvakerrokseen ja siksi oireet ovat hiljalleen voimistuneet. Ohjeeksi tuli pestä vielä koira kertaalleen ärtsyllä rasvaa irroittavalla aineella kuten tiskiaineella. El uskoi, että tilanne ei tästä enää etene huonompaan suuntaan kun toimenpiteisiinkin on jo  alettu eli aamusta suoritettu pesu. Nyt pesin Rockyn fairylla ja toistin pesun vielä koirashampoolla heti perään toivoen, että shampoo vähän hoitaisi turkkia. Tuo fairy ei luultavasti kaikkein paras tuote turkille ja iholle kuitenkaan ole :s. Nähtäväksi jää millainen turkki jampalla huomenna on. Eiköhän tämä tästä. 
Kiitos Suskalle ja Niinalle, jotka ovat myötäeläneet tilannetta tänään kanssamme. Puss och kram!!! <3 <3

***
Päivitän vielä illan tilannetta. Kuolaaminen jatkaa vähenemistään mutta väsynyt tuo koira on; jatkuvasti hakeutuu johonkin nukkumaan. Iltaruokaa maisteli ensin vähäsen mutta ulkoilun jälkeen söi kupin lopulta tyhjäksi. 
Kiitos Fairyn, Rockyn turkki näyttää siltä, kuin se käyttäisi samaa hiusmuotoilijaa kuin Bogart co. pojat kultaisella 80-luvulla. Aloitin tänään Rockylle Biomax-kuurin ihon ja turkin kuntoa parantamaan. Lohiöljyn toivon hoitelevan loput jotta ihon rasvatasapaino normalisoituu. 

***

Nyt eletään maanantai-iltapäivää ja tilanne on edelleen parantunut. Kuolaa tulee mutta muutos eiliseen on havaittavissa. Kauluri ei ole kokonaan märkä kuten eilen.
Alla tuoreet kuvat Rockysta. Kuvakulmat ei tosin voisi olla surkemmat :)



Ruoka vaan ei edelleenkään meinaa maistua. Rocky sai aamuruoan aika myöhään Jussin luullessa minun antaneen sen ennen töihin lähtöäni. Rocky oli vain närppinyt ruokaa ja Jussi oli lopulta heittänyt  pois sen seistyä tunteja kupissa. Toivottavasti illalla maistuisi paremmin.
Viime yönä havahduin kertaaleen siihen kun Rocky päästi korahtavan äänen vetäessään unissaan limaa keuhkojen suuntaan. Jonkin aikaa nieleskeltyään sai selvitettyä kurkkunsa.

Koville meinaa nyt ottaa. Onneksi mieliala koiralla on melko virkeä vaikka olo on mitä on ja lenkit ovat jääneet  tyystin väliin, ei silti, että tuossa kuumuudessa viitsisi koiraa kovin juoksuttaakaan. 

***

Ei hemmetti. Huomasin ulkona käydessämme Rockyn takajalkojen liikkuvan todella jäykästi sen kävellessä. Jousto liikkeessä puuttuu ja takapuoli ts. lanne keinuu omituisesti puolelta toiselle. Näin jäykkää ei tuon pojan meno ole koskaan ollut.  Lauantaina olin huomaavanani samaa jäykkkyyttä ja kysyin asiasta isältäni, joka ei nähnyt liikkeissä mitään kummallista. Ohitin asian ja ajattelin kuvitelleeni kaiken. Nyt tuo jäykkyys on totta ja Jussikin sen havaitsi. Netistä luin exspotin aiheuttaneen joillekin koirille hännän ja takapään halvausta, jotka ovat menneet parissa viikossa ohi.
Jokseenkin pienesti alkaa taas vi##%aa.



tiistai 24. heinäkuuta 2012

Sinun syntisi voidaan pestä pois

Viikonloppuna Rocky joutui elämänsä koitokseen kun suuntasimme mökille, jossa oli vierailemassa myös juoksuinen Nana-lapukka.
Käytin säälimättä tilannetta hyväkseni ja tein tottista Nanan katsoessa vieressä. Tiukkaa teki mutta Rocky pysyi kuin pysyikin käskyn alla. Me ollaan siis niiiiiin edistytty!
Rockyn kohtaloksi tuli kuitenkin viettää iso osa viikonlopusta naruun kytkettynä vahinkojen välttämiseksi.
Sen verran raskas viikonloppu Rockylla oli, että eilen kun aukaisin auton takakontin niin koira oli häkissään ennen kuin ehdin suutani avata.
"nyt kyllä viet mut kotiin täältä helvetin esiasteesta!".


Tänään sitten totesin, että koira luultavasti pitäisi pestä kerran 1,5 vuodessa. Herra oli pesulla muinamiehinä ja tyytyi vielä siihenkin, että sai ylleen keltaisen narutopin pesun jälkeen. Tuossa tuo nyt vieressä makaa toppi edelleen yllään :)



                                          EEEIIIH! Ravistelua!

                                         C'mon, et voi olla tosissas! Toi hullu akka on määritellyt
                                        mut metroseksuaaliksi jo pinkin jäljestyshihnan perusteella ja
                                        nyt vielä tämä!


torstai 19. heinäkuuta 2012

Kaunis mieli

Viikko sitten ollut MEJÄ-koe meni oikein hyvin huolimatta kolmesta hukasta ja niitä seuranneesta hylystä.
Kokemus oli ihan mieletön ja päivistä jäi positiivinen fiilis. 
Tiistaina suunnistimme ja veretimme kahta AVO-luokan jälkeä 6.5 tuntia (!) ja itse koe päivänäkin tuli metsässä vietettyä useampi tunti. Todella fyysinen laji ohjaajalle!
Valitettavasti koko koetta edeltävän yön satoi rankasti (että sattuikin, tänä kesänä kun muuten ei sadetta ole ollutkaan...) ja koepäivänä Rockyn päästessä töihin ensimmäisenä, alkoi satamaan saatanallisesti heti kun pääsimme jälkipaikalle. 
Ei me sokerista olla mutta sade teki kokemattomalle koiralle tepposet. Tuomarien mukaan jälki voi sateessa levitä 8-10m matkalle ja tämä tiesi (vielä) ilmavainuselle koiralle ongelmia.
Meno oli melkoista siksakkia ja ensimmäinen hukka tulikin jo ekalla osuudella. Rocky pyöri ja pyöri tehden epätoivoisesti töitä löytääkseen jäljen uudelleen ja kun ei sitä löytänyt, lähti paluujäljelle. Tuomarina ollut Sanna Rantanen (oli meillä tolleri-leirilläkin NOU-ryhmän ohjaaja, ihana ihminen!) totesi Rockyn selvästi tienneen, että nyt suunta on väärä mutta kun muutakaan ei enää keksinyt niin lähti takaisin päin. 
Kolmas hukka tuli toisella osuudella ja kolmas osuus mentiin harjoitellessa.
Rocky teki koko ajan kovasti töitä mistä olen enemmän kuin tyytyväinen. Se on hyvin motivoitunut hommaan ja tästä on hyvä jatkaa.

KOESELOSTUS: Ohjattu lähtö. Rocky etenee etupäässä ilmavainulla aaltoillen ja melko runsaasti pyörivää liikettä tehden. Kolmesti eteneminen pysähtyy laajempiin tarkasteluihin ja kaikilta näiltä Rocky lähtee paluujäljelle, joista kolme hukkaa ja kokeen keskeytys toisella osuudella. Harjoitellen kaadolle. Kokemusta lisää niin Rockysta tulee vielä hieno jäljestäjä. / Sanna Rantanen

Oma opastukseni sujui myös ilman mokailuja. Kertaalleen en nähnyt, missä seuraava merkki on mutta onneksi tuomari näki. Tiheiköissä olin jättänyt näkyviä merkkejä suht. paljon ja tuomari kertoi asian olevan ok. Tämäkin tuomari (Carla joku) oli mahtava tyyppi ja kertoi jäljen olleen AVO-koiralle suht. haastava mutta maastoon nähden hyvin tehty. Kaato paikan olisi voinut viedä hieman pidemmälle metsään (oli heti hakkuualueen jälkeen metsän reunassa). Maisa-tolleri nappasi siitä AVO1-tuloksen :).

Kokeessa oli siis 2 tolleria, 3 mäykkyä ja yksi paimenkoira, olisikohan ollut australianpaimenkoira joka kävi nappaamassa VOI1.

Sitten seurasi kokeen paras anti; jäljen purku. Ja minä selvisin siitä ihan itse. Siis minä yksin metsässä ilman pakokauhuntunnetta! Ilmeisesti väsymykseltä ei mielikuvitukseni jaksanut enää pyöriä.
Minullahan ei tule esim. yksin sienestämisestä mitään, koska en ehdi tutkia maata pälyillessäni paranoidisena ympärilleni. PEIKKOJA ON OLEMASSA!
Joskus aikoinaan urheiluopistossa suunnistuskokeessa olin löytänyt kolme rastia kun eteen tuli metsälampi, jossa näin itseni mahallani kellumassa. WROOOooon! Ja aivan täysiä kohden lähintä tietä. Aivan sama menikö koe läpi vai ei. Meni se.

Summasummarum, MEJÄ porukka on varsin loistavaa väkeä, jossa kaikki ovat valmiina neuvomaan ja auttamaan toista. Tämä on edelleen mun ja Rockyn juttu!

Jätetään kertomatta se tosiasia, että selkäni ei kestänyt epätasaisen maaston rynkkyytystä ja olenkin ollut kokeesta asti sairauslomalla. Ongelmat alkoivat tosin jo keväällä ja olen jotenkin selän kanssa sinnitellyt töissä koko kuluneen kesän. Metsässä tarpominen oli vain viimeinen niitti. Se nopeutti sitä mikä olisi joka tapauksessa jossain vaiheessa ollut edessä.

Niinpä olen käyttänyt sekä kylässä olevaa äitiäni, että Jussia hyväkseni haku treeneissä kun itse en ole ollut metsä-kunnossa. "Avustajat" ovat hoitaneet tarpomisen ym. Kaksi noutotreeniä "linnusta sammakoksi"-vaiheen jälkeen ovat olleet täydellisiä. Rocky ei kuseskele, ei piehtaroi jne. Se palauttaa damit käteen vauhdilla ja kyselemättä. Nyt ollaan siis siinä tilanteessa missä pitäisikin olla. Tuo koira on kuin unelma varsinkin jos katsoo kuukauden verran taakse päin. Sen kanssa on mukavaa treenata kun tietää, että se toimii toivotusti eikä omat hammasrivistöt  kirsku. Ärräpäät ym. ovat historiaa. Rockylle on loksahtanut kohdalleen, kuka määrää eikä sillä ole juurikaan tarvetta kyseenalaistaa sitä.

Kunnes.... Eilen oli kimppatreenit varisruudun muodossa. Rocky ei ole varista nähnyt sitten tolleri-leirin, jossa se päätti, että varista ei nosteta vaan nostetaan keskisormi. Nyt kun damien kanssa homma on toiminut kuin unelma niin odotin kovasti miten käy variksen kanssa. Ja siinä kävi niin, että Rocky kävi haistamassa ensimmäisen variksen ja lähti haistamaan toisen variksen jne. palaten suu tyhjänä. Ei mitään mielenkiintoa! Voi V##tu!
Sitten Rocky pääsikin katsomaan vierestä miten Nero hoiti homman jonka jälkeen Suska veti sille varisjäljen nuoreen mäntytiheikköön. Koira lähti matkaan tapansa mukaan vauhdilla ja palasi kohta takaisin varis suussaan tarjoten sen kauniisti käteen! Ja minä olin niin että <3.
Sen jälkeen tehtiin vielä muisti variksella eli vietiin varis koiran kanssa jemmaan ja takaisin lähtöpaikalle lähettämään koira hakuun. Noin tuhannesosasekuntissa koira tuli varis suussaan  tiputtaen sen parin metrin päähän. Se riitti minulle ja koira sai kiitoksensa. 
Ehdin jo niin pelästyä, että olen panostamisella eli vaatimalla variksen käteen pilannut koiran halukkuuden ottaa varista ollenkaan. Ei itku ollut kaukana kun itseäni syyttelin. Turha edes kysyä painostanko koiraa enää ikinä!
Jatkossa tiheikkö treenejä variksella. Rocky joutuu tekemään päätöksen itsenäisesti ottaako se variksen vai ei, koska sillä ei ole näköyhteyttä minuun. Varisruutua ei vähään aikaan tehdä, ettei ruokita epätoivottua tapaa käydä vain katsomassa varikset läpi.

Kimmolle olen viskipullon velkaa koirasta, joka muuttui teiniangstisesta kypsäksi nuoreksi mieheksi. Vai oliko se me ihmiset jotka muuttui epäjohdonmukaisista johdonmukaisiksi :)
Ihana Rocky <3

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Ukkosta Radalla

Viimeiset lomapäivät tällä pätkällä vietimme Kellokoskella. Rocky pääsi tutustumaan uuteen koira-kaveriin Ykään, kääpiösnautseri, 4kk.
Eilen ukkosen painostamassa säässä kävimme Ohkolassa kimppalenkillä Ykän kanssa ja sattumoisin lenkki kulki aivan ampumaradan vierestä, joten tuli samaan lenkkiin pientä paukkutreeniä :)
Keskiviikkona paukkusieto todella testataan MEJÄ-kokeessa. Edellisitä paukuista on aikaa jo vuoden verran ja tuolloin vielä Rocky osoitti paukkuvarmuutensa mutta nyt on alkanut jännittämään miten asian laita tällä hetkellä on. No, eilen ei koira ollut kyllä moksiskaan. Se kyllä valpastui mutta vaikutti lähinnä innostuneen kiinnostuneelta. Tätä samaa reaktiota kaivataan siis parin päivän päästäkin.

Rocky oli ensimmäistä kertaa pienen pennun kanssa tekemisissä ja vähän mietitytti jyrääkö se pikku-käppänän mutta herra käyttäytyi moitteettomasti ja alkuhaisteluiden jälkeen antoi poikasen olla rauhassa. Ykän mahanalus sitä olisi alkuun enemmänkin kiinnostanut mutta kehoituksesta jätti senkin sikseen.

Rockyn käytös on muutenkin nyt ihan eriluokkaa kuin vielä viime viikolla, eli johdonmukaisuus toimii. Yllätys yllätys! *sarkastisena*

Kellokoskella vanhempieni talon vieressä menee tie, jossa kulkee päivittäin ainakin se 10 koiraa. Haisteltavaa olisi siis riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja vielä viikko takaperin en varmasti olisi saanut Rockya hallitusti seuraamaan tuolla tiellä mutta nyt, no problemos.
Koiran kunnioitus Jussia ja lapsia kohtaan on myös noussut sieltä kolmestakympistä johonkin yhdeksäänkymmeneen, lapset saattavat jäädä 90-viivan alle täpärästi. Jussin kanssa aletaan selvästi olla samalla viivalla Rockyn silmin katsottuna vaikka toki tämä mamma on  "the boss" niin lapsille, miehelle kuin koirallekin :)
Isoa nallea Rocky yritti epätoivoissaan nylkyttää mutta sekin vietiin pois. On se nyt piru kun ei edes nallea saa pomotella!

Happoradion sanoin:
"Miltä se nyt tuntuu kun on VIPpi vaihtunut porttikielloksi. Näkökulma muuttuu linnusta sammakoksi."

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

hellepäivän kuvamateriaalia

 Metsässä hellepäivää viettämässä. Ensimmäistä kertaa kokeilin jättää damin minun ja Rockyn väliin ja kutsua se luokse. Tarkoitus olisi, että koira nappaa damin vauhdissa matkaansa ja tuo sen ohjaajalle. Näin toimi myös Rocky. Hieno poika <3
 Metsässä temuamisen jälkeen uimaan naapurissa sijaitsevalle hiekkakuopalle.
Märkä koira :P

Underkastelsen (Alistuminen)

Eilinen käynti Kimmon opeissa oli, jos ei kannattava, niin ainakin älyttömän kannattava.

Harjoitus alkoi siitä, että kävelimme, Rocky hihnassa, nurkkaa kohden, jonka takaa Suska tuli Neron kanssa vastaan. Kimmo halusi nähdä, miten toimin kohtaamisessa.
Sanomistahan siitä tuli kun hihnaa vetämällä siirsin Rockya taakse sivulleni. Pari kertaa Kimmo katsoi ja otti Rockyn hihnoineen. Muutama askel ja urahduksen tehostama napakka nykäys hihnasta. Uusi yritys ja edellisen toisto. Ja koira oli hallinnassa tietäen, kuka on johtaja. NIIN hallinnassa, että siirtyessämme takapihalle ja päästäessämme Rockyn vapaaksi, ei se yrittänyt tehdä minkäänlaista elettä kohti lapsia, jotka juoksivat, potkivat kaninkarvapalloa ym. kaikkea mahdollista yrittäen provosoida koiraa tarkoituksellisesti nousemaan selkään. Kimmon simppeli kommentti "ai tämäkö kova koira, aika pehmeältä vaikuttaa!?" sai allekirjoittaneen tuntemaan itsensä tyhmäksi.
Seuraavaksi takapihalle otettiin Rockyn äiti Riia, mutta Rocky ei Riiaa noteerannut. Äitiänsä poika on toki aina kunnioittanut.
Lisää provosointia peliin ja Nero ulos. Rockyhan kuvittelee, että koska hän on pomo niin muita uroksia ei täten tarvitse kunnioittaa vaan heidän kuuluu toimia hänen jumppapatjanaan ihan kuten lastenkin. Tätä ennen Kimmo mietti, ottaako Neron vai oman uros-flättinsä, joka toden totta eliminoi välittömästi uhittelu yritykset mutta päätyi pehmeämpään Neroon.
Alkuun Rockyn ottaessa "sen" ilmeen ja "ne" eleet, riitti pelkkä KRÖHÖM!-ääni (johtaja kertoo, että nyt ei tapella) lopettamaan elkeet saaden Rockyn viheltelemään muinamiehinä, että eihän tässä mitään ollut edes mielessä.
Mutta sitten se onneton päätti kuitenkin yrittää. Neron varoitukset kaikuivat kuuroille korville ja sen jälkeen pääsi allekirjoittanut näkemään, mitä on oikeaoppinen alistaminen a'la ihminen. Itselleni yllätys oli, kuinka kauan se vei. Omat "alistamiseni" ovat kestäneet max. puoli minuuttia ja olleet täysin tehottomia. Syynä se, että koira ei ole oikeasti alistunut, se on vaan ollut alistuvinaan.
Kimmon ohje oli oikea ajoitus, oikea ote, koiraa ei satuteta vaan homma tehdään napakasti mutta hallitusti ja se kestää niin kauan, kunnes koira lakkaa jäkittämästä vastaan ja koko kroppa rentoutuu. Koira nousee myös ylös vasta kun ihminen on noussut sen päältä pois. Ihmisen pitää hallita mielentilansa, eikä purkaa kiukkuaan tilanteessa. Kun tilanne on ohi, se on ohi. Mökötystä ei sallita eli jos koira tulee ihmisen luokse annetaan sille kevyt huomio kuin tilannetta ei olisi hetki sitten ollutkaan. JA SELÄTYS TEHDÄÄN VAIN MUUTAMAN KERRAN (max.3) KOIRAN ELÄMÄSSÄ.

Johtajuus-ongelmahan tämä kaiken kaikkiaan on ollut mikä johtuu allekirjoittaneen johdomukaisuuden puutteesta. Nyt meillä on hyvä pohja, mistä rakentaa ihminen (etenkin lapsi)-koira arvojärjestys uudelleen.
Rockylla (eli minulla) on nyt kuukausi aikaa saada hormoonivillityksensä kuriin, tai sitä odottaa hormonipiikki, joka myötavaikuttaa positiivisesti yhteistyön rakentamiseen vaikkei sitä ratkaisekaan.

Eilen kotiin päästyämme kiersimme korttelin ilman hihnaa koiran pysytellessä käskyn alla pelkillä kröhöm-äänteillä. Se sai kerran käydä pissalla luvan saatuaan. Nyt siis opetellaan myös sitä, että kaikkia ihania hajuja ei jäädä haistelemaan ja merkkaukset tapahtuu luvan kanssa, jos ollaan hihnassa. Yritetään ottaa siis hormoonit haltuun näillä keinoin. Myös lasten asemaa perheessä aletaan korostamaan koiralle

Aamulenkillä koira kulki käskyn alla vieressä niin kauan, että päästiin paikkaan, jossa se sai luvan temmeltää vapaana sielunsa kyllyydestä. Ei ongelmia.

Valitettavasti tai sitten odotetusti tätä kirjoittaessani tuli pojan kaveri meille sisälle ja Rocky oli samantien pojan niskassa. Ehdin varoittaa lasta, että jos käy niin kuin sitten kävi, ei pidä säikähtää. Pojalla onneksi on kotonaan saksanpaimenkoira ja kultainennoutaja, joten nuori mies ei ollut moksiskaan vaan totesi, että "noin meidän Remullekin on tehty" minun ollessa selätetyn koiran päällä. Eilinen oli Rockylla ilmeisesti hyvässä muistissa, koska takajalat lopetti poispuskemis -yritykset muutamassa minuutissa ja koira rentoutui jääden makaamaan siihen asentoon siksi, kuunnes minä olin noussut.
Mä niiiin toivon, että Rocky ymmärsi jo tästä kerrasta läksynsä ja lapset saisivat kulkea meillä rauhassa. Määrätietoisuudelle ja johdonmukaisuudella uskon tämän olevan saavutettavissa.
Koiraa ei näistä asioista auta syyttää vaan vika on aina hihnan toisessa päässä.

Kimmolle ja Suskalle iso kiitos. Halipuss!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Training Day

Aamusta käytiin jälleen tekemässä ruutu ja sen jälkeen vilvoittava vesinouto.
Treenattiin samassa metsässä, missä käytiin talvella joitakin noutoja tekemässä. Aikaisemmin olemme kävelleet sinne kun paikka suht lähellä mutta nyt reitti kasvaa pitkää heinikkoa enkä sinne siksi uskaltanut jalan mennä. (Eilen nimittäin lenkillä vajaa 100m meidän talosta makasi tiellä nuori kyy.) Pikkuisen kiertämällä em. metsikkön läheisyyteen pääsee mukavasti metsäautotietä.

4 hakua, joista palkkioksi tuli erä motivointi pallolla. Osa dameista tuli käteen ja osa tippui viereen. Rocky sai paikka-käskyn alla odottaa, kun kävin jemmaamassa damit (5kpl) ja hyvin maltti piti vaikka kaverina oli ÄLYTTÖMÄSTI sääskiä.
Käytin samaa tekniikkaa kuin viimeksi eli odotin, että Rocky alkaa kysellä ennen kuin laitoin sen töihin. Samalla sääsket saivat aamupalansa. Vain viimeisessä haussa se piti ottaa takaisin sivulle ja lähettää odottelun jälkeen uudestaan kun meinasi mennä maassa kieriskelyksi homma. Ja HUOM! ei kuseskelua tällä kertaa lainkaan vaikka menessä metsätiellä tuli vastaan pystykorva kaksikko. Tiheästä puustosta (ja sääskiparvesta) johtuen en nähnyt aina onko koira damin napannut mutta herra lähti palautamaan automaattisesti ilman pillitystä. JEE!
Nuo palautukset ei ole vieläkään talven tasolla, eli eivät napsahda aina käteen mutta koska ne tulevat kuitenkin viereen niin en asiasta suuremmin stressaa enkä koiraa paineista vaatimalla täydellisyyttä. Täytyy treenata tätä puolta lisää esim sisällä "heitto-käteen- välittömästi heitto uudella damilla"-menetelmällä.

Tuo motivointipallo on muuten paljon käyttäjäystävällisempi kuin patukka, tarkasteli sitä asiaa sitten koiran tai ohjaajan näkökulmasta. Rocky "kuumenee" pallosta melkoisesti ja sen saa aika napakasti pistää takaisin taskuun kun kiitoshetki on ohi. Tuo kuumeneminen on tässä tilanteessa mielestäni pelkkää plussaa koska se osoittaa kuinka paljon Rocky nauttii saadessaan hetken aikaa remuta pallon kanssa. Kuumeneminen ei jää päälle vaan herra asettuu samantien kun pallo on pois näkyvistä.

Illalla lähdemme koko perheen voimin Suskalle ja Terolle jonne on tulossa myös Keski-Suomen Cesar Millan eli Kimmo katsomaan, mitä koiran jumppa-ongelmalle on tehtävissä. Kuten epäilin, on kemiallisella kastraatiolla 6kk ehdoton doping-karenssi. Ei siis tule tässä vaiheessa kyseeseen. Mielummin odotan ja katson, auttaako muut kikat plus aika tähän ongelmaan.

Eilen päätin, että tähän paikkaan päättyi lasten 1.5v kestänyt sisällä juoksemisen kielto kun koira on samassa tilassa. Lapset saivat juosta ja kontata sydämensä kyllyydestä ja koira sai välitöntä kyytiä jos yritti selkään nousta. Pariin otteeseen sille piti antaa lentoharjoitusta kunnes se tajusi, että parempi antaa lasten telmuta.
Näin pitkään ollan käytännössä menty koiran ehdoilla välttäen tilanteita, jotka provosoi sitä epätoivottuun käytökseen. Nyt on kuitenkin koiran vuoro tajuta, että ihmiset saavat tehdä talossa aivan mitä lystää eikä se kuulu sille pätkän vertaa. Katsoa saa mutta koskea ei! PRKL! Pentuaika on päättynyt!
Vaikken olekaan koiraa tientenkään pahoinpitelemässä niin selvästikään tietyissä asioissa pelkkä tiukka "EI!" tai alistaminen tuijottamalla ei sille riitä.
Kikka kakkosta Kimmolta tarvitaankin siihen, että kuinka pitää koira kurissa ilman, että se syö meidän yhteistyötä.
Rocky pääsääntöisesti käyttäytyy asiallisesti kun olen paikalla mutta esim. jos olemme saunomassa ja lapsi lähtee saunasta ensimmäisenä pois niin on vähintäänkin absoluuttisen varmaa, että kohta kuuluu lapsen huuto kun koira on sen selässä.
Meillä ei myöskään kohta tarvitsisi odottaa ainuttakaan lapsivierasta käymään jos heidän sisääntultua minä syöksyisin jostain karjuen ja kattilan kansia paukuttaen häätäen koiran lapsen kimpusta pois. Lapsi siinä säikähtäisi psykopaattisesti käyttäytyvää Joutsenvirran-äitiä enemmän kuin koira.