Takana aamupäiväinen Laukaan näyttely tuloksella ERI JUK1.
Tuula Savolaisen arvostelu kuului näin:
"1.5 v. uros. Hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet. Hyvä pää, korvat. Pienet silmät. Hyvä tilava runko ja eturinta. Hieman pitkä lanne, hyvä tasapainoinen raajarakenne. Etuliikkeissä löysyyttä, sivuliike hyvä. Pitkä askel. Hyvä turkki, hapsut ja väri.
Luokkavoitto ja that's it, vähän on sellainen plääh -olo.
Rockyn isosiskopuoli Sissi (Hulivilin Take Fife) oli Kirsin kanssa näytillä myös ja nappasi VARASERT:n. Kirsi oli ilmoittanut Rockyn mummon veteraaniluokaan mutta jättänyt Erinin lopulta kotio, höh.
Rockylla on taas paheneva jumppa-kausi menossa ja Kirsi väläytti ilmaan hormoonipiikkiä ja minä tartuin siihen heti.
Etenkin lapset saavat meille tullessaan reippaat 20kg novascotiannoutajaa selkäänsä ja joudun tästä syystä eristämään koiran toiseen huoneeseen lapsivieraiden läsnäollessa. Myös omat lapset saavat päivittäin osansa nylkyttävästä koirasta mutta osaavat tarjota sille kipakasti polvea.
Alkaa pikkuhiljaa tatti kasvaa otsaan tuon seksihullun eläimen kanssa, joka viettää puolet päivästä pää vehkeissään niitä nuollen ja toisen puolikkaan etsien uhria jota jumpata.
Maanantaina siis eläinlääkäriin yhteys ja kokeillaan löytyisikö sieltä apuja.
Jos jumppa kiinnostaa niin mene zumbaan, Horny son of the bitch!
...taisin nuolaista ennen kuin tipahti. Taitaa noilla hormooneillakin olla anti-doping aika. Eli jos piikin saisi, niin kokeet olisi pannassa, mitä, 3-6kk???
Selvitetään maanantaina.
lauantai 30. kesäkuuta 2012
torstai 28. kesäkuuta 2012
Käsky
Kävimme juhannuksen alla herran kanssa TOKO-kokeessa! Hommahan meni aivan alta riman koska kummallakaan, ei emännällä kuin koirallakaan, ollut kokemusta ko. kokeesta. Joka tapauksessa kyllä me tulosta lähdettiin hakemaan mutta se jäi saamatta. Saaliiksi jäi kuitenkin mielettömästi oppia ja kokemusta eikä tuloksettomuus harmittanut pätkääkään, päin vastoin, fiilis oli mitä positiivisin!
Luokseenpäästävyys 10
Paikalla makaaminen 0
* R kesti paikallaan 1.45 min. ja sen jälkeen tuomarin sanoja lainatakseni "lähti kuin raketti". Tätä edelsi, että tiellä koirien takana käveli nainen, jonka jälkeen Rockyn reisilihas alkoi pahaenteisesti nykiä. Sen jälkeen en uskaltanut enää edes katsoa koiraa ja pystyin vain toivomaan, että koira kestäisi jäljellä olevat sekunnit. Positiivista asiassa oli, että Rocky tuli suoraan luokseni edes vilkaisematta muita koiria ja muut koirat kestivät Rockyn liikkeille lähdön.
Tämän jälkeen olemmekin opetelleen paikalla oloa 2 minuutin ajan, kokeessa sitä on turha näemmä lähteä ensimmäistä kertaa testaamaan.
Seuraaminen kytkettynä 7
* Seuraavassa kokeessa muistan rytminvaihdosten yhteydessä antaa koiralle "seuraa"-käskyn...
Seuraaminen taluttimetta 5
* Nähtiinpä ajoittain mallikastakin seuraamista mutta välillä joutui tuomari sanomaan, että ota koira mukaan :)
Seuraavassa kokeessa tiedän mm., että täyskäännöksissä voi suunnan valita itse. Rocky esitti myös kesken seuraamisen bravuuriaan, komeaa piehtarointia.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
* "Maahan"-käsky piti antaa samassa kohtaa, missä herra hetkeä aiemmin teki piehtarointi näytöksen. Saatuaan käskyn R tod.näk. ajatteli " ai oikeesti, hei kiitti!" ja heitti jo ilmassa kyljelleen.PIEHTAROINTIAAAA!
Luoksetulo 9
* Jotain meillä osataankin, pisteen vähennys tuli siitä, että Rocky hypähti osuen jalkoihini tullessaan sivulle.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
* käsky piti antaa jälleen samassa kohdassa ja R kiitti päästessään jälleen tuohon ihanan tuoksuiseen ruohikkoon! PIEHTAROINTIAAA! Tässä vaiheessa pyrki jo tuomariakin naurattamaan.
Estehyppy 0
* menee puhtaasti allekirjoittaneen piikkiin. Rocky ei luultavasti edes tiennyt, mitä siltä odotin. Jos olisin tiennyt, että voin toistaa käskyn heti uudelleen niin homma olisi luultavasti toiminut. Rocky ehti kuitenkin liikkua esteen sivuun kunnes tuomari kehoitti antamaan uuden käskyn. Sieltä sivusta kukaan enää hyppää!
Kokonaisvaikutus 6
* ai oikeesti?! Suoritukseen nähden pidin arvosanaa 6 väintäänkin loistavana!
YHT. 77
* ei ihan riittänyt tulokseen... :)
Vaikka koira töhöili niin valitettavan paljon menee ohjaajan jännittämisen piikkiin. Paikallamakuun aikana polvet löi loukkua siihen malliin, että vaikka koira sai nollan niin ohjaajalle olisi kuulunut kymppi hyvästä twististä.
Suska ja Jussi ihmetteli myös miksi kävelin niin hiljaa seuraamisissa. Mielestäni kävelin vauhdikkaasti kuten aina mutta video-tallenteella matelee rautakangen niellyt etana.
Tuomari oli kuitenkin kannustava ja kertoi suorituksissa näkyneen osaamistakin ja että potentiaali löytyy joten ei muuta kuin kevättä kohti! Vuosiluvun jätti kuitenkin kertomatta.
Pääsimme myös todistamaan kuinka Suskan ensimmäinen tolleri Eros, melkein 9-vee, nappasi toko-uransa toisessa kokeessa toisen AVO1-tuloksen eli on nyt AVO-luokan koira. Ihana nallukka-vanhus <3
***
Juhannuksena kävin mökillä vetämässä Rockylle verijäljen, jonka herra seuraavana päivänä kävi jäljestämässä. Liian vähäisten pyykkipoikien vuoksi en välillä tiennyt lainkaan, missä jälki kulkee joten jouduin vain luottamaan koiraan. Ja mikäs se on luottaessa kun koira koko ajan teki kovasti töitä ja näytti tietävän mihin mennä. Loistava suoritus! Lähtökohdat ovat hyvät 11.7 MEJÄ-kokeeseen.
***
Tänään kävin aamusta tekemässä dami-ruudun kun koiralla näytti olevan ylimääräistä virtaa, joka piti päästä purkamaan jotenkin positiivisesti. Noutoja ei olla tehty nyt tollerileirin jälkeen kuin 1-2 helppoa perusnoutojutskaa. Varikset pysyy edelleen jäässä.
6 damia kävin jemmaamassa ja 6 myös palautui. Unohdin pillin kotiin mutta se ei menoa tänään haitannut. Palkkioksi oli tarjolla motivointi-patukkaa ja se tuntui toimivan. Viimeisen damin Rocky tosin tiputti viereeni maahan ja alkoi piehtaroimaan sen päällä. Dami oli vauva-dami ja jostain syystä ne näemmä saa Rockyn tekemään outoja.
Kusastakin Rocky yritti vain kerran ja senkin sain estettyä.
Hakujen välissä pidin ihan kunnon tauon, että R sai kerättyä itsensä ja tiesin sen olevan motivoitunut uuteen
hakuun kun se alkoi sivulla istuessaan vilkuilla minua kysyvästi "pääsiskö taas töihin?".
Pikkuhiljaa kehittyy minunkin koiranlukutaidot!
Ylihuomenna onkin edessä näyttely Laukaassa. Siellä onkin paljon tuttuja paikalla. Sen jälkeen onkin elokuussa tollershow, joka on meidän tämän vuoden "isonäyttely". Toki loppu syksystä Jyväskylän KV on myös kiinnostuksen alla.
Tollershown yhteydessä järjestetään toller-NOME, johon olen lupautunut talkoolaiseksi. Lokakuussa sitten olisi mahdollisesti meillä startti taippari-kokeeseen. Ja yhden TOKO-kokeen jos saisi myös vielä tähän vuoteen mahdutettua.
Tavotteita siis riittää!
Luokseenpäästävyys 10
Paikalla makaaminen 0
* R kesti paikallaan 1.45 min. ja sen jälkeen tuomarin sanoja lainatakseni "lähti kuin raketti". Tätä edelsi, että tiellä koirien takana käveli nainen, jonka jälkeen Rockyn reisilihas alkoi pahaenteisesti nykiä. Sen jälkeen en uskaltanut enää edes katsoa koiraa ja pystyin vain toivomaan, että koira kestäisi jäljellä olevat sekunnit. Positiivista asiassa oli, että Rocky tuli suoraan luokseni edes vilkaisematta muita koiria ja muut koirat kestivät Rockyn liikkeille lähdön.
Tämän jälkeen olemmekin opetelleen paikalla oloa 2 minuutin ajan, kokeessa sitä on turha näemmä lähteä ensimmäistä kertaa testaamaan.
Seuraaminen kytkettynä 7
* Seuraavassa kokeessa muistan rytminvaihdosten yhteydessä antaa koiralle "seuraa"-käskyn...
Seuraaminen taluttimetta 5
* Nähtiinpä ajoittain mallikastakin seuraamista mutta välillä joutui tuomari sanomaan, että ota koira mukaan :)
Seuraavassa kokeessa tiedän mm., että täyskäännöksissä voi suunnan valita itse. Rocky esitti myös kesken seuraamisen bravuuriaan, komeaa piehtarointia.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
* "Maahan"-käsky piti antaa samassa kohtaa, missä herra hetkeä aiemmin teki piehtarointi näytöksen. Saatuaan käskyn R tod.näk. ajatteli " ai oikeesti, hei kiitti!" ja heitti jo ilmassa kyljelleen.PIEHTAROINTIAAAA!
Luoksetulo 9
* Jotain meillä osataankin, pisteen vähennys tuli siitä, että Rocky hypähti osuen jalkoihini tullessaan sivulle.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
* käsky piti antaa jälleen samassa kohdassa ja R kiitti päästessään jälleen tuohon ihanan tuoksuiseen ruohikkoon! PIEHTAROINTIAAA! Tässä vaiheessa pyrki jo tuomariakin naurattamaan.
Estehyppy 0
* menee puhtaasti allekirjoittaneen piikkiin. Rocky ei luultavasti edes tiennyt, mitä siltä odotin. Jos olisin tiennyt, että voin toistaa käskyn heti uudelleen niin homma olisi luultavasti toiminut. Rocky ehti kuitenkin liikkua esteen sivuun kunnes tuomari kehoitti antamaan uuden käskyn. Sieltä sivusta kukaan enää hyppää!
Kokonaisvaikutus 6
* ai oikeesti?! Suoritukseen nähden pidin arvosanaa 6 väintäänkin loistavana!
YHT. 77
* ei ihan riittänyt tulokseen... :)
Vaikka koira töhöili niin valitettavan paljon menee ohjaajan jännittämisen piikkiin. Paikallamakuun aikana polvet löi loukkua siihen malliin, että vaikka koira sai nollan niin ohjaajalle olisi kuulunut kymppi hyvästä twististä.
Suska ja Jussi ihmetteli myös miksi kävelin niin hiljaa seuraamisissa. Mielestäni kävelin vauhdikkaasti kuten aina mutta video-tallenteella matelee rautakangen niellyt etana.
Tuomari oli kuitenkin kannustava ja kertoi suorituksissa näkyneen osaamistakin ja että potentiaali löytyy joten ei muuta kuin kevättä kohti! Vuosiluvun jätti kuitenkin kertomatta.
Pääsimme myös todistamaan kuinka Suskan ensimmäinen tolleri Eros, melkein 9-vee, nappasi toko-uransa toisessa kokeessa toisen AVO1-tuloksen eli on nyt AVO-luokan koira. Ihana nallukka-vanhus <3
***
Juhannuksena kävin mökillä vetämässä Rockylle verijäljen, jonka herra seuraavana päivänä kävi jäljestämässä. Liian vähäisten pyykkipoikien vuoksi en välillä tiennyt lainkaan, missä jälki kulkee joten jouduin vain luottamaan koiraan. Ja mikäs se on luottaessa kun koira koko ajan teki kovasti töitä ja näytti tietävän mihin mennä. Loistava suoritus! Lähtökohdat ovat hyvät 11.7 MEJÄ-kokeeseen.
***
Tänään kävin aamusta tekemässä dami-ruudun kun koiralla näytti olevan ylimääräistä virtaa, joka piti päästä purkamaan jotenkin positiivisesti. Noutoja ei olla tehty nyt tollerileirin jälkeen kuin 1-2 helppoa perusnoutojutskaa. Varikset pysyy edelleen jäässä.
6 damia kävin jemmaamassa ja 6 myös palautui. Unohdin pillin kotiin mutta se ei menoa tänään haitannut. Palkkioksi oli tarjolla motivointi-patukkaa ja se tuntui toimivan. Viimeisen damin Rocky tosin tiputti viereeni maahan ja alkoi piehtaroimaan sen päällä. Dami oli vauva-dami ja jostain syystä ne näemmä saa Rockyn tekemään outoja.
Kusastakin Rocky yritti vain kerran ja senkin sain estettyä.
Hakujen välissä pidin ihan kunnon tauon, että R sai kerättyä itsensä ja tiesin sen olevan motivoitunut uuteen
hakuun kun se alkoi sivulla istuessaan vilkuilla minua kysyvästi "pääsiskö taas töihin?".
Pikkuhiljaa kehittyy minunkin koiranlukutaidot!
Ylihuomenna onkin edessä näyttely Laukaassa. Siellä onkin paljon tuttuja paikalla. Sen jälkeen onkin elokuussa tollershow, joka on meidän tämän vuoden "isonäyttely". Toki loppu syksystä Jyväskylän KV on myös kiinnostuksen alla.
Tollershown yhteydessä järjestetään toller-NOME, johon olen lupautunut talkoolaiseksi. Lokakuussa sitten olisi mahdollisesti meillä startti taippari-kokeeseen. Ja yhden TOKO-kokeen jos saisi myös vielä tähän vuoteen mahdutettua.
Tavotteita siis riittää!
maanantai 11. kesäkuuta 2012
American Pie 4: Band Camp
Viikonlopun vietimme Himoksella tollerileirillä.
Mökkiämme asutti myös Rockyn veljet Kaapo ja Laku ja seinänaapurissa Riina. Sisaruksista myös Miina oli paikalla Sarin kanssa. Enemmistö bändistä oli siis kasassa, vain kolme puuttui.
Veljesten yhteiselo sujui mallikkaasti eikä vähiten siitä syystä, että heidän välillään pidettiin meidän ihmisten toimesta pientä hajurakoa. Kertaalleen pääsi Kaapo ja Laku muutaman sanan vaihtamaan sekä samoin pääsi tekemään Rocky ja Kaapo. Peli ehdittiin kuitenkin viheltämään poikki ennen kuin homma olisi mennyt painiksi.
Laku oli hyvin rauhallinen ja tyyni herra mutta Kaapolla kuten Rockyllakin testosteroni jyllään suonissa niin runsaana, että doping-testi huutaisi jo punaisella ennen kuin vetoketjua ehtisi avata.
Perjantaina kun Himokselle rantauduttiin, käytiin me Rockyn kanssa canicrossaamassa päivänmittaan kasautuneita energioita pois. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin hommaa kokonaan ilman "jänistä" ja kyllähän se pyrki siihen menemään, että minä vedin ja koira tuli perässä.
Illalla koko NOU-ryhmälle luennoi Rockyn isän ohjaaja Samuli. Sen jälkeen jakaannuttiin vielä pienryhmiin. Meidän kanssa samassa ryhmässä olivat Riina ja Kaapo. Yhteensä koiria oli ryhmässämme 7.
Lauantaina aamupäivän vietimme noutotouhuissa ja tutustuttiin kaniin. Kani oli hevosen kokoinen ja niin umpijäässä, että koira sai oikeasti testata leukaniveliensä liikkuvuutta pystyäkseen kanin suuhunsa ottamaan. Ilokseni Rocky sai otteen ja jaksoi kantaakin painavaa pupua kunnes pyysin sitä luovuttamaan sen minulle.
Noudot tehtiin dameilla kunkin koiran tason mukaisesti. Sitä ennen ohjaaja Sanna halusi nähdä perustottelevaisuutta ja tästä Rocky suoriutui erinomaisesti. Sitten Rockylle jemmattiin 4 "nakki"-damia (sellaisia miehen peukalon kokoisia) sen näkemättä. Ennen lähetystä kävin itse viemässä yhden ison damin niin, että Rocky odotti paikallaan mutta sai katsoa.
Dami palautui vauhdilla ja meinasi mennä ohikin. Kiitos nopean reagoimisen, mitä Suska on päähäni takonut, ohitus jäi lyhyeksi ja dami tuli käteen. Sainkin lopussa Sannalta palautetta, että Rocky reagoi nopeasti mutta ohjaaja on yhtä nopea.
Sitten lähetin Rockyn noutoon. Koira paineli tapansa mukaan kuin tuulispää ja erkani pidemmälle ja alkoi sieltä tulla sitten takaisin päin. Kaikki damit olivat nimittäin lähellä. Damit palautuivat kyllä kaikki mutta ensimmäistä kertaa alkoi Rockyn suu käymään kun se oli sillä 2-5m peikkoalueella. Tämä oli näin jälkikäteen ajateltuna paras anti koko viikonlopulta. Nyt nimittäin tiedän, että Rocky paineistuu nimenomaan minusta ja mitä tiukempaan ja äänekkäämmin sitä kehoitan, sitä enemmän se reagoi negatiivisesti. Normaalia damia Rocky ei koskaan ole purrut ja onhan se jo haastavampaa kuin purra pientä naggenkaggelia. Myös varis saa olla rauhassa hampailta, päin vastoin, se tippuu.
Sannan näkemyksen mukaan Rocky on työkoira, joka motivoituu työnteosta, ei minusta tai namista. Herkku toimii muissa olosuhteissa mutta metsässä Rocky viisveisaa vaikka vieressä kilpailtaisiin grillaus-mestaruudesta. Nyt palautuksissa auttoi kun viskelin toista daminakkia ilmaan samalla kun peikkoalue lähestyi.
Rocky on Sannan mielestä oikein lupaava koira mutta meidän yhteistyö pitää saada samalle tasolle. Päätin sillä seisomalla ostaa motivointi pallon, jos se olisi Rockylle miellyttävämpi palkkio tehdystä työstä.
Rockylla on vahva luonne ja se tarvii jämäkkyyttä ja tiukaa rajausta mutta metsässä on toiset metodit tarpeen.
Iltapäivällä oli vuorossa vesinouto ja Rocky pääsi ensimmästä kertaa noutamaan lokkia vedestä. Nyt sai ohjaaja taas olla koirastaan ylpeä. Lokki tuli rantaan nätisti. Tässä kännykkäkameran antia harjoituksesta, jossa ensin tehdään 2 vesinoutoa damilla ja 2 lokilla. *kiittää kuvaajaa vielä kerran*
Lopuksi vielä sai tutustua varikseen, joita oli mukana kaikki yksi. Rockyn ollessa vuorossa, pyysin Sannaa tekemään yhden markkerauksen variksella. Rockyn päästessä variksen luokse meinasi kaksi kappaletta silmämunia tipahtaa maahan kun koira ei varista nostanutkaan. Sille kokeiltiin jos mitä temppuja mutta niinpähän jäi vain varis maahan. Varis oli kyllä mälvänen ja muiden koirien suussa ollut mutta silti! Rocky katsoi tärkeämmäksi kastella kuusikkoa oikein urakalla. Siis mitä äijäilyä!!!
Tultiin siis taas kerran korkealta alas ja kovaa!
Illalla juhlittiin isä-Oton kaksoisvalioitumista. Otto nappasi tässä viiko takaperin itselleen jäljestysvalion arvon. Hienoa Otto.
Kun haimme koirat kuvattavaksi isänsä kanssa pentue ryhmänä niin oli hauskaa nähdä ihmisten reagtioita Rockyn tulessa paikalle. Sormella osoituksen ohessa huulilta pystyi lukemaan "ihan ku Otto"-lauseita.
Yllimpänä isän ja pojan sademöllötystä ja alinna Oton poseeraus.
Sunnuntaina oli vielä vuorossa riistatreeni, johon innosta puhkuen osallistuin edellispäivän varis-menestyksen jälkeen... Nyt otin tiukan linjan ja hankin itselleni nipottajan maineen pyytäessäni toisia koiria poistumaan lähietäisyydeltä. Minut on opetettu siihen, että kun koira treenaa, muut koirat odottaa autossa ellei toisin sovita ja haluta mm. häiriötä lisää. Lauantaina aamupäivällä vielä nielin asian, koska autot oli suht. kaukana parkissa ja kävelymatkaa olisi tullut koiria hakiessa ym. seliseli.
Nyt halusin kitkeä kaikki ylimääräiset häiriöt pois, koska maastossa oli jo monta koiraa ehtinyt ennen Rockya treenata ja edellisenä päivänä siellä oli myös treenattu, joten hajuja oli paljon eikä niille mitään voinut. Mielestäni jokaisen nuoren tai häiriöherkän koiran ohjaajan pitäisi kunnioittaa koiraansa niin paljon, että antaa sille mahdollisuuden treenata rauhassa kunnes homma alkaa sujua. Stna! *kiihtyy pikkasen*
Maastossa oli siis 6 varista ja kun Rocky sai luvan lähteä töihin niin leiriväsymys näkyi vauhdissa, joka oli tippunut ainakin 1/3 edellis päivästä. Se löysi varikset, mutta ei nostanut yhtäkään. Koipi kyllä yritti nousta tiheästi kuten lauantainakin. Lopulta Sanna lähti tekemään houkutustyötä ja varis alkoi nousta. Ensin se toi eilisen mälvä-vaakun ja seuraavankin vielä Sannan avustamana mutta kolman kohdalla se toimi itsenäisesti nostaen ja tuoden variksen suoraan käteen. Itse olin koko suorituksen ajan lähes hiljaa ja palutuksen tulessa menin kyykkyyn taaksepäin nojaten katsomatta koiraa ja vaiti otin variksen vastaan. Sitten alkoi meillä juhlat. Tähän oli hyvä lopettaa.
Sannan näkemys on, että Rocky osaa mutta nyt on menossa vaihe, että hormoonit ovat niin pinnassa ja koira käytännössä kokoajan keskisormi pystyssä, että parasta pitää nyt taukoa riistasta ja odottaa, että vaihe menee ohi koska hormooneilleen koira ei mitään voi. Turha siis tuoda sitä metsään tuolla asenteella ja antaa sen ymmärtää, että äijäily on sallittua, koska tuloksena on vain yhteistyön kärsiminen.
Leiriltä jäi käteen siis paljon oppia, ymmärystä ja naurusta kipeytyneet vatsalihaset. Meidän pentue porukka lisättynä Suskan muilla läheisillä koiraihmisillä on super-rentoa ja hauskaa väkeä. Katille ja Atille iso kiitos leirin vetämisestä. Tommille kiitos kuvaamisesta. Sarille kiitos karpalo lonkerosta, tupakasta ja valatoveruudesta :D Suskalle ja Terolle kiitos vähän niin kun kaikesta ja Riialle ja Otolle kiitos Rockysta. Mökkikavereille kiitos naurusta ja huolenpidosta.
Alkaa kuulostaa siltä, että tässä ollaan ottamassa vastaan Oscaria tai luotia, joten päätän raporttini tällä kertaa tähän. Kiitos.
Mökkiämme asutti myös Rockyn veljet Kaapo ja Laku ja seinänaapurissa Riina. Sisaruksista myös Miina oli paikalla Sarin kanssa. Enemmistö bändistä oli siis kasassa, vain kolme puuttui.
Veljesten yhteiselo sujui mallikkaasti eikä vähiten siitä syystä, että heidän välillään pidettiin meidän ihmisten toimesta pientä hajurakoa. Kertaalleen pääsi Kaapo ja Laku muutaman sanan vaihtamaan sekä samoin pääsi tekemään Rocky ja Kaapo. Peli ehdittiin kuitenkin viheltämään poikki ennen kuin homma olisi mennyt painiksi.
Laku oli hyvin rauhallinen ja tyyni herra mutta Kaapolla kuten Rockyllakin testosteroni jyllään suonissa niin runsaana, että doping-testi huutaisi jo punaisella ennen kuin vetoketjua ehtisi avata.
Perjantaina kun Himokselle rantauduttiin, käytiin me Rockyn kanssa canicrossaamassa päivänmittaan kasautuneita energioita pois. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin hommaa kokonaan ilman "jänistä" ja kyllähän se pyrki siihen menemään, että minä vedin ja koira tuli perässä.
Illalla koko NOU-ryhmälle luennoi Rockyn isän ohjaaja Samuli. Sen jälkeen jakaannuttiin vielä pienryhmiin. Meidän kanssa samassa ryhmässä olivat Riina ja Kaapo. Yhteensä koiria oli ryhmässämme 7.
Lauantaina aamupäivän vietimme noutotouhuissa ja tutustuttiin kaniin. Kani oli hevosen kokoinen ja niin umpijäässä, että koira sai oikeasti testata leukaniveliensä liikkuvuutta pystyäkseen kanin suuhunsa ottamaan. Ilokseni Rocky sai otteen ja jaksoi kantaakin painavaa pupua kunnes pyysin sitä luovuttamaan sen minulle.
Noudot tehtiin dameilla kunkin koiran tason mukaisesti. Sitä ennen ohjaaja Sanna halusi nähdä perustottelevaisuutta ja tästä Rocky suoriutui erinomaisesti. Sitten Rockylle jemmattiin 4 "nakki"-damia (sellaisia miehen peukalon kokoisia) sen näkemättä. Ennen lähetystä kävin itse viemässä yhden ison damin niin, että Rocky odotti paikallaan mutta sai katsoa.
Dami palautui vauhdilla ja meinasi mennä ohikin. Kiitos nopean reagoimisen, mitä Suska on päähäni takonut, ohitus jäi lyhyeksi ja dami tuli käteen. Sainkin lopussa Sannalta palautetta, että Rocky reagoi nopeasti mutta ohjaaja on yhtä nopea.
Sitten lähetin Rockyn noutoon. Koira paineli tapansa mukaan kuin tuulispää ja erkani pidemmälle ja alkoi sieltä tulla sitten takaisin päin. Kaikki damit olivat nimittäin lähellä. Damit palautuivat kyllä kaikki mutta ensimmäistä kertaa alkoi Rockyn suu käymään kun se oli sillä 2-5m peikkoalueella. Tämä oli näin jälkikäteen ajateltuna paras anti koko viikonlopulta. Nyt nimittäin tiedän, että Rocky paineistuu nimenomaan minusta ja mitä tiukempaan ja äänekkäämmin sitä kehoitan, sitä enemmän se reagoi negatiivisesti. Normaalia damia Rocky ei koskaan ole purrut ja onhan se jo haastavampaa kuin purra pientä naggenkaggelia. Myös varis saa olla rauhassa hampailta, päin vastoin, se tippuu.
Sannan näkemyksen mukaan Rocky on työkoira, joka motivoituu työnteosta, ei minusta tai namista. Herkku toimii muissa olosuhteissa mutta metsässä Rocky viisveisaa vaikka vieressä kilpailtaisiin grillaus-mestaruudesta. Nyt palautuksissa auttoi kun viskelin toista daminakkia ilmaan samalla kun peikkoalue lähestyi.
Rocky on Sannan mielestä oikein lupaava koira mutta meidän yhteistyö pitää saada samalle tasolle. Päätin sillä seisomalla ostaa motivointi pallon, jos se olisi Rockylle miellyttävämpi palkkio tehdystä työstä.
Rockylla on vahva luonne ja se tarvii jämäkkyyttä ja tiukaa rajausta mutta metsässä on toiset metodit tarpeen.
Iltapäivällä oli vuorossa vesinouto ja Rocky pääsi ensimmästä kertaa noutamaan lokkia vedestä. Nyt sai ohjaaja taas olla koirastaan ylpeä. Lokki tuli rantaan nätisti. Tässä kännykkäkameran antia harjoituksesta, jossa ensin tehdään 2 vesinoutoa damilla ja 2 lokilla. *kiittää kuvaajaa vielä kerran*
Lopuksi vielä sai tutustua varikseen, joita oli mukana kaikki yksi. Rockyn ollessa vuorossa, pyysin Sannaa tekemään yhden markkerauksen variksella. Rockyn päästessä variksen luokse meinasi kaksi kappaletta silmämunia tipahtaa maahan kun koira ei varista nostanutkaan. Sille kokeiltiin jos mitä temppuja mutta niinpähän jäi vain varis maahan. Varis oli kyllä mälvänen ja muiden koirien suussa ollut mutta silti! Rocky katsoi tärkeämmäksi kastella kuusikkoa oikein urakalla. Siis mitä äijäilyä!!!
Tultiin siis taas kerran korkealta alas ja kovaa!
Illalla juhlittiin isä-Oton kaksoisvalioitumista. Otto nappasi tässä viiko takaperin itselleen jäljestysvalion arvon. Hienoa Otto.
Kun haimme koirat kuvattavaksi isänsä kanssa pentue ryhmänä niin oli hauskaa nähdä ihmisten reagtioita Rockyn tulessa paikalle. Sormella osoituksen ohessa huulilta pystyi lukemaan "ihan ku Otto"-lauseita.
Sunnuntaina oli vielä vuorossa riistatreeni, johon innosta puhkuen osallistuin edellispäivän varis-menestyksen jälkeen... Nyt otin tiukan linjan ja hankin itselleni nipottajan maineen pyytäessäni toisia koiria poistumaan lähietäisyydeltä. Minut on opetettu siihen, että kun koira treenaa, muut koirat odottaa autossa ellei toisin sovita ja haluta mm. häiriötä lisää. Lauantaina aamupäivällä vielä nielin asian, koska autot oli suht. kaukana parkissa ja kävelymatkaa olisi tullut koiria hakiessa ym. seliseli.
Nyt halusin kitkeä kaikki ylimääräiset häiriöt pois, koska maastossa oli jo monta koiraa ehtinyt ennen Rockya treenata ja edellisenä päivänä siellä oli myös treenattu, joten hajuja oli paljon eikä niille mitään voinut. Mielestäni jokaisen nuoren tai häiriöherkän koiran ohjaajan pitäisi kunnioittaa koiraansa niin paljon, että antaa sille mahdollisuuden treenata rauhassa kunnes homma alkaa sujua. Stna! *kiihtyy pikkasen*
Maastossa oli siis 6 varista ja kun Rocky sai luvan lähteä töihin niin leiriväsymys näkyi vauhdissa, joka oli tippunut ainakin 1/3 edellis päivästä. Se löysi varikset, mutta ei nostanut yhtäkään. Koipi kyllä yritti nousta tiheästi kuten lauantainakin. Lopulta Sanna lähti tekemään houkutustyötä ja varis alkoi nousta. Ensin se toi eilisen mälvä-vaakun ja seuraavankin vielä Sannan avustamana mutta kolman kohdalla se toimi itsenäisesti nostaen ja tuoden variksen suoraan käteen. Itse olin koko suorituksen ajan lähes hiljaa ja palutuksen tulessa menin kyykkyyn taaksepäin nojaten katsomatta koiraa ja vaiti otin variksen vastaan. Sitten alkoi meillä juhlat. Tähän oli hyvä lopettaa.
Sannan näkemys on, että Rocky osaa mutta nyt on menossa vaihe, että hormoonit ovat niin pinnassa ja koira käytännössä kokoajan keskisormi pystyssä, että parasta pitää nyt taukoa riistasta ja odottaa, että vaihe menee ohi koska hormooneilleen koira ei mitään voi. Turha siis tuoda sitä metsään tuolla asenteella ja antaa sen ymmärtää, että äijäily on sallittua, koska tuloksena on vain yhteistyön kärsiminen.
Leiriltä jäi käteen siis paljon oppia, ymmärystä ja naurusta kipeytyneet vatsalihaset. Meidän pentue porukka lisättynä Suskan muilla läheisillä koiraihmisillä on super-rentoa ja hauskaa väkeä. Katille ja Atille iso kiitos leirin vetämisestä. Tommille kiitos kuvaamisesta. Sarille kiitos karpalo lonkerosta, tupakasta ja valatoveruudesta :D Suskalle ja Terolle kiitos vähän niin kun kaikesta ja Riialle ja Otolle kiitos Rockysta. Mökkikavereille kiitos naurusta ja huolenpidosta.
Alkaa kuulostaa siltä, että tässä ollaan ottamassa vastaan Oscaria tai luotia, joten päätän raporttini tällä kertaa tähän. Kiitos.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Rölli ja metsänhenki
Riistanoudot ovat parantuneet huomattavasti mutta työtä on edessä vielä runsaasti.
Rocky lähtee reippaasti noutoon ja ottaa variksen suuhun oma-aloitteisesti ja lähtee palauttamaankin sen vauhdikkaasti mutta ongelma kohta tulee 2-5 metriä ennen minua. Se on vedonlyöjien jännityskliimaksi; mitä tapahtuu, tippuuko varis vai viedäänkö se käteen asti. Kertoimet ovat tiputtamisen puolella.
Viimeksi treenattiin 3 variksella ja 1.treenipäivänä nähtiin kertakaikkisen nätti palautus ja treeni meni muutenkin hyvin, ainostaan kolmannen haun jouduin keskeyttämään kun puskista ilmaantui yhtäkkiä koira omistajineen. Varikset piilotettiin tuolla kertaa Rockyn näkemättä.
Seuraavana päivänä uskalsin pyytää Suskankin mukaan kun edellisestä päivästä jäi niin hyvä fiilis ja pitihän edistyminen näyttää kasvillekin.
Tällä kertaa varikset käytiin viemässä Rockyn kanssa. Sitten pääsikin itse koomikko irti. Tosielämän stand up ei kyllä nauruhermoja kutkutellut kun varis toisensa jälkeen tipahteli ennen aikojaan ja ne käteen saadakseen piti koira erikseen houkutella ne tuomaan uuden lähetyksen kautta. Yhtä variksista Rocky karsasti ja sen palauttamisessa sai tehdä houkutustyötä ihan todella.
Lopuksi tehtiin vielä heitto niin, että Rocky näki vain osan heittokaaresta ja lähetys noutoon tapahtui heti variksen koskettaessa maata. Tuo sujui suht mallikkaasti.
Rocky tarjoaa variksen nätisti ja luovuttaa sen mielellään jos pääsee tuon 2-5 metrin peikon yli. Jollain hemmetin tavalla minun pitää saada itsestäni houkuttelevampi, että Rocky pääsee tuosta lotto-pojan roolistaan.
Suska ohjeisti kokeilemaan lenkillä koiran irtaannuttua minusta kutsumaan sitä ja kun se on tuossa ongelmaetäisyydellä viskaamaan damin Rockyn menosuuntaan (eli minun taakse) ja antaa sen noutaa se. Tätä ollaan tehty silloin tällöin 1-2 kertaa lenkin aikana.
Oman shownsa jälkeen Rocky pääsi kytkettynä seuraamaan Neron työskentelyä ja voi sitä kateusitkun määrää. Kateusitku pääsi siis Rockylta vaikka ei se minullakaan kaukana ollut :)
Ensi viikonloppuna on tolleri-leiri Himoksella, jossa olemme ilmoittautuneet NOU-ryhmään. Pidän toivoa yllä, että sieltä löytyy resepti peikko karkoitteeseen.
Tämän päivän tavoite on houkutella mies rakentamaan este, että päästään hiomaan TOKOn hyppyosuutta.
Rocky lähtee reippaasti noutoon ja ottaa variksen suuhun oma-aloitteisesti ja lähtee palauttamaankin sen vauhdikkaasti mutta ongelma kohta tulee 2-5 metriä ennen minua. Se on vedonlyöjien jännityskliimaksi; mitä tapahtuu, tippuuko varis vai viedäänkö se käteen asti. Kertoimet ovat tiputtamisen puolella.
Viimeksi treenattiin 3 variksella ja 1.treenipäivänä nähtiin kertakaikkisen nätti palautus ja treeni meni muutenkin hyvin, ainostaan kolmannen haun jouduin keskeyttämään kun puskista ilmaantui yhtäkkiä koira omistajineen. Varikset piilotettiin tuolla kertaa Rockyn näkemättä.
Seuraavana päivänä uskalsin pyytää Suskankin mukaan kun edellisestä päivästä jäi niin hyvä fiilis ja pitihän edistyminen näyttää kasvillekin.
Tällä kertaa varikset käytiin viemässä Rockyn kanssa. Sitten pääsikin itse koomikko irti. Tosielämän stand up ei kyllä nauruhermoja kutkutellut kun varis toisensa jälkeen tipahteli ennen aikojaan ja ne käteen saadakseen piti koira erikseen houkutella ne tuomaan uuden lähetyksen kautta. Yhtä variksista Rocky karsasti ja sen palauttamisessa sai tehdä houkutustyötä ihan todella.
Lopuksi tehtiin vielä heitto niin, että Rocky näki vain osan heittokaaresta ja lähetys noutoon tapahtui heti variksen koskettaessa maata. Tuo sujui suht mallikkaasti.
Rocky tarjoaa variksen nätisti ja luovuttaa sen mielellään jos pääsee tuon 2-5 metrin peikon yli. Jollain hemmetin tavalla minun pitää saada itsestäni houkuttelevampi, että Rocky pääsee tuosta lotto-pojan roolistaan.
Suska ohjeisti kokeilemaan lenkillä koiran irtaannuttua minusta kutsumaan sitä ja kun se on tuossa ongelmaetäisyydellä viskaamaan damin Rockyn menosuuntaan (eli minun taakse) ja antaa sen noutaa se. Tätä ollaan tehty silloin tällöin 1-2 kertaa lenkin aikana.
Oman shownsa jälkeen Rocky pääsi kytkettynä seuraamaan Neron työskentelyä ja voi sitä kateusitkun määrää. Kateusitku pääsi siis Rockylta vaikka ei se minullakaan kaukana ollut :)
Ensi viikonloppuna on tolleri-leiri Himoksella, jossa olemme ilmoittautuneet NOU-ryhmään. Pidän toivoa yllä, että sieltä löytyy resepti peikko karkoitteeseen.
Tämän päivän tavoite on houkutella mies rakentamaan este, että päästään hiomaan TOKOn hyppyosuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)