maanantai 31. joulukuuta 2012

Kuvia Uuden Vuoden Aatolta -12

Vuoden -12 viimeisenä aamuna ulkona odotti reippaasti koskematonta lunta ja mikä parasta, eilen kahlaamamme reitti hiekkakuopalle oli saanut parannusta; kiitos naapurimiehen moottorikelkan. Vaikka koira  kahlasikin umpihangessa, sai emäntä kävellä vakaalla pohjalla.

Kotipihalla Rocky vielä nautti lumipalloista ja hankihypyistä:


                                                   ihan varppina se lumipallo tänne lensi!

                     
                                                                MAHTAVAA!


                                              ...ja hangesta ilmeistyi koira....    


                                                        tyytyväinen poika


Viime uutena vuotena Rocky ei pelännyt raketteja ja ulkona ollessaan ei ollut niistä moksiskaan mutta jos oli sisällä niin aina pamauksen jälkeen haukkui vahtimishaukkuaan, "varokaa maan mahtavinta vahtikoiraa", niin kuin se tekee aina kun kun kuulee jonkin epämääräisen kolauksen tai äänen, joka voi tulla vaikkapa televisiosta. Tapa on rasittava mutta toisaalta meille ei pääse kukaan tulemaan ilmoittamatta (eikä naapuri pääse kotiinsa ilman, että me emme olisimme siitä tietoisia...) ja tähän seikkaan vetoan myös silloin, kun lapsille iskee illalla nukkumaan mennessä mörköpelko. Toimii!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! Ja myötätuntoni niille koirille isäntineen ja emäntineen, joille uuden vuoden aattoyö on yhtä painajaista.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Vetovoiman lait (Laws of Attraction)

Rockyn elämä sujuu entiseen malliin. Joulun kunniaksi poika on saanut nauttia hirvenluista ja kaluttuaan ensin luun sillä on kova kiire päästä ulos piehtaroimaan ja hankaamaan päätänsä lumeen. Olen tulkinnut tämän jonkinlaiseksi puhdistautumisrituaaliksi.
Viime talviseen tapaan Rocky ei tarvitse luuta motivoituakseen piehtarointiin. Hihnalenkillä tuleekin vaihe, jolloin poika heittäytyy levyksi maahan ja minä päästän hihnan toisesta päästä irti ja siinä sitten tovin katselen kun koira nauttii ja vääntäytyy solmuun hangen keskellä. Tuota katsellessa en ole voinut tuntea pientä kateudenpistosta mitä koiran kylki- selkä- niska- ja vatsalihaksistoon tulee. Olisi hyvää lihastreeniä itsellenikin mutta en ole kehdannut kokeilla. Vanhan kroppa ei luultavasti antaisi sitä edes periksi, lihakset narahtaisi solmuasentoon, jota ei ihan hetkeen avattaisikaan.

Muu treenaus meillä on jäänyt melko vähäseen johtuen allekirjoittaneen niskassa sijaitsevasta välilevynpullistumasta ja sen aiheuttamasta käden hermopuristuksesta. Kättä kun ei saa nostettua edes vaakatasoon niin ei sillä heitellä sen enempää tikkaa kuin damejakaan. Metsässä kulkeminen tärisyttää nikamavälejä niin herkullisesti, että olen suosiolla jättänyt väliin. Lenkitkin kun ovat pääsääntöisesti lyhyitä hihnalenkkejä niin pojan paino on alkanut kasvaa ja ruoka-annoskokoa onkin joutunut titraamaan kulutusta vastaavaksi. Sisätiloissa damipiiloa on kyllä leikitty ja yritetty pusertaa mielikuvitusesta kaikkea mahdollista viihdykettä irti koiran viihdyttämiseksi.
Rockysta onkin tullut mitä mainioin kotiapulainen mitä tulee esim. pyykinpesuun. Vaatteiden kuivumaan laittaminen käy meillä seuraavasti; minä seisoin pyykkitelineen edessä ja pyydän koiraa ojentamaan vaatteen kerrallaan pesukoneesta ja Rocky ojentelee auliisti niin sukat kuin hupparitkin minulle narulle ripustettavaksi. Työntiimellyksessä Rocky saa palkan eli namin ja suoritettuaan urakan loppuun tulee vielä loput tilistä. Pimeänä maksan, verottajalle ei ole ilmoitettu.

Tänään kävimme kipua uhmaten raivaamassa hiekkakuopalle polkua eli kunnon umpihangessa saimme tarpoa ja sen jälkeen vielä tekniikan superlapsena (joo-o!) tuunasin canicross-vetonarusta, valjaista ja pulkasta mielenkiintoisen (mutta toimivan) yhdistelmän. Jasper, 24kg, pääsi sen jälkeen pulkka-ajelulle. Vetohaluja oli Rockyllä aluksi enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja itsellä oli isoja ongelmia pysyä valjakon perässä. Vauhti alkoi sitten hyytyä ja lopulta meno oli hillittyä. Lopputulos oli kuitenkin se, että niin lapsi kuin koirakin nautti pikku ajelusta ja aamupäivän touhuilu näkyy nyt koirassa, joka maata retkottaa tyytyväisenä.

Lopuksi vielä hyviä ja huonoja uutisia:

*Rocky on saanut 9 kappaletta sisarpuolia jotka näinäpäivinä kaikki kotiutuvat uusiin koteihinsa.

*Ihana lapukkainen Nana pääsi koirien taivaaseen 28.12.12 vajaa 8-vuotiaana sairastuttuaan luusarkoomaan. Enää ei kivut Nanaa kiusaa.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Muistojen Polku

No huh-huh, onpahan edellisestä päivityksestä hulahtanut jokunen aika! Alkoi tulla jo sanomista asiasta, joten  oli motiuduttava koneen äreen.

Meille ei kuulu oikeastaan mitään uutta. TollerShow:ssa ei tullut menestystä toivotulla tavalla. ERI NUK 4. Tuomari Satu Ylä-Mononen oli selvästi mieltynyt isopäisiin uroksiin. Rockyn arvostelu meni seuraavasti:

Vankkarakenteinen uros, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä purenta. Riittävän vahva uroksen pää. Kuono-osa saa täyttyä silmien alta. Riittävä luusto. ???? kiertyy seistessä ylöspäin. Hyväkulmaiset raajat. Liikkuu erinomaisella askelpituudella mutta ahtaasti takaa ja leveästi edestä. Hyvä turkin laatu.

Säkillinen ruokaa kuitenkin saatiin ja Samulilta edellisestä päivästä ylijäänyt varis.

Samaisessa näyttelyssä valioitui Rockyn tulevien sisarpuolien isä. Riia saa siis ensi kuun alussa pentuja. Ihanaa, vauvoja!!! <3

Taippareihin meistä Rockyn kanssa ei ollut. Varis ei nouse maasta toivotusti emmekä varisten puutteessa päässeet riittävästi treenaamaan. Varis nousee, jos lähden juoksemaan pellemiljoonaa Rockysta poispäin. Jussille Rocky noutaa vaakun paremmin.
Taippareihin osallistui Rockyn sisaruksista Miina ja Topi. Ja meidän ihana pieni ja pippurinen Miina hoiti homman kotiin ongelmitta. Hyvä Miina ja Sari!!! Miina on siis first-pentueen ensimmäinen taipuja! Topilla homma karahti siihen, että luovuttaessa otti tupollisen höyheniä muistoksi variksestaan ja tuomari vihelsi pelin poikki. Tuo on kyllä helposti koulutettavissa pois joten eiköhän Topi taivu kevääseen mennessä.

Huomenna meillä on kasvin järjestämä pentuetapaaminen, hyvä kasvi!!! Tarkoitus on tehdä noutoja ja tottista. Toivottavasti moni sisaruksista pääsee paikalle.

Muutama viikko sitten tehtiin verijälki Rockylle ja käppänä-Ykälle. Rocky sai kunnon jäljen mutta Ykä vain . 50m kaaren.
Rocky suoriutui jäljestä niin kuin aina treeneissä. Eteni kuin veturi tasaisen varmasti ja ensimmäisen makuun merkkasi todella hienosti. Toisen makuun ohitti melko nopeasti. Maavainusesti ja jäljen päällä herra hoiti homman kotiin.
Hienosti suoritui myös pikkuinen Ykä. Hirvenveri ei poikaa pelottanut lainkaan ja topakasti kaadolle löysi.

Tänään satoi ensilumi ja MEJÄ hommat saa odottaa kevättä. Ensi kevään ja kesän aikana tavoitteena saada 3xALO tulos MEJÄstä ja ne taipparitkin pitäisi läpäistä. Talvi treenataan noutoja ja saatetaan käydä näyttelyissä. Jyväskylän KV-näyttelyyn en Rockya tänä vuonna ilmoittanut. Helsinki Winner kiinnostaisi mutta taidamme skipata senkin. Tammikuussa olisi Turku ja Rockylla silloin 2v ikää. Ensi vuonna nappaamme jokatapauksessa sen kolmannen SERTin ja olisihan se mukava saada jo keväällä.


                        Rocky poussaa tänä aamuna takapihalla. Lumi oli pitkästäaikaa taas superia!




maanantai 13. elokuuta 2012

Vanity Fair - Turhuuden Turuilla

Tulihan taas käytyä TOKO-kokeessa.
Koetta edelsi kaksi aivan loistavaa treeniä, joista viimeinen perjantaina. Treeneissä mukana oli Eros-pappa ja   Rockylle ennestään tuntematon bordercollie Urpo.
Nähtiimpä treeneissä sellainenkin ihme, että eräs nimeltämainitsematon vanhapoika (joka lauantaina nappasi TK1-arvon kolmannen AVO1-tuloksen myötä) irtosi paikkamakuulta eikä saanut muita, eli lähinnä Rockya, liikahtamaankaan. Siinä vaiheessa oli jo luotto koiraan huipussaan ja olin varma, että lauantaina tulos paukkuu ja vieläpä hyvä tulos.

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa ja muuta väsynyttä diipadaapaa... Eli koe meni meiltä reisille ja päättyi siihen, että minä keskeytin sen. Rockyn päähän ei mahtunut muuta kuin kirkkoveneen kuvia. Se oli jo ennen kehään pääsyä kliimaksissa narttujen hajuista enkä saanut siihen enää mitään kontaktia. Kirkkoveneet sinkoili vuorostaan minun suustani ja melkein itkua väänsin. Olin niin pettynyt!
Sinisilmäinen minä olen oikeasti luullut meidän päässeen hormonien yläpuolelle.
En pystynyt olemaan hetkeen koiraan missään kontaktissa tai olisin löytänyt itseni pomppimassa sitä tasajalkaan syvälle kentän uumeniin. Kiinan pojat olisivat saaneet ihmeteltäväkseen maan alta syöksyvän novascotiannoutajan...
Vaan ei auta koiraa syyttää, itse en ole saanut koulutettua siitä ei-toivottua käytöstä pois. Harmi vain kun koira osaa mutta sitten pimpero tulee ja pilaa kaiken!
Tokoilu saa jäädä meiltä sikseen. Katsotaan parin vuoden päästä josko meille tulos suotaisiin. Ollaan viime ajat keskitytty lähinnä tottikseen ja muu treeni on ollut melkein kokonaan tauolla. Jatkossa keskitytään vain ja ainoastaan taippareihin.

Parin tunnin huilin jälkeen kävimme tekemässä vielä noutotreenejä vedestä ja maastosta. Mukana oli Kirsi Sissin kanssa sekä Nero ja Ria.
Lampeen oli suora pudotus ja se oli Rockylle haastava mutta kannustuksen myötä se sai itsensä veteen pulautettua. Ruutu tehtiin motivoidusti ja se sujui erinomaisesti. Tai kuten kasvi-Suska totesi; "osaa tuo poika sentään jotakin".
Niin, kyllä damit nousee mutta ne varikset! Täytyy kerätä pakastin täyteen niitä, jotta saadaan homma pelittämään. Alkaa raavituttamaan jo nämä iänikuiset koe-nollat!

torstai 9. elokuuta 2012

Eros ja Psykhe

Laukaan TOKO-koe lähestyy ja tiistaina kävimme treenaamassa kaukalossa, jossa koe lauantaina pidetään. Meidän onneksi kyseessä on hiekkakenttä, mikä vetää Rockyn nenää puoleensa nurmikkoa vähemmän.
Eros-pappa toimi treenikaverina Suskan kanssa, onhan wanha poika osallistumassa samoihin kinkereihin.
Treeneissä esiintyi tällä kertaa tulosvalmis tolleri-poika, Rocky 1.5-v, Toivakasta. Osaltaan tähän vaikutti varmasti se, että olen psyykannut itseni luottamaan siihen, että koira tekee mitä siltä pyydetään tai edes sinne päin. Luottamusta seuraa rentous. Ja rentoutta seuraa tekemisen ilo!

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Hope Floats

Toimintasankarimme alkaa olla entisensä. Kuolaaminen on loppunut ja virtaa riittää. Takapää edelleen hieman jäykistelee.
Tänään tehtiin jo vähän tottista ja hyvin meni!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Poison

Alkuviikon pesusession jälkeen lähdin Rockyn kanssa metsään ja seuraavana aamuna otsikossa törrötti punkki. Laiton punkin poiston jälkeen Exspottia niskaan mutta jätin laittamatta toisen annospipetillisen hännän juureen sillä kuukausi takaperin Rockyn saadessa punkkikarkoitetta se alkoi kuolaamaan runsaasti ja heräsi epäilys, että reaktio johtui Exspotista. Läähätys ja kuolaaminen meni viikon sisällä ohi ja koira oli ihan normaali. Yhdeksi syyksi kuolaamiseen epäilin myös kiimaista narttua, jollainen saattoi alueellamme liikkua. Asia jäi kuitenkin siinä määrin mieltä vaivaamaan, että nyt en uskaltanut antaa kuin puolikkaan ohjeenmukaisesta annoksesta.
Perjantaina menimme Kellokoskelle ja Rocky alkoi jälleen kuolaamaan runsaasti. Eilen lauantaina kuolaaminen yltyi, eikä Rocky suostunut syömään. Ajoittain se myös sai värinä-kohtauksia, joskin hyvin lieviä; värisi hetkittäin ikäänkuin olisi palellut.
Viime yön pyyhin laminaattilattialta VALTAVIA kuolalammikoita ja aamulla edessäni istui kuolasta litimärkä apaattinen koira, joka ei edelleenkään suostunut syömään. Rockyn huulet olivat myös melko turpeat. Paniikissa aloin soitella kavereita läpi saadakseni joltakin koiranshampoota ja sellaista vihdoin löytyi ihanan ystäväni Niinan avustuksella.
Hankasin myrkyt koiran niskasta pois ja lähdin ajelemaan kohti kotia ajatuksella, että jos tilanne rauhoitu niin lähdemme lääkäriin.
Tällä hetkellä, 5-6 tuntia pesun jälkeen, tilanne on huomattavasti rauhoittunut. Parin tunnin matkustamisen aikana Rocky oli kyllä kastellut häkkinsä alustan mutta turkki pysyy melko kuivana eikä eteen ilmesty lätäkköä sen maatessa paikallaan. Virkeästi se myös leikkii uudella pallollaan mutta näyttää uuvahtavan nopeasti. Tämä ei johdu helteestä, koska meillä sisällä on viileää. Se myös söi, vaikkakaan ei Rockymaisen ahnaasti mutta kuitenkin. Parin päivän paaston jälkeen luulisi nälän kurnivan mahassa!

Tähän loppui meillä punkkikarkoitteen käyttö! Käyn ostamassa valkosipulijauhetta jota lisään sen ruokaan ja toivon sen toimivan Rockylla, kuten monella muullakin koiralla/eläimellä riittävänä karkoitteena. Pitää vain aktiivisesti käydä turkkia läpi joka ilta. Ymmärtääkseni punkki alkaa oksentamaan ja levittämään näin bakteereja vasta 24h imemisen jälkeen.
Punkkipantojenkin vaarallisuudesta olen antanut itseni lukea liikaa. Jokainen koira reagoi näihin aineisiin yksilöllisesti ja joillekin ne sopii. Me ei enää riskeerata koiran terveyttä niillä.

Alla kuva kuolan kastelemasta koirasta tältä aamulta


***
Tässä R 6h pesun jälkeen kotona juuri kuvattuna. Pitänee vielä olla eläinlääkäriin yhteydessä. Kuolaa siis edelleen vaikka hilittymmin kuin yöllä/aamulla. Voi poikapoloista :(


***
Päivystävän eläinlääkärin kanssa keskustelin puhelimitse ja hänen näkemyksensä oli, että ajallisesti reaktio sopii juurikin Exspottiin. On ehtinyt levitä näiden päivien aikana koko ihon rasvakerrokseen ja siksi oireet ovat hiljalleen voimistuneet. Ohjeeksi tuli pestä vielä koira kertaalleen ärtsyllä rasvaa irroittavalla aineella kuten tiskiaineella. El uskoi, että tilanne ei tästä enää etene huonompaan suuntaan kun toimenpiteisiinkin on jo  alettu eli aamusta suoritettu pesu. Nyt pesin Rockyn fairylla ja toistin pesun vielä koirashampoolla heti perään toivoen, että shampoo vähän hoitaisi turkkia. Tuo fairy ei luultavasti kaikkein paras tuote turkille ja iholle kuitenkaan ole :s. Nähtäväksi jää millainen turkki jampalla huomenna on. Eiköhän tämä tästä. 
Kiitos Suskalle ja Niinalle, jotka ovat myötäeläneet tilannetta tänään kanssamme. Puss och kram!!! <3 <3

***
Päivitän vielä illan tilannetta. Kuolaaminen jatkaa vähenemistään mutta väsynyt tuo koira on; jatkuvasti hakeutuu johonkin nukkumaan. Iltaruokaa maisteli ensin vähäsen mutta ulkoilun jälkeen söi kupin lopulta tyhjäksi. 
Kiitos Fairyn, Rockyn turkki näyttää siltä, kuin se käyttäisi samaa hiusmuotoilijaa kuin Bogart co. pojat kultaisella 80-luvulla. Aloitin tänään Rockylle Biomax-kuurin ihon ja turkin kuntoa parantamaan. Lohiöljyn toivon hoitelevan loput jotta ihon rasvatasapaino normalisoituu. 

***

Nyt eletään maanantai-iltapäivää ja tilanne on edelleen parantunut. Kuolaa tulee mutta muutos eiliseen on havaittavissa. Kauluri ei ole kokonaan märkä kuten eilen.
Alla tuoreet kuvat Rockysta. Kuvakulmat ei tosin voisi olla surkemmat :)



Ruoka vaan ei edelleenkään meinaa maistua. Rocky sai aamuruoan aika myöhään Jussin luullessa minun antaneen sen ennen töihin lähtöäni. Rocky oli vain närppinyt ruokaa ja Jussi oli lopulta heittänyt  pois sen seistyä tunteja kupissa. Toivottavasti illalla maistuisi paremmin.
Viime yönä havahduin kertaaleen siihen kun Rocky päästi korahtavan äänen vetäessään unissaan limaa keuhkojen suuntaan. Jonkin aikaa nieleskeltyään sai selvitettyä kurkkunsa.

Koville meinaa nyt ottaa. Onneksi mieliala koiralla on melko virkeä vaikka olo on mitä on ja lenkit ovat jääneet  tyystin väliin, ei silti, että tuossa kuumuudessa viitsisi koiraa kovin juoksuttaakaan. 

***

Ei hemmetti. Huomasin ulkona käydessämme Rockyn takajalkojen liikkuvan todella jäykästi sen kävellessä. Jousto liikkeessä puuttuu ja takapuoli ts. lanne keinuu omituisesti puolelta toiselle. Näin jäykkää ei tuon pojan meno ole koskaan ollut.  Lauantaina olin huomaavanani samaa jäykkkyyttä ja kysyin asiasta isältäni, joka ei nähnyt liikkeissä mitään kummallista. Ohitin asian ja ajattelin kuvitelleeni kaiken. Nyt tuo jäykkyys on totta ja Jussikin sen havaitsi. Netistä luin exspotin aiheuttaneen joillekin koirille hännän ja takapään halvausta, jotka ovat menneet parissa viikossa ohi.
Jokseenkin pienesti alkaa taas vi##%aa.



tiistai 24. heinäkuuta 2012

Sinun syntisi voidaan pestä pois

Viikonloppuna Rocky joutui elämänsä koitokseen kun suuntasimme mökille, jossa oli vierailemassa myös juoksuinen Nana-lapukka.
Käytin säälimättä tilannetta hyväkseni ja tein tottista Nanan katsoessa vieressä. Tiukkaa teki mutta Rocky pysyi kuin pysyikin käskyn alla. Me ollaan siis niiiiiin edistytty!
Rockyn kohtaloksi tuli kuitenkin viettää iso osa viikonlopusta naruun kytkettynä vahinkojen välttämiseksi.
Sen verran raskas viikonloppu Rockylla oli, että eilen kun aukaisin auton takakontin niin koira oli häkissään ennen kuin ehdin suutani avata.
"nyt kyllä viet mut kotiin täältä helvetin esiasteesta!".


Tänään sitten totesin, että koira luultavasti pitäisi pestä kerran 1,5 vuodessa. Herra oli pesulla muinamiehinä ja tyytyi vielä siihenkin, että sai ylleen keltaisen narutopin pesun jälkeen. Tuossa tuo nyt vieressä makaa toppi edelleen yllään :)



                                          EEEIIIH! Ravistelua!

                                         C'mon, et voi olla tosissas! Toi hullu akka on määritellyt
                                        mut metroseksuaaliksi jo pinkin jäljestyshihnan perusteella ja
                                        nyt vielä tämä!


torstai 19. heinäkuuta 2012

Kaunis mieli

Viikko sitten ollut MEJÄ-koe meni oikein hyvin huolimatta kolmesta hukasta ja niitä seuranneesta hylystä.
Kokemus oli ihan mieletön ja päivistä jäi positiivinen fiilis. 
Tiistaina suunnistimme ja veretimme kahta AVO-luokan jälkeä 6.5 tuntia (!) ja itse koe päivänäkin tuli metsässä vietettyä useampi tunti. Todella fyysinen laji ohjaajalle!
Valitettavasti koko koetta edeltävän yön satoi rankasti (että sattuikin, tänä kesänä kun muuten ei sadetta ole ollutkaan...) ja koepäivänä Rockyn päästessä töihin ensimmäisenä, alkoi satamaan saatanallisesti heti kun pääsimme jälkipaikalle. 
Ei me sokerista olla mutta sade teki kokemattomalle koiralle tepposet. Tuomarien mukaan jälki voi sateessa levitä 8-10m matkalle ja tämä tiesi (vielä) ilmavainuselle koiralle ongelmia.
Meno oli melkoista siksakkia ja ensimmäinen hukka tulikin jo ekalla osuudella. Rocky pyöri ja pyöri tehden epätoivoisesti töitä löytääkseen jäljen uudelleen ja kun ei sitä löytänyt, lähti paluujäljelle. Tuomarina ollut Sanna Rantanen (oli meillä tolleri-leirilläkin NOU-ryhmän ohjaaja, ihana ihminen!) totesi Rockyn selvästi tienneen, että nyt suunta on väärä mutta kun muutakaan ei enää keksinyt niin lähti takaisin päin. 
Kolmas hukka tuli toisella osuudella ja kolmas osuus mentiin harjoitellessa.
Rocky teki koko ajan kovasti töitä mistä olen enemmän kuin tyytyväinen. Se on hyvin motivoitunut hommaan ja tästä on hyvä jatkaa.

KOESELOSTUS: Ohjattu lähtö. Rocky etenee etupäässä ilmavainulla aaltoillen ja melko runsaasti pyörivää liikettä tehden. Kolmesti eteneminen pysähtyy laajempiin tarkasteluihin ja kaikilta näiltä Rocky lähtee paluujäljelle, joista kolme hukkaa ja kokeen keskeytys toisella osuudella. Harjoitellen kaadolle. Kokemusta lisää niin Rockysta tulee vielä hieno jäljestäjä. / Sanna Rantanen

Oma opastukseni sujui myös ilman mokailuja. Kertaalleen en nähnyt, missä seuraava merkki on mutta onneksi tuomari näki. Tiheiköissä olin jättänyt näkyviä merkkejä suht. paljon ja tuomari kertoi asian olevan ok. Tämäkin tuomari (Carla joku) oli mahtava tyyppi ja kertoi jäljen olleen AVO-koiralle suht. haastava mutta maastoon nähden hyvin tehty. Kaato paikan olisi voinut viedä hieman pidemmälle metsään (oli heti hakkuualueen jälkeen metsän reunassa). Maisa-tolleri nappasi siitä AVO1-tuloksen :).

Kokeessa oli siis 2 tolleria, 3 mäykkyä ja yksi paimenkoira, olisikohan ollut australianpaimenkoira joka kävi nappaamassa VOI1.

Sitten seurasi kokeen paras anti; jäljen purku. Ja minä selvisin siitä ihan itse. Siis minä yksin metsässä ilman pakokauhuntunnetta! Ilmeisesti väsymykseltä ei mielikuvitukseni jaksanut enää pyöriä.
Minullahan ei tule esim. yksin sienestämisestä mitään, koska en ehdi tutkia maata pälyillessäni paranoidisena ympärilleni. PEIKKOJA ON OLEMASSA!
Joskus aikoinaan urheiluopistossa suunnistuskokeessa olin löytänyt kolme rastia kun eteen tuli metsälampi, jossa näin itseni mahallani kellumassa. WROOOooon! Ja aivan täysiä kohden lähintä tietä. Aivan sama menikö koe läpi vai ei. Meni se.

Summasummarum, MEJÄ porukka on varsin loistavaa väkeä, jossa kaikki ovat valmiina neuvomaan ja auttamaan toista. Tämä on edelleen mun ja Rockyn juttu!

Jätetään kertomatta se tosiasia, että selkäni ei kestänyt epätasaisen maaston rynkkyytystä ja olenkin ollut kokeesta asti sairauslomalla. Ongelmat alkoivat tosin jo keväällä ja olen jotenkin selän kanssa sinnitellyt töissä koko kuluneen kesän. Metsässä tarpominen oli vain viimeinen niitti. Se nopeutti sitä mikä olisi joka tapauksessa jossain vaiheessa ollut edessä.

Niinpä olen käyttänyt sekä kylässä olevaa äitiäni, että Jussia hyväkseni haku treeneissä kun itse en ole ollut metsä-kunnossa. "Avustajat" ovat hoitaneet tarpomisen ym. Kaksi noutotreeniä "linnusta sammakoksi"-vaiheen jälkeen ovat olleet täydellisiä. Rocky ei kuseskele, ei piehtaroi jne. Se palauttaa damit käteen vauhdilla ja kyselemättä. Nyt ollaan siis siinä tilanteessa missä pitäisikin olla. Tuo koira on kuin unelma varsinkin jos katsoo kuukauden verran taakse päin. Sen kanssa on mukavaa treenata kun tietää, että se toimii toivotusti eikä omat hammasrivistöt  kirsku. Ärräpäät ym. ovat historiaa. Rockylle on loksahtanut kohdalleen, kuka määrää eikä sillä ole juurikaan tarvetta kyseenalaistaa sitä.

Kunnes.... Eilen oli kimppatreenit varisruudun muodossa. Rocky ei ole varista nähnyt sitten tolleri-leirin, jossa se päätti, että varista ei nosteta vaan nostetaan keskisormi. Nyt kun damien kanssa homma on toiminut kuin unelma niin odotin kovasti miten käy variksen kanssa. Ja siinä kävi niin, että Rocky kävi haistamassa ensimmäisen variksen ja lähti haistamaan toisen variksen jne. palaten suu tyhjänä. Ei mitään mielenkiintoa! Voi V##tu!
Sitten Rocky pääsikin katsomaan vierestä miten Nero hoiti homman jonka jälkeen Suska veti sille varisjäljen nuoreen mäntytiheikköön. Koira lähti matkaan tapansa mukaan vauhdilla ja palasi kohta takaisin varis suussaan tarjoten sen kauniisti käteen! Ja minä olin niin että <3.
Sen jälkeen tehtiin vielä muisti variksella eli vietiin varis koiran kanssa jemmaan ja takaisin lähtöpaikalle lähettämään koira hakuun. Noin tuhannesosasekuntissa koira tuli varis suussaan  tiputtaen sen parin metrin päähän. Se riitti minulle ja koira sai kiitoksensa. 
Ehdin jo niin pelästyä, että olen panostamisella eli vaatimalla variksen käteen pilannut koiran halukkuuden ottaa varista ollenkaan. Ei itku ollut kaukana kun itseäni syyttelin. Turha edes kysyä painostanko koiraa enää ikinä!
Jatkossa tiheikkö treenejä variksella. Rocky joutuu tekemään päätöksen itsenäisesti ottaako se variksen vai ei, koska sillä ei ole näköyhteyttä minuun. Varisruutua ei vähään aikaan tehdä, ettei ruokita epätoivottua tapaa käydä vain katsomassa varikset läpi.

Kimmolle olen viskipullon velkaa koirasta, joka muuttui teiniangstisesta kypsäksi nuoreksi mieheksi. Vai oliko se me ihmiset jotka muuttui epäjohdonmukaisista johdonmukaisiksi :)
Ihana Rocky <3

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Ukkosta Radalla

Viimeiset lomapäivät tällä pätkällä vietimme Kellokoskella. Rocky pääsi tutustumaan uuteen koira-kaveriin Ykään, kääpiösnautseri, 4kk.
Eilen ukkosen painostamassa säässä kävimme Ohkolassa kimppalenkillä Ykän kanssa ja sattumoisin lenkki kulki aivan ampumaradan vierestä, joten tuli samaan lenkkiin pientä paukkutreeniä :)
Keskiviikkona paukkusieto todella testataan MEJÄ-kokeessa. Edellisitä paukuista on aikaa jo vuoden verran ja tuolloin vielä Rocky osoitti paukkuvarmuutensa mutta nyt on alkanut jännittämään miten asian laita tällä hetkellä on. No, eilen ei koira ollut kyllä moksiskaan. Se kyllä valpastui mutta vaikutti lähinnä innostuneen kiinnostuneelta. Tätä samaa reaktiota kaivataan siis parin päivän päästäkin.

Rocky oli ensimmäistä kertaa pienen pennun kanssa tekemisissä ja vähän mietitytti jyrääkö se pikku-käppänän mutta herra käyttäytyi moitteettomasti ja alkuhaisteluiden jälkeen antoi poikasen olla rauhassa. Ykän mahanalus sitä olisi alkuun enemmänkin kiinnostanut mutta kehoituksesta jätti senkin sikseen.

Rockyn käytös on muutenkin nyt ihan eriluokkaa kuin vielä viime viikolla, eli johdonmukaisuus toimii. Yllätys yllätys! *sarkastisena*

Kellokoskella vanhempieni talon vieressä menee tie, jossa kulkee päivittäin ainakin se 10 koiraa. Haisteltavaa olisi siis riittänyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja vielä viikko takaperin en varmasti olisi saanut Rockya hallitusti seuraamaan tuolla tiellä mutta nyt, no problemos.
Koiran kunnioitus Jussia ja lapsia kohtaan on myös noussut sieltä kolmestakympistä johonkin yhdeksäänkymmeneen, lapset saattavat jäädä 90-viivan alle täpärästi. Jussin kanssa aletaan selvästi olla samalla viivalla Rockyn silmin katsottuna vaikka toki tämä mamma on  "the boss" niin lapsille, miehelle kuin koirallekin :)
Isoa nallea Rocky yritti epätoivoissaan nylkyttää mutta sekin vietiin pois. On se nyt piru kun ei edes nallea saa pomotella!

Happoradion sanoin:
"Miltä se nyt tuntuu kun on VIPpi vaihtunut porttikielloksi. Näkökulma muuttuu linnusta sammakoksi."

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

hellepäivän kuvamateriaalia

 Metsässä hellepäivää viettämässä. Ensimmäistä kertaa kokeilin jättää damin minun ja Rockyn väliin ja kutsua se luokse. Tarkoitus olisi, että koira nappaa damin vauhdissa matkaansa ja tuo sen ohjaajalle. Näin toimi myös Rocky. Hieno poika <3
 Metsässä temuamisen jälkeen uimaan naapurissa sijaitsevalle hiekkakuopalle.
Märkä koira :P

Underkastelsen (Alistuminen)

Eilinen käynti Kimmon opeissa oli, jos ei kannattava, niin ainakin älyttömän kannattava.

Harjoitus alkoi siitä, että kävelimme, Rocky hihnassa, nurkkaa kohden, jonka takaa Suska tuli Neron kanssa vastaan. Kimmo halusi nähdä, miten toimin kohtaamisessa.
Sanomistahan siitä tuli kun hihnaa vetämällä siirsin Rockya taakse sivulleni. Pari kertaa Kimmo katsoi ja otti Rockyn hihnoineen. Muutama askel ja urahduksen tehostama napakka nykäys hihnasta. Uusi yritys ja edellisen toisto. Ja koira oli hallinnassa tietäen, kuka on johtaja. NIIN hallinnassa, että siirtyessämme takapihalle ja päästäessämme Rockyn vapaaksi, ei se yrittänyt tehdä minkäänlaista elettä kohti lapsia, jotka juoksivat, potkivat kaninkarvapalloa ym. kaikkea mahdollista yrittäen provosoida koiraa tarkoituksellisesti nousemaan selkään. Kimmon simppeli kommentti "ai tämäkö kova koira, aika pehmeältä vaikuttaa!?" sai allekirjoittaneen tuntemaan itsensä tyhmäksi.
Seuraavaksi takapihalle otettiin Rockyn äiti Riia, mutta Rocky ei Riiaa noteerannut. Äitiänsä poika on toki aina kunnioittanut.
Lisää provosointia peliin ja Nero ulos. Rockyhan kuvittelee, että koska hän on pomo niin muita uroksia ei täten tarvitse kunnioittaa vaan heidän kuuluu toimia hänen jumppapatjanaan ihan kuten lastenkin. Tätä ennen Kimmo mietti, ottaako Neron vai oman uros-flättinsä, joka toden totta eliminoi välittömästi uhittelu yritykset mutta päätyi pehmeämpään Neroon.
Alkuun Rockyn ottaessa "sen" ilmeen ja "ne" eleet, riitti pelkkä KRÖHÖM!-ääni (johtaja kertoo, että nyt ei tapella) lopettamaan elkeet saaden Rockyn viheltelemään muinamiehinä, että eihän tässä mitään ollut edes mielessä.
Mutta sitten se onneton päätti kuitenkin yrittää. Neron varoitukset kaikuivat kuuroille korville ja sen jälkeen pääsi allekirjoittanut näkemään, mitä on oikeaoppinen alistaminen a'la ihminen. Itselleni yllätys oli, kuinka kauan se vei. Omat "alistamiseni" ovat kestäneet max. puoli minuuttia ja olleet täysin tehottomia. Syynä se, että koira ei ole oikeasti alistunut, se on vaan ollut alistuvinaan.
Kimmon ohje oli oikea ajoitus, oikea ote, koiraa ei satuteta vaan homma tehdään napakasti mutta hallitusti ja se kestää niin kauan, kunnes koira lakkaa jäkittämästä vastaan ja koko kroppa rentoutuu. Koira nousee myös ylös vasta kun ihminen on noussut sen päältä pois. Ihmisen pitää hallita mielentilansa, eikä purkaa kiukkuaan tilanteessa. Kun tilanne on ohi, se on ohi. Mökötystä ei sallita eli jos koira tulee ihmisen luokse annetaan sille kevyt huomio kuin tilannetta ei olisi hetki sitten ollutkaan. JA SELÄTYS TEHDÄÄN VAIN MUUTAMAN KERRAN (max.3) KOIRAN ELÄMÄSSÄ.

Johtajuus-ongelmahan tämä kaiken kaikkiaan on ollut mikä johtuu allekirjoittaneen johdomukaisuuden puutteesta. Nyt meillä on hyvä pohja, mistä rakentaa ihminen (etenkin lapsi)-koira arvojärjestys uudelleen.
Rockylla (eli minulla) on nyt kuukausi aikaa saada hormoonivillityksensä kuriin, tai sitä odottaa hormonipiikki, joka myötavaikuttaa positiivisesti yhteistyön rakentamiseen vaikkei sitä ratkaisekaan.

Eilen kotiin päästyämme kiersimme korttelin ilman hihnaa koiran pysytellessä käskyn alla pelkillä kröhöm-äänteillä. Se sai kerran käydä pissalla luvan saatuaan. Nyt siis opetellaan myös sitä, että kaikkia ihania hajuja ei jäädä haistelemaan ja merkkaukset tapahtuu luvan kanssa, jos ollaan hihnassa. Yritetään ottaa siis hormoonit haltuun näillä keinoin. Myös lasten asemaa perheessä aletaan korostamaan koiralle

Aamulenkillä koira kulki käskyn alla vieressä niin kauan, että päästiin paikkaan, jossa se sai luvan temmeltää vapaana sielunsa kyllyydestä. Ei ongelmia.

Valitettavasti tai sitten odotetusti tätä kirjoittaessani tuli pojan kaveri meille sisälle ja Rocky oli samantien pojan niskassa. Ehdin varoittaa lasta, että jos käy niin kuin sitten kävi, ei pidä säikähtää. Pojalla onneksi on kotonaan saksanpaimenkoira ja kultainennoutaja, joten nuori mies ei ollut moksiskaan vaan totesi, että "noin meidän Remullekin on tehty" minun ollessa selätetyn koiran päällä. Eilinen oli Rockylla ilmeisesti hyvässä muistissa, koska takajalat lopetti poispuskemis -yritykset muutamassa minuutissa ja koira rentoutui jääden makaamaan siihen asentoon siksi, kuunnes minä olin noussut.
Mä niiiin toivon, että Rocky ymmärsi jo tästä kerrasta läksynsä ja lapset saisivat kulkea meillä rauhassa. Määrätietoisuudelle ja johdonmukaisuudella uskon tämän olevan saavutettavissa.
Koiraa ei näistä asioista auta syyttää vaan vika on aina hihnan toisessa päässä.

Kimmolle ja Suskalle iso kiitos. Halipuss!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Training Day

Aamusta käytiin jälleen tekemässä ruutu ja sen jälkeen vilvoittava vesinouto.
Treenattiin samassa metsässä, missä käytiin talvella joitakin noutoja tekemässä. Aikaisemmin olemme kävelleet sinne kun paikka suht lähellä mutta nyt reitti kasvaa pitkää heinikkoa enkä sinne siksi uskaltanut jalan mennä. (Eilen nimittäin lenkillä vajaa 100m meidän talosta makasi tiellä nuori kyy.) Pikkuisen kiertämällä em. metsikkön läheisyyteen pääsee mukavasti metsäautotietä.

4 hakua, joista palkkioksi tuli erä motivointi pallolla. Osa dameista tuli käteen ja osa tippui viereen. Rocky sai paikka-käskyn alla odottaa, kun kävin jemmaamassa damit (5kpl) ja hyvin maltti piti vaikka kaverina oli ÄLYTTÖMÄSTI sääskiä.
Käytin samaa tekniikkaa kuin viimeksi eli odotin, että Rocky alkaa kysellä ennen kuin laitoin sen töihin. Samalla sääsket saivat aamupalansa. Vain viimeisessä haussa se piti ottaa takaisin sivulle ja lähettää odottelun jälkeen uudestaan kun meinasi mennä maassa kieriskelyksi homma. Ja HUOM! ei kuseskelua tällä kertaa lainkaan vaikka menessä metsätiellä tuli vastaan pystykorva kaksikko. Tiheästä puustosta (ja sääskiparvesta) johtuen en nähnyt aina onko koira damin napannut mutta herra lähti palautamaan automaattisesti ilman pillitystä. JEE!
Nuo palautukset ei ole vieläkään talven tasolla, eli eivät napsahda aina käteen mutta koska ne tulevat kuitenkin viereen niin en asiasta suuremmin stressaa enkä koiraa paineista vaatimalla täydellisyyttä. Täytyy treenata tätä puolta lisää esim sisällä "heitto-käteen- välittömästi heitto uudella damilla"-menetelmällä.

Tuo motivointipallo on muuten paljon käyttäjäystävällisempi kuin patukka, tarkasteli sitä asiaa sitten koiran tai ohjaajan näkökulmasta. Rocky "kuumenee" pallosta melkoisesti ja sen saa aika napakasti pistää takaisin taskuun kun kiitoshetki on ohi. Tuo kuumeneminen on tässä tilanteessa mielestäni pelkkää plussaa koska se osoittaa kuinka paljon Rocky nauttii saadessaan hetken aikaa remuta pallon kanssa. Kuumeneminen ei jää päälle vaan herra asettuu samantien kun pallo on pois näkyvistä.

Illalla lähdemme koko perheen voimin Suskalle ja Terolle jonne on tulossa myös Keski-Suomen Cesar Millan eli Kimmo katsomaan, mitä koiran jumppa-ongelmalle on tehtävissä. Kuten epäilin, on kemiallisella kastraatiolla 6kk ehdoton doping-karenssi. Ei siis tule tässä vaiheessa kyseeseen. Mielummin odotan ja katson, auttaako muut kikat plus aika tähän ongelmaan.

Eilen päätin, että tähän paikkaan päättyi lasten 1.5v kestänyt sisällä juoksemisen kielto kun koira on samassa tilassa. Lapset saivat juosta ja kontata sydämensä kyllyydestä ja koira sai välitöntä kyytiä jos yritti selkään nousta. Pariin otteeseen sille piti antaa lentoharjoitusta kunnes se tajusi, että parempi antaa lasten telmuta.
Näin pitkään ollan käytännössä menty koiran ehdoilla välttäen tilanteita, jotka provosoi sitä epätoivottuun käytökseen. Nyt on kuitenkin koiran vuoro tajuta, että ihmiset saavat tehdä talossa aivan mitä lystää eikä se kuulu sille pätkän vertaa. Katsoa saa mutta koskea ei! PRKL! Pentuaika on päättynyt!
Vaikken olekaan koiraa tientenkään pahoinpitelemässä niin selvästikään tietyissä asioissa pelkkä tiukka "EI!" tai alistaminen tuijottamalla ei sille riitä.
Kikka kakkosta Kimmolta tarvitaankin siihen, että kuinka pitää koira kurissa ilman, että se syö meidän yhteistyötä.
Rocky pääsääntöisesti käyttäytyy asiallisesti kun olen paikalla mutta esim. jos olemme saunomassa ja lapsi lähtee saunasta ensimmäisenä pois niin on vähintäänkin absoluuttisen varmaa, että kohta kuuluu lapsen huuto kun koira on sen selässä.
Meillä ei myöskään kohta tarvitsisi odottaa ainuttakaan lapsivierasta käymään jos heidän sisääntultua minä syöksyisin jostain karjuen ja kattilan kansia paukuttaen häätäen koiran lapsen kimpusta pois. Lapsi siinä säikähtäisi psykopaattisesti käyttäytyvää Joutsenvirran-äitiä enemmän kuin koira.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Sex and the City

Takana aamupäiväinen Laukaan näyttely tuloksella ERI JUK1.
Tuula Savolaisen arvostelu kuului näin:
"1.5 v. uros. Hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet. Hyvä pää, korvat. Pienet silmät. Hyvä tilava runko ja eturinta. Hieman pitkä lanne, hyvä tasapainoinen raajarakenne. Etuliikkeissä löysyyttä, sivuliike hyvä. Pitkä askel. Hyvä turkki, hapsut ja väri.
Luokkavoitto ja that's it, vähän on sellainen plääh -olo.

Rockyn isosiskopuoli Sissi (Hulivilin Take Fife) oli Kirsin kanssa näytillä myös ja nappasi VARASERT:n. Kirsi oli ilmoittanut Rockyn mummon veteraaniluokaan mutta jättänyt Erinin lopulta kotio, höh.

Rockylla on taas paheneva jumppa-kausi menossa ja Kirsi väläytti ilmaan hormoonipiikkiä ja minä tartuin siihen heti.
Etenkin lapset saavat meille tullessaan reippaat 20kg novascotiannoutajaa selkäänsä ja joudun tästä syystä eristämään koiran toiseen huoneeseen lapsivieraiden läsnäollessa. Myös omat lapset saavat päivittäin osansa nylkyttävästä koirasta mutta osaavat tarjota sille kipakasti polvea.
Alkaa pikkuhiljaa tatti kasvaa otsaan tuon seksihullun eläimen kanssa, joka viettää puolet päivästä pää vehkeissään niitä nuollen ja toisen puolikkaan etsien uhria jota jumpata.

Maanantaina siis eläinlääkäriin yhteys ja kokeillaan löytyisikö sieltä apuja.
Jos jumppa kiinnostaa niin mene zumbaan, Horny son of the bitch!

...taisin nuolaista ennen kuin tipahti. Taitaa noilla hormooneillakin olla anti-doping aika. Eli jos piikin saisi, niin kokeet olisi pannassa, mitä, 3-6kk???
Selvitetään maanantaina.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Käsky

Kävimme juhannuksen alla herran kanssa TOKO-kokeessa! Hommahan meni aivan alta riman koska kummallakaan, ei emännällä kuin koirallakaan, ollut kokemusta ko. kokeesta. Joka tapauksessa kyllä me tulosta lähdettiin hakemaan mutta se jäi saamatta. Saaliiksi jäi kuitenkin mielettömästi oppia ja kokemusta eikä tuloksettomuus harmittanut pätkääkään, päin vastoin, fiilis oli mitä positiivisin!

Luokseenpäästävyys 10

Paikalla makaaminen 0 
* R kesti paikallaan 1.45 min. ja sen jälkeen tuomarin sanoja lainatakseni "lähti kuin raketti". Tätä edelsi, että tiellä koirien takana käveli nainen, jonka jälkeen Rockyn reisilihas alkoi pahaenteisesti nykiä. Sen jälkeen en uskaltanut enää edes katsoa koiraa ja pystyin vain toivomaan, että koira kestäisi jäljellä olevat sekunnit. Positiivista asiassa oli, että Rocky tuli suoraan luokseni edes vilkaisematta muita koiria ja muut koirat kestivät Rockyn liikkeille lähdön.
Tämän jälkeen olemmekin opetelleen paikalla oloa 2 minuutin ajan, kokeessa sitä on turha näemmä lähteä ensimmäistä kertaa testaamaan.

Seuraaminen kytkettynä 7
* Seuraavassa kokeessa muistan rytminvaihdosten yhteydessä antaa koiralle "seuraa"-käskyn...

Seuraaminen taluttimetta 5
* Nähtiinpä ajoittain mallikastakin seuraamista mutta välillä joutui tuomari sanomaan, että ota koira mukaan :)
Seuraavassa kokeessa tiedän mm., että täyskäännöksissä voi suunnan valita itse. Rocky esitti myös kesken seuraamisen bravuuriaan, komeaa piehtarointia.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
* "Maahan"-käsky piti antaa samassa kohtaa, missä herra hetkeä aiemmin teki piehtarointi näytöksen. Saatuaan käskyn R tod.näk. ajatteli " ai oikeesti, hei kiitti!" ja heitti jo ilmassa kyljelleen.PIEHTAROINTIAAAA!

Luoksetulo 9
* Jotain meillä osataankin, pisteen vähennys tuli siitä, että Rocky hypähti osuen jalkoihini tullessaan sivulle.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
* käsky piti antaa jälleen samassa kohdassa ja R kiitti päästessään jälleen tuohon ihanan tuoksuiseen ruohikkoon! PIEHTAROINTIAAA! Tässä vaiheessa pyrki jo tuomariakin naurattamaan.

Estehyppy 0
* menee puhtaasti allekirjoittaneen piikkiin. Rocky ei luultavasti edes tiennyt, mitä siltä odotin. Jos olisin tiennyt, että voin toistaa käskyn heti uudelleen niin homma olisi luultavasti toiminut. Rocky ehti kuitenkin liikkua esteen sivuun kunnes tuomari kehoitti antamaan uuden käskyn. Sieltä sivusta kukaan enää hyppää!

Kokonaisvaikutus 6
* ai oikeesti?! Suoritukseen nähden pidin arvosanaa 6 väintäänkin loistavana!

YHT. 77
* ei ihan riittänyt tulokseen... :)

Vaikka koira töhöili niin valitettavan paljon menee ohjaajan jännittämisen piikkiin. Paikallamakuun aikana polvet löi loukkua siihen malliin, että vaikka koira sai nollan niin ohjaajalle olisi kuulunut kymppi hyvästä twististä.
Suska ja Jussi ihmetteli myös miksi kävelin niin hiljaa seuraamisissa. Mielestäni kävelin vauhdikkaasti kuten aina mutta video-tallenteella matelee rautakangen niellyt etana.
Tuomari oli kuitenkin kannustava ja kertoi suorituksissa näkyneen osaamistakin ja että potentiaali löytyy joten ei muuta kuin kevättä kohti! Vuosiluvun jätti kuitenkin kertomatta.

Pääsimme myös todistamaan kuinka Suskan ensimmäinen tolleri Eros, melkein 9-vee, nappasi toko-uransa toisessa kokeessa toisen AVO1-tuloksen eli on nyt AVO-luokan koira. Ihana nallukka-vanhus <3

                                                                             ***

Juhannuksena kävin mökillä vetämässä Rockylle verijäljen, jonka herra seuraavana päivänä kävi jäljestämässä. Liian vähäisten pyykkipoikien vuoksi en välillä tiennyt lainkaan, missä jälki kulkee joten jouduin vain luottamaan koiraan. Ja mikäs se on luottaessa kun koira koko ajan teki kovasti töitä ja näytti tietävän mihin mennä. Loistava suoritus! Lähtökohdat ovat hyvät 11.7 MEJÄ-kokeeseen.

                                                                             ***

Tänään kävin aamusta tekemässä dami-ruudun kun koiralla näytti olevan ylimääräistä virtaa, joka piti päästä purkamaan jotenkin positiivisesti. Noutoja ei olla tehty nyt tollerileirin jälkeen kuin 1-2 helppoa perusnoutojutskaa. Varikset pysyy edelleen jäässä.
6 damia kävin jemmaamassa ja 6 myös palautui. Unohdin pillin kotiin mutta se ei menoa tänään haitannut. Palkkioksi oli tarjolla motivointi-patukkaa ja se tuntui toimivan. Viimeisen damin Rocky tosin tiputti viereeni maahan ja alkoi piehtaroimaan sen päällä. Dami oli vauva-dami ja jostain syystä ne näemmä saa Rockyn tekemään outoja.
Kusastakin Rocky yritti vain kerran ja senkin sain estettyä.
Hakujen välissä pidin ihan kunnon tauon, että R sai kerättyä itsensä ja tiesin sen olevan motivoitunut uuteen
hakuun kun se alkoi sivulla istuessaan vilkuilla minua kysyvästi "pääsiskö taas töihin?".
Pikkuhiljaa kehittyy minunkin koiranlukutaidot!

Ylihuomenna onkin edessä näyttely Laukaassa. Siellä onkin paljon tuttuja paikalla. Sen jälkeen onkin elokuussa tollershow, joka on meidän tämän vuoden "isonäyttely". Toki loppu syksystä Jyväskylän KV on myös kiinnostuksen alla.
Tollershown yhteydessä järjestetään toller-NOME, johon olen lupautunut talkoolaiseksi. Lokakuussa sitten olisi mahdollisesti meillä startti taippari-kokeeseen. Ja yhden TOKO-kokeen jos saisi myös vielä tähän vuoteen mahdutettua.
Tavotteita siis riittää!







maanantai 11. kesäkuuta 2012

American Pie 4: Band Camp

Viikonlopun vietimme Himoksella tollerileirillä.
Mökkiämme asutti myös Rockyn veljet Kaapo ja Laku ja seinänaapurissa Riina. Sisaruksista myös Miina oli paikalla Sarin kanssa. Enemmistö bändistä oli siis kasassa, vain kolme puuttui.
Veljesten yhteiselo sujui mallikkaasti eikä vähiten siitä syystä, että heidän välillään pidettiin meidän ihmisten toimesta pientä hajurakoa. Kertaalleen pääsi Kaapo ja Laku muutaman sanan vaihtamaan sekä samoin pääsi tekemään Rocky ja Kaapo. Peli ehdittiin kuitenkin viheltämään poikki ennen kuin homma olisi mennyt painiksi.
Laku oli hyvin rauhallinen ja tyyni herra mutta Kaapolla kuten Rockyllakin testosteroni jyllään suonissa niin runsaana, että doping-testi huutaisi jo punaisella ennen kuin vetoketjua ehtisi avata.

Perjantaina kun Himokselle rantauduttiin, käytiin me Rockyn kanssa canicrossaamassa päivänmittaan kasautuneita energioita pois. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin hommaa kokonaan ilman "jänistä" ja kyllähän se pyrki siihen menemään, että minä vedin ja koira tuli perässä.
Illalla koko NOU-ryhmälle luennoi Rockyn isän ohjaaja Samuli. Sen jälkeen jakaannuttiin vielä pienryhmiin. Meidän kanssa samassa ryhmässä olivat Riina ja Kaapo. Yhteensä koiria oli ryhmässämme 7.

Lauantaina aamupäivän vietimme noutotouhuissa ja tutustuttiin kaniin. Kani oli hevosen kokoinen ja niin umpijäässä, että koira sai oikeasti testata leukaniveliensä liikkuvuutta pystyäkseen kanin suuhunsa ottamaan. Ilokseni Rocky sai otteen ja jaksoi kantaakin painavaa pupua kunnes pyysin sitä luovuttamaan sen minulle.

Noudot tehtiin dameilla kunkin koiran tason mukaisesti. Sitä ennen ohjaaja Sanna halusi nähdä perustottelevaisuutta ja tästä Rocky suoriutui erinomaisesti. Sitten Rockylle jemmattiin 4 "nakki"-damia (sellaisia  miehen peukalon kokoisia) sen näkemättä. Ennen lähetystä kävin itse viemässä yhden ison damin niin, että Rocky odotti paikallaan mutta sai katsoa.
Dami palautui vauhdilla ja meinasi mennä ohikin. Kiitos nopean reagoimisen, mitä Suska on päähäni takonut, ohitus jäi lyhyeksi ja dami tuli käteen. Sainkin lopussa Sannalta palautetta, että Rocky reagoi nopeasti mutta ohjaaja on yhtä nopea.
Sitten lähetin Rockyn noutoon. Koira paineli tapansa mukaan kuin tuulispää ja erkani pidemmälle ja alkoi sieltä tulla sitten takaisin päin. Kaikki damit olivat nimittäin lähellä. Damit palautuivat kyllä kaikki mutta ensimmäistä kertaa alkoi Rockyn suu käymään kun se oli sillä 2-5m peikkoalueella. Tämä oli näin jälkikäteen ajateltuna paras anti koko viikonlopulta. Nyt nimittäin tiedän, että Rocky paineistuu nimenomaan minusta ja mitä tiukempaan ja äänekkäämmin sitä kehoitan, sitä enemmän se reagoi negatiivisesti. Normaalia damia Rocky ei koskaan ole purrut ja onhan se jo haastavampaa kuin purra pientä naggenkaggelia. Myös varis saa olla rauhassa hampailta, päin vastoin, se tippuu.
Sannan näkemyksen mukaan Rocky on työkoira, joka motivoituu työnteosta, ei minusta tai namista. Herkku toimii muissa olosuhteissa mutta metsässä Rocky viisveisaa vaikka vieressä kilpailtaisiin grillaus-mestaruudesta. Nyt palautuksissa auttoi kun viskelin toista daminakkia ilmaan samalla kun peikkoalue lähestyi.
Rocky on Sannan mielestä oikein lupaava koira mutta meidän yhteistyö pitää saada samalle tasolle. Päätin sillä seisomalla ostaa motivointi pallon, jos se olisi Rockylle miellyttävämpi palkkio tehdystä työstä.
Rockylla on vahva luonne ja se tarvii jämäkkyyttä ja tiukaa rajausta mutta metsässä on toiset metodit tarpeen.

Iltapäivällä oli vuorossa vesinouto ja Rocky pääsi ensimmästä kertaa noutamaan lokkia vedestä. Nyt sai ohjaaja taas olla koirastaan ylpeä. Lokki tuli rantaan nätisti. Tässä kännykkäkameran antia harjoituksesta, jossa ensin tehdään 2 vesinoutoa damilla ja 2 lokilla. *kiittää kuvaajaa vielä kerran*


Lopuksi vielä sai tutustua varikseen, joita oli mukana kaikki yksi. Rockyn ollessa vuorossa, pyysin Sannaa tekemään yhden markkerauksen variksella. Rockyn päästessä variksen luokse meinasi kaksi kappaletta silmämunia tipahtaa maahan kun koira ei varista nostanutkaan. Sille kokeiltiin jos mitä temppuja mutta niinpähän jäi vain varis maahan. Varis oli kyllä mälvänen ja muiden koirien suussa ollut mutta silti! Rocky katsoi tärkeämmäksi kastella kuusikkoa oikein urakalla. Siis mitä äijäilyä!!!
Tultiin siis taas kerran korkealta alas ja kovaa!


Illalla juhlittiin isä-Oton kaksoisvalioitumista. Otto nappasi tässä viiko takaperin itselleen jäljestysvalion arvon. Hienoa Otto.
Kun haimme koirat kuvattavaksi isänsä kanssa pentue ryhmänä niin oli hauskaa nähdä ihmisten reagtioita Rockyn tulessa paikalle. Sormella osoituksen ohessa huulilta pystyi lukemaan "ihan ku Otto"-lauseita.



Yllimpänä isän ja pojan sademöllötystä ja alinna Oton poseeraus.

Sunnuntaina oli vielä vuorossa riistatreeni, johon innosta puhkuen osallistuin edellispäivän varis-menestyksen jälkeen... Nyt otin  tiukan linjan ja hankin itselleni nipottajan maineen pyytäessäni toisia koiria poistumaan lähietäisyydeltä. Minut on opetettu siihen, että kun koira treenaa, muut koirat odottaa autossa ellei toisin sovita ja haluta mm. häiriötä lisää. Lauantaina aamupäivällä vielä nielin asian, koska autot oli suht. kaukana parkissa ja kävelymatkaa olisi tullut koiria hakiessa ym. seliseli.
Nyt halusin kitkeä kaikki ylimääräiset häiriöt pois, koska maastossa oli jo monta koiraa ehtinyt ennen Rockya treenata ja edellisenä päivänä siellä oli myös treenattu, joten hajuja oli paljon eikä niille mitään voinut. Mielestäni jokaisen nuoren tai häiriöherkän koiran ohjaajan pitäisi kunnioittaa koiraansa niin paljon, että antaa sille mahdollisuuden treenata rauhassa kunnes homma alkaa sujua. Stna! *kiihtyy pikkasen*


Maastossa oli siis 6 varista ja kun Rocky sai luvan lähteä töihin niin leiriväsymys näkyi vauhdissa, joka oli tippunut ainakin 1/3 edellis päivästä. Se löysi varikset, mutta ei nostanut yhtäkään. Koipi kyllä yritti nousta tiheästi kuten lauantainakin. Lopulta Sanna lähti tekemään houkutustyötä ja varis alkoi nousta. Ensin se toi eilisen mälvä-vaakun ja seuraavankin vielä Sannan  avustamana mutta kolman kohdalla se toimi itsenäisesti nostaen ja tuoden variksen suoraan käteen. Itse olin koko suorituksen ajan lähes hiljaa ja palutuksen tulessa menin kyykkyyn taaksepäin nojaten katsomatta koiraa ja vaiti otin variksen vastaan. Sitten alkoi meillä juhlat. Tähän oli hyvä lopettaa.
Sannan näkemys on, että Rocky osaa mutta nyt on menossa vaihe, että hormoonit ovat niin pinnassa ja koira käytännössä kokoajan keskisormi pystyssä, että parasta pitää nyt taukoa riistasta ja odottaa, että vaihe menee ohi koska hormooneilleen koira ei mitään voi. Turha siis tuoda sitä metsään tuolla asenteella ja antaa sen ymmärtää, että äijäily on sallittua, koska tuloksena on vain yhteistyön kärsiminen.

Leiriltä jäi käteen siis paljon oppia, ymmärystä ja naurusta kipeytyneet vatsalihaset. Meidän pentue porukka lisättynä Suskan muilla läheisillä koiraihmisillä on super-rentoa ja hauskaa väkeä. Katille ja Atille iso kiitos leirin vetämisestä. Tommille kiitos kuvaamisesta. Sarille kiitos karpalo lonkerosta, tupakasta ja valatoveruudesta :D Suskalle ja Terolle kiitos vähän niin kun kaikesta ja Riialle ja Otolle kiitos Rockysta. Mökkikavereille kiitos naurusta ja huolenpidosta.
Alkaa kuulostaa siltä, että tässä ollaan ottamassa vastaan Oscaria tai luotia, joten päätän raporttini tällä kertaa tähän. Kiitos.


sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Rölli ja metsänhenki

Riistanoudot ovat parantuneet huomattavasti mutta työtä on edessä vielä runsaasti.
Rocky lähtee reippaasti noutoon ja ottaa variksen suuhun oma-aloitteisesti ja lähtee palauttamaankin sen vauhdikkaasti mutta ongelma kohta tulee 2-5 metriä ennen minua. Se on vedonlyöjien jännityskliimaksi; mitä tapahtuu, tippuuko varis vai viedäänkö se käteen asti. Kertoimet ovat tiputtamisen puolella.
Viimeksi treenattiin 3 variksella ja 1.treenipäivänä nähtiin kertakaikkisen nätti palautus ja treeni meni muutenkin hyvin, ainostaan kolmannen haun jouduin keskeyttämään kun puskista ilmaantui yhtäkkiä koira omistajineen. Varikset piilotettiin tuolla kertaa Rockyn näkemättä.
Seuraavana päivänä uskalsin pyytää Suskankin mukaan kun edellisestä päivästä jäi niin hyvä fiilis ja pitihän edistyminen näyttää kasvillekin.
Tällä kertaa varikset käytiin viemässä Rockyn kanssa. Sitten pääsikin itse koomikko irti. Tosielämän stand up ei  kyllä nauruhermoja kutkutellut kun varis toisensa jälkeen tipahteli ennen aikojaan ja ne käteen saadakseen piti koira erikseen houkutella ne tuomaan uuden lähetyksen kautta. Yhtä variksista Rocky karsasti ja sen palauttamisessa sai tehdä houkutustyötä ihan todella.
Lopuksi tehtiin vielä heitto niin, että Rocky näki vain osan heittokaaresta ja lähetys noutoon tapahtui heti variksen koskettaessa maata. Tuo sujui suht mallikkaasti.

Rocky tarjoaa variksen nätisti ja luovuttaa sen mielellään jos pääsee tuon 2-5 metrin peikon yli. Jollain hemmetin tavalla minun pitää saada itsestäni houkuttelevampi, että Rocky pääsee tuosta lotto-pojan roolistaan.
Suska ohjeisti kokeilemaan lenkillä koiran irtaannuttua minusta kutsumaan sitä ja kun se on tuossa ongelmaetäisyydellä viskaamaan damin Rockyn menosuuntaan (eli minun taakse) ja antaa sen noutaa se. Tätä ollaan tehty silloin tällöin  1-2 kertaa lenkin aikana.

Oman shownsa jälkeen Rocky pääsi kytkettynä seuraamaan Neron työskentelyä ja voi sitä kateusitkun määrää.  Kateusitku pääsi siis Rockylta vaikka ei se minullakaan kaukana ollut :)

Ensi viikonloppuna on tolleri-leiri Himoksella, jossa olemme ilmoittautuneet NOU-ryhmään. Pidän toivoa yllä, että sieltä löytyy resepti peikko karkoitteeseen.

Tämän päivän tavoite on houkutella mies rakentamaan este, että päästään hiomaan TOKOn hyppyosuutta.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

True Blood

Maanantaina päästiin MEJÄ-kurssin tiimoilta verijäljen pariin asiantuntijoiden seurassa. Paikka oli Humalamäessä.
Meidän ryhmässä oli neljä koirakkoa ja Rocky oli ainut oman rotunsa edustaja ilmeisesti koko kurssilla. Lapukoita taisi olla enemmistö ja sekalainen seurakunta muita rotuja loput.
Ryhmän ohjaaja/tuomari, Mauri, oli tolleri-immeisiä ja kisannut edellisen naurttunsa kanssa SM-tasolla asti. Nykyinen uros-tolleri ei kuulemma voisi vähempää olla MEJÄstä kiinnostunut, joten mies ohjaa tällä hetkellä laina mäykkyä.
Teimme siis itse jäljet laimennetulla verellä, koska ajanpuutteesta johtuen koirat pääsivät jäljelle saman illan aikana. Meidät neljä jaettiin vielä pareihin ja teimme jäljet toisillemme, mutta kaikki olivat mukana kunkin jäljen teossa Jäljet olivat 50x50x50 eli kahdella makuulla.
Kompassin ja Maurin opastuksella sain tehtyä jäljen suht. onnistuneesti ja eksymättä. (Kompassi joutui muuten luovuttamaan narunsa ennen käyttöönottoa kun nisukasta lähti "joku laahaava ääni" ja siitä Jussille mainitsin viedessäni lapsia hänen työpaikalleen, että pääsisin ajoissa kurssille. Pohjasta roikkui "joku levy", jonka Jussi sitoi näppärästi kompassin narulla takaisin paikalleen ja siellä se punainen naru on edelleenkin..)

Takaisin asiaan.
Rocky lähti ensimmäisenä koirana jäljelle. Heti tieltä metsään päästyämme, alkoi koiran nenä käydä sen tunnustellessa ilmaa tietäen, että täällä on nyt jotain.
Lähdön kohdalla se oli jo valmis etenemään, mutta kehoitin sen vielä takaisin tutkimaan lähtöaluetta. Sen jälkeen alkoi suoraviivainen eteneminen jäljen mukaan. Muutaman kerran se poikkesi pari metriä sivuun jäljestä palaten heti takaisin. Kysyin Maurilta asiasta, jonka mukaan Rocky oikeaoppisesti tekee tarkastuksia ollen samalla tietoinen missä jälki kulkee. Ensimmäisen makuun Rocky kyllä merkkasi, mutta ei jäänyt sille maleksimaan. Omasta mielestäni sen olisi pitänyt näyttää makuu tarkemmin mutta kuulemma riittää, että kaikki 4 jalkaa ovat saman aikaisesti massa n. 3 sekunnin ajan. Makuulta jälki teki 90 asteen kulman, mikä ei tuottanut  Rockylle minkäänlaisia vaikeuksia. Samalla rytmillä se eteni seuraavalle makuulle jossa taas kulma. Tällä makuulla Rockyn jalat saattoivat olla yhtaikaisesti maassa jopa 5 sekuntia. Matka jatkui kaadolle, jossa palkkiona oli ruokakuppi.
Rocky eteni koko jäljen todella itsevarmasti ja keskittyneesti. Hihna oli koko ajan kireällä mutta jarrua ei tarvinnut juuri painaa vauhdin ollessa mukavaa kävelyvauhtia.

Olin niiiiiin mehuissani suorituksesta ja ylpeä koirastani! Maurin palautesanat olivat myös mieltäylentäviä. Hänen mukaansa jälkeä saa suoraan pidentää reippaasti ja loppukesästä kokeisiin. Olisi kuulemma sääli, jos Rockyn kanssa ei MEJÄä harrastettaisi.

Jo ennen kuin olimme aikoinamme päättäneet, minkä merkkisen koiran me otamme, oli yhtenä kriteerinäni se, että sen kanssa pitää päästä metsään ja MEJÄn pariin. Silloinen työkaverini, Päivi, on todellinen MEJÄ-aktivisti ja sai minutkin lajista kiinnostumaan. Siksi myös Rockyn kiinostus lajia kohtaa tekee sielulle nannaa. Isäänsä on poika  ainakin tässä taipumuksessa tullut!
Onnea ja menestystä Otolle tällekin MEJÄ-kaudelle!

Ensi viikonloppuna pitäisi varmaan treenailla riistan parissa eli varisnoutoja tiedossa. Me ollaan nyt taas aika pilvissä hyvien noutoharjoitusten (dameilla) ja muiden onnistumisten ( niin MEJÄ kuin TOKO treeneissä) jälkeen, että ans kattoo ny kuinka rytinällä tullaan alas.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Forrest Gump

Tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa canicrossia. Juoksusta pitävänä ihmisenä haaveilin jo ennen koiran hankintaa ko. lajista, koska reidenlähentäjäni eivät ole vuoden -07 maratonin jälkeen pitäneet pitkäkestoisesta juoksemisesta ja uskoin koiran vetämisen vähentävän jakoihin ja keskivartaloon kohdistuvaa kuormitusta. Nyt haaveilen sitten vuorostani vetävästä koirasta.
Rocky on epävirallinen HKV, eli hihnakävelyvalio. Vaikka Rocky omaa säkillisen huonoja tapoja ja pari pussia tottelemattomuutta niin sen hihnakäyttäytyminen on esimerkillistä.
Meidän canicross-uran starttaus saattaa siis olla aika pitkissä kantimissa.

Vastoin luonnettani, olin kerrankin (!) ottanut selvää keinoista ja nikseistä, joilla koiran saa vetämään. Siispä valjastin perheen miesväen jäniksiksi ja ajamaan fillareilla edellä. Ja homma toimi kaikki 0.5 sekuntia kunnes hihna kiristyi ja veto loppui siihen. Ensimmäiset 25 min. mentiin sitten melkein rintarinnan koiran kanssa vaikka yritin sitä kannustaa ja kehua aina kun hihna alkoi kiristymään Jussin tehdessä samalla houkutustyötä edellä.

Sitten tapahtui tosielämän uusinta elokuvan Forrest Gump kohtauksesta, kun Forrest juoksee kiusaajiaan karkuun Jennyn huutaessa taustalla "Run, Forrest, run!" ja Forrestin jalkatuet hajoavat osiksi ja Forrestin kuuluisa juokseminen saa alkunsa.
Yhtäkkiä Rocky nimittäin aloitti vetämisen ja sain kymmenkunta minuuttia nauttia juoksusta koiran avustuksella. Eihän se vetäminen mitään järin kovaa ollut, mutta hihna pysyi kireällä ja koira edellä. Loppu matkasta yritin juoksua ilman jäniksiä, mutta se ei onnistunut. Koira siirtyi jälleen rinnalle.

Toivonkin nyt MEJÄn myötävaikutuksella Rockyn tajuavan, että valjaissa vetäminen on sallittua, etenkin jos siihen kehoitetaan erillisellä käskyllä.

Muu perhe saa totuttautua ajatukseen fillaroivana jäniksenä toimimiseen. Täytynee laittaa vielä tarakalle varis istumaan vetointoa lisäämään. Ja samalla valmistautua niittämään kyseenalaista mainetta Toikavan-kylällä...

torstai 17. toukokuuta 2012

Veteen piirretty viiva

Olen seissyt tiukasti sanojeni takana ja tehnyt Rockyn kanssa viime ajat pelkkiä helppoja noutoja. Melkeinpä joka kerta kun olemme suunnanneet metsään niin mukana on ollut muutama dami. Välillä olen viskonut niitä omaksi ilokseni ja käynyt sitten poimimassa takaisin essun taskuun ilman, että koira on saanut koskeakaan niihin. Enimmäkseen noutotöitä on tehnyt kuitenkin Rocky :)
Ja miten on mennyt? Älyttömän hyvin. Ei mitään pöllöilyjä. Jopa niin hyvin, että kerran Aada oli meidän mukana metsässä (eikä vähiten siitä syystä, että neidin ankka-ääntely on vähintäänkin spesiaalia) ja innostuksissaan lähetti koiran hakuun. Ei siinä sitten auttanut muu kuin tokaista tytölle, että hemmetti Aada, nyt sitten hoidat homman loppuun asti ja vaadit palautuksen myös! Allekirjoittaneen takahampaiden ei kauaa tarvinnut kirskua toisiaan vasten kun tyttö sai ottaa tarjotun damin vastaan. Menestyksestä huolimatta sovittiin, että jatkossa lapsi on hiljaa kun äiti ja koira työskentelee tai muuten sähkärinteippi on jossain muussa osoitteessa kuin variksen ympärillä. Näin siihen asti ainakin kun noudoissa ollaan on/off linjalla ja taipparit läpäisemättä.

Tänään lapset lähti mummolaan ja me Jussin kanssa juhlistettiin aikuisten laatuaikaa tekemällä Rockylle damiruutu.
Koiran menestystä ruudulla kuvaa se, että olisin valmis antamaan sille edam-tangon iltapalaksi ja nukkua lattialla ensi yön koiran porskutellessa minun tyynyllä makeita unia.
Tuo jamppa osoitti siis tänään taitonsa.
Ensimmäiset neljä damia palautui hyvää vaihtia eikä koira epäröinyt irtautua kauaksi meistä. Pidin palautusten jälkeen aina pienen paussin, että Rocky sai rauhoittua ennen kuin lähetin uuteen hakuun. Kolmannen damin jälkeen oli hieman hakemista ja Rocky vähän liian sivussa alueelta, joten pyysin Jussia kävelemään kohti alueen keskustaa ja koira ottikin suunnan taas sinne minne pitikin. Jokaisen palauttamansa damin koira tarjosi minulle nätisti. Neljännen damin jälkeen Rocky oli selvästi kuumissaan, koska saimme nauttia tänään ensimmäisestä hellepäivästä tälle vuodelle. Niinpä väsähtänyt koira lähetyksen jälkeen jäi vain seisoskelemaan lähietäisyydelle kieli varpaissa roikkuen. Lopulta Jussin ilmoitelessaan itsestään metsässä koira lähti liikkeille ja löysi damin mutta ei palauttanut sitä vaan palasi tyhjin suin takaisin. Uusi yritys ja pienen kannustuksen jälkeen jaksoi koira vielä damin perille toimittaa tiputtaen sen suoraan jalkoihini kuin todeten, että nyt ei oikeesti enää jaksa!
Omatuntoani alkoi ihan soimata, kun katselin koiraa, jonka silmäluometkin olivat aniliininpunaiset veren syöksähdellessä suonistossa paineella.
Vajaa 10 min. kotimatkan aikana koira yritti tehdä autosta uima-allasta kuolan roiskuessa pitkänä roikkuvaa kieltä pitkin. En siis ollut ollenkaan varautunut siihen, miten uuvuttava Rockylle reissustamme tulee, enkä varannut vettä mukaan. Talvella kun on ollut lunta ja keväällä lammikoita, joissa koira on itseään voinut nesteyttää. Hävettää :S
Kotona koira sai kaipaamaansa vettä ja sitten vesidami taskuun ja rantaan, jossa teimme pari kaunista vesinoutoa. Suskan mielestäni hyvinkin järkevää ohjeistusta noudattaen, koiraa ei päästetä veteen ilman lupaa hupiuinneille. Näin blokataan se mahdollisuus, että esim. kesken työskentelyn, kokeen tms. koira päättääkin karata veteen pitämään hauskaa. Tollerit kun sattumoisin rakastavat vettä.
Raikas rakas vesi olisi nytkin vetänyt Rockya puoleensa enemmänkin noutojen jälkeen mutta pilittämällä sain pidettyä herran rannan puolella ja palaamaan takaisin tassujaan uudelleen kastamatta.

Nyt pitäisi jatkaa helppojen noutojen tekoa mutta lisätä häiriötekijöitä. Perjantai, klo. 16 ja automarketin parkkipaikka, olisiko siinä häiriötä riittämiin? Jos ei meille niin ainakin asiakkaille :)

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Himalaya

Perjantaina vapaapäivän kunniaksi kävin tekemässä Rockylle hirven verellä jäljen. Jälki oli n. 90m pitkä ja sisälsi yhden kulman. Merkkasin jäljen pyykkipojilla tiuhaan, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Paikallisesta rautakaupasta ei löytynyt oranssia maalia, jolla olisin pyykkipojat sprayannut mutta näin lyhyellä jäljellä vielä suht värittömätkin pojat toimivat kun kyseessä oli tuttu metsä Huikossa ja jäljen alku löytyi myöhemmin helposti.
Kotimatkalle lähtiessäni kiittelin itseäni taas epäsiisteydestä, mitä autoon tulee. Nisukan lattialta löytyi useampikin pussukka, joista valita sopivin oikean käden peitoksi. Tuli kaadolla nimittäin ronskisti puristettua enimmät veret sienestä ihan paljain käsin ajattelematta, että tuolla kädellä pitäisi vielä koskea useampaankin paikkaan, mm. rattiin ja vaihdekeppiin. Onneksi matkalla ei tarvinnut pysähtyä esim. virkavallan käskytyksestä. Ei ihan niin kevytkään puna olisi niskassa poltellut poliisin tiedustellessa -"Miksi se rouva kättään siellä muovipussissa piilottelee?"
Kotona sitten tuunasin jälkihihnan eli naiselliseen tapaan ensin leikkasin 10m hihnan n. kuusimetriseksi ja vasta illalla suoritin mittauksen, joka osoitti hihnan pituiseksi 6,30m. Myönnetään, että hieman ehti sydän ylimääräisiä lyöntejä tehdä kun mitasta alkoi sentit käydä vähiin. Miehelle tietenkin kehaisin itsevarmalla äänellä jotain tarkasta mittasilmästä...

Rockyn päästyä töihin, se haisteli kyllä alkumakuun tarkasti mutta otti sitten suunnan ihan muualle kuin jäljensuuntaisesti. Siispä koira takaisin alkumakuulle jota tutkittiin nyt yhdessä kiinnostuneena ja sen jälkeen osoitin koiralle, että tuostapa lähdet nyt sitten seuraamaan mihin jälki johtaa. Rocky eteni koko ajan jäljen suuntaisesti ja jos poikkesi siitä pari metriä niin palasi takasin itsenäisesti. Eteneminen oli kyllä järjettömän hidasta enkä sen vuoksi meinannut malttaa odotella, että hihna kiristyisi ja välimatka minun ja koiran välillä olisi sääntöjen mukaisesti 6 metriä. Ja aina Rockyn poiketessa sivuun, kiertyi hihna risukkoon tai puun ympärille. Hihnan materiaali osoitti erinomaisuutensa sekä pidoltaan, että takertumattomuudeltaan ja solmuutumattomuudeltaan ja se oli helppo vetäistä risuista vapaaksi. Näin edettiin kulmalle asti, jossa oli myös makuu. Makuulla Rocky pysähtyi nuuskimaan maata ja otti sen jälkeen oikean suunnan. Ja nyt alkoi MEJÄ-koira nostaa päätään. Ilmeisesti ensimmäisellä pätkällä saattoi olla sienessä liian vähän verta jälkeä tehdessäni, sillä veren lisäys makuun kohdalla näkyi koiran toiminnassa. Eteneminen oli suoraviivaista ja hihna oli koko ajan kireällä. Kävellä sai normaalia vauhtia eikä jarrutella juuri tarvinnut koiran kuitenkin työskennellessä selkeästi koko ajan. Tuo pätkä olisi saanut olla pidempikin, niin hyvin se meni. Tarkoituksena oli kuitenkin päästä tutustuttamaan koira lajiin, ettei 21. päivä kurssilla tarvitse lähteä jäljelle ihan kylmiltään.
Kaadolla odotti palkkiona hirvensorkka ja possunkorva, joista jälkimmäisen herra kantoi tyytyväisenä autolle asti.

 Eilen kävimme metsälenkillä, johon alkumatkasta yhdistimme notoja, dameilla. Ensimmäin palautus tuli pienen kierron kautta vaatien pienen urahduksen, jonka myötä dami tuli käteen. Loput palautukset olivat kuin suoraan oppikirjasta. Näitä helppoja noutoja teemme tulevaisuudessa lisää korjataksemme palautukset sille tasolle, mitä ne talvella olivat.
Yksi syy palautusten takkuamiseen löytyy saletisti lapsista, jotka jättävät huoneidensa ovet auki ja koira käyttää aina tilaisuuden hyväkseen ja käy varastamassa lasten tavaroita. Asian huomattuaan lapset taasen yrittävät saada tavarat takaisin tavalla, jonka Rocky kokee hauskaksi leikiksi. Olen lukenut asiasta lapsille lakia useamman kerran mutta nyt alkaa olla jo pinna koetuksella jos toimintamalliin ei ala tulla muutosta!
Joka tapauksessa onnistuneiden palautusten jälkeen eilen, sai koira nauttia metsässä juoksemisesta oikein olan takaa.
Onnistui tuo onneton löytämään vielä ojankin, josta noustessa punainen koira oli pikavärjätty mustaksi. Enimmät mutaturpeet Rocky sai luvan kanssa käydä huuhtomassa lammessa ennen perusteellista suihkutusta kotona.
Bongasimme lenkillä myös yhden kappaleen haukkoja ja runsaasti hirven sorkkien jättämiä painaumia. 

Tänään lähdimme koko perheen voimin urheilukentälle, jonka vieressä on pururata. Jussi jäi lasten kanssa pelaamaan jalkapalloa (jep, pikkusisko joutui maaliin), kun me koiran kanssa suuntasimme purtsille purkamamaan enimpiä energioita ennen tottistreeniä.
Toivakan pururata on muuten yksi ihmisrääkkäyksen tyyssija korkeusvaihteluineen. Heti alussa on nousu, joka on verrattavissa K2-vuoreen. Ero löytyy siinä, että K2 huipulle päästäkseen tarvitsee lisähappea ja pururadan alkunousun huipulle päästäkseen tarvitsee elvyttäjän.
Tuo Toivakan himalaja vei lopulta koirasta vähän turhankin paljon mehuja, sillä toko- liikkeitä treenatessamme oli koirasta terävyys kadonnut. Liikkeet se suoritti ihan ok mutta laiskanpuoleisesti. En edes älynnyt ottaa vettä mukaan joten janokin sillä oli.
Seuraavan kerran vähempikin väsytys ennen tottista riittää jos haluaa, että muutkin liikkeet kuin paikallaanmakuu saa koiran innostumaan.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Rendition - poikkeuksellinen luovutus

Viikon aikana on leikitty koiran treenaajaa siihen malliin, että diplomia odotan heti vapun pyhien jälkeen saapuvaksi. Itseäni olen siis kiittänyt ja kiitosta on riittänyt!

Tiistaina treenattiin Suskan ja Teron kanssa tottista Rockylle, Nerolle ja Erokselle. Rockyn kohdalla treenauksen taka-ajatus oli tehdä se ulkona, vieraassa ympäristössä (tosi vieras, koskaan ei ole Suskalla ja Terolla käynyt...) ja muiden koirien läsnäollessa. Em. lähtökohtiin suhteutettuna Rocky toimi verraten hyvin! Sen päiväinen takkuava seuraaminenkin parani kun koira sai tyhjennettyä suolensa ja pystyi suolenpakottamisen sijaan keskittymään itse tekemiseen. Hiontaa vaatii homma toki vielä ennen kuin TOKO-kokeeseen ilmottaudutaan mutta potenttiaalia koirasta löytyy, edelleen.

Keskiviikona kävin kuuntelemassa MEJÄ-teoriaa ja kipinä päästä tositoimiin on aivan valtava. Varottava siis herkästi syttyviä aineita siihen asti :) Ensi viikonloppuna ajattelin käydä tekemässä lyhyen jäljen Rockylle. 21.5 mennään MEJÄ-kurssilaisten kanssa metsään tekemään jäljet kaikille osallistuville koirille.
Keskiviikkona meinasi vaan iskeä pieni pakokauhu kun tajusin 1.) pitää osata suunnistaa/käyttää kompassia 2.) kokeeseen osallistuja osallistuu jäljen tekemiseen toiselle koiralle ja toimii oppaana tekemällään jäljellä! WTF! En siis ihan oikeasti erota vasenta oikeasta ennen kuin saan hetken aikaa miettiä kummassa kädessä vihkisormukset sijaitsee ja Keravan keskustassa ajamisen opin aikoinaan kolmessa vuodessa. Kompassi on ollut kädessä viimeksi urheiluopistolla -94 ja olin todennäköisesti kurssimme huonoin suunnistaja. Damn...

Torstaina Suskan ja Teron ohjauksen alla oli nouto-treenit. Neron ja Ria-mamman lisäksi mukana olivat Rockyn veljet Topi ja Laku. Leikin nimi oli dami-ruutu.
Rockylla ensimmäinen dami palautui heti suoraan käteen, toinen piti tiputtaa ja palauttaa sen jälkeen kun ensin sai riittävästi leikkiä helikopteria sillä, käydä kusemassa päälle kaikki Lakun ja Topin merkkaukset ja käydä paskalla. Ohjaajan suusta saattoi päästä useampi ei-lasten-korville-sana. Kolmas dami palautui muistaakseni tiputuksen kautta mutta käteen.
Lopuksi vielä pojat pääsivät tutustumaan riistaan ja Rockylle ja Topille vedettiin variksella jälki. Siinä palautus meni Rockyn kohdalla täydeksi pelleilyksi eli nyt oli variksen vuoro päästä kopteriin ja olihan se ihan älyttömän vaikeata tuoda taas minulle. Ohjaajan ajatukset olivat tässä vaiheessa painokelvottomia.

Perjantaina oli iltavuoron takia Rockylla vapaapäivä ja lauantaina lähdettiin Kellokoskelle valmistautumaan sunnuntain Lahden KV-näyttelyyn.

Näyttelystä ei mitään suurta kerrottavaa ole. ERI tuli ja nuortenluokan kakkossija. Itävaltalaistuomari Marie-Luise Doppelreiter arvioi Rockyn seuraavasti:
"Good type & size, nice head with well-shaped-dark-eyes, body should be more combact. Nice angulation, moves with temperament, a bit loosin front. Lovely coat & - condition".
Näyttelyn paras anti oli, että sain hankittua Rockylle valjaat ja jälkihihnan, näyttelyhihnan (nykyinen on ihan peestä) sekä treeni-essun.

Eilen kävimme Jussin kanssa jemmaamassa pari varista metsään. Tai siis minä kävin kun Jussi jäi naapurin kanssa suustaan kiinni ja saavutti meidät siinä vaiheessa kun toinen variksista oli jo palautunut.
Tällä kertaa Rocky joutui jonkin aikaa etsimään varista ennen kuin sen löysi ja varis tuli n. 2m päähän minusta. Koira sivulle ja "eteen"-käsky ja varis oli minulla kädessä ilman mitään kommervenkkeja. Taikasana: alatoopi! Toinen varis palautui samalla kaavalla.Varikset olivat yön jäljiltä sen verran kohmeessa vielä, etten alkanut niitä teippaamaan.

Tänään samaisten varisten kanssa uudelleen metsään ja siinä vaiheessa kun Jussi niitä jemmasi, niin muistin, ettei niitä vieläkään ole sidottu. Tämä ei kuitenkaan tahtia haitanut. Rocky haki varikset hirveällä vauhdilla. Ensimmäisen löysi melkeinpä heti ja palautti nopeasti. 3 metrin päähän minusta. Odottelin jonkin aikaa reagoimatta mutta kun varis ei liikahtanut senttiäkään minun suuntaan niin koira taas sivulle ja "eteen"-käskyn kautta varis käteen. Toinen varis tuli samalla kaavalla jälleen vaikkakin se jäi vähän kauemmaksi vielä. Tällä kertaa tiputus ei ollut kyllä tarkoituksellinen vaan ote ei ollut riittävän hyvä ja vauhtia siihen nähden liikaa. Vähän pidempään Rocky sitä etsi ja olikin kiva seurata, miten hyvin herra käytti nenäänsä tulokselliseti. Tänään on tuullut koko päivän melkoisesti ja jouduinkin ottamaan piiitkät päikkärit tehdäkseni päätöksen kannattaako tuossa tuulessa treenata.
Juurikin nyt muistin, että eilen esimmäinen varis tipahti myös kun Rocky tuli rinnettä alas ja varis tarttui karahkaan. Toisen tiputti tarkoituksellisesti kuten tänäänkin.

Huomenna ajattelin käydä vielä varis-kaksikon kanssa metsässä ennen kuin pistän ne poistoon. Pitää yrittää käyttää kaikki kikat, että varikset tulisivat käteen ilman tiputtamista. Nyt ne on valmiiksi teipattukin. Tai sitten kokeilen sukka-kikkaa. Paras ottaa Suskan neuvontalinjalle yhteys, teenkin sen nyt heti.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Teen Spirit

Tänään lähdimme aamusta klo. 7 kohti Inkeroista, missä ryhmänäyttely. Matkalta poimimme ensin Suskan kyytiin ja Mikkelistä vielä mukaan tuli Sari Emman ja Miinan kanssa.
Odotukset eivät olleet kahden viikon takaisen Savitaipaleen katastrofi-reissun jälkeen kovin korkealla, vaikka Rockyn karva onkin kokenut ihmeitä omega-3 ja biotiinin ansiosta.
Tuomarina Inkeroisissa oli Kirsi Nieminen ja Rocky oli ainut uros nuorten luokassa. Kehässä pyörähdyksen jälkeen oli kädessä kuitenkin ERI ja SA!

Järjestäytyessämme kilpailuluokassa riviin, kävi tuomari ilmoittamassa yleisölle kyseessä olevan harvinaisen korkeatasoinen urosluokka!
Tuon kokoontumisen jälkeen oli minulla hihnan päässä SERT:n saanut paras uros 2.
ROP-koiraan (kuvassa vas.) ratkaiseva ero tuli tuomarin mukaan Rockyn silmien siristelystä, jonka auringon paiste aiheutti. Tuomari ei kyennyt kunnolla näkemään silmien todellista kokoa ja ehdottipa tuo jopa silmien tarkastamista, johon vastasin, että tutkittu on ja terveiksi todettu.
"Erinomaista tyyppiä oleva, oikea koko, erinomaiset mittasuhteet, kaunis pää. Erinomaiset korvat, siristelee silmiään. Hyvä kaula, eturinta ja runko. Erinomainen raajaluusto, hyvät takakulmaukset. Erinomainen häntä, kaunis karvapeite ja väritys. Esiintyy erinomaisesti."
NUO ERI, NUK1, SA, PARAS UROS 2, SERT

Toistamiseen kehään pääsin Rockyn isosisko-puolen, Emman, kanssa EH tuloksella. Viikon päästä pitäisi näyttää Emma Lahden KV:ssa ja tänään harjoittelimme yhteistyötä sitä silmälläpitäen. Kuten kuvasta voi päätelle, meillä Emman kanssa ainakin kehonkieli toimii yks-yhteen :)
Muuten tämän viikon olemmekin opetelleen Rockyn kanssa yhteistyötä.
Viikko sitten olin valmis laittamaan koiran konttiin ja rahtilaivalla Afrikan sarven eteläpuolelle merirosvojen villiinlänteen. Väitän, ettei olisi kulunut 24 tuntiakaan, kun merkkarit olisivat heiluttaneet mielipuolisesti valkoistalippuaan ja palauttaneet laivan  ihan vain päästäkseen eroon koirasta, joka aina mereen heittämisen, hävitys tarkoituksessa, jälkeen kapuaisi takaisin kannelle ja vitt#%#isi vähän lisää uuden mereen sinkoamisen toivossa.
Koira kyseenalaisti siis lähes kaiken ja teki kaikkea, minkä tiesi olevan kiellettyä. Avuksi tähän löytyi välinpitämättömyys. Tuo jästipää kun ottaa niin sanalliset torumiset kuin niskavilloista ilmaannostonkin "ihan mahtavana!" huomionosoituksena ja yllytyksenä leikkimieliseen painiin aivan kuin 16-vuotiaat jampat pikku hönöissään. No, tekipä koira mitä töllöntöitä tahansa, en noteerannut ja pikkuhiljaa alkoi koiraa moinen puuduttaa. Teini-angstit unohtui herralla viikossa ja talossa on taas rauha.
Tänään koira on ollut kuin unelma käytökseltään ja hyödynsinkin Sarin tyttöjä tehden paikalla makuuta ja liikkestä seisomista + -makuuta Miinan ja Emman läsnäollessa ja hyvin sujui. Tosin liikkeestä maahan menoa ei ole kotona tarvinnut vahvistaa käsimerkillä mutta nyt piti. Rocky saa sen anteeksi, koska teimme liikettä ensimmäistä kertaa ulkona ja ihanien tyttöjen ympäröimänä. Aika paineistavaa! Kysykää keneltä tahansa teinipojalta :)

torstai 12. huhtikuuta 2012

Die Hard

Kävimme aamusta ottamassa hankikuolemat ja survoessani viininpolkian lailla tietä kotiin päin päätin, että hankijumpat on tältä keväältä paketissa.
"Lunta" (lumijääsohjopaskamassaa) on vielä saappaanvarren (kahluusaappaiden...) mitan verran ja jalat uppoaa siihen joka jumalan siunaamalla askeleella. N. 20min. jaksoin sitä touhua ja matka, jonka etenimme tuossa ajassa oli naurettava. Vaikutti siltä, etten ollut ainoa, jonka jalat huusi hoosiannaa kun Rocky välillä jämähti paikalleen kaikki 4 jalkaa maanuumenissa ja silmissään "onkovieläpitkämatkajonnekin?"-katse.
Mutta mitä vielä! Kotiovella minun huohottaessa takki auki, juoksevaa hikeä kaulata pyyhkien, koira ei edes läähätä! Viimeiset voimani uhraten kävimme seuraavan äänettömän keskustelun tiiviin tuijotuksen kera :
R: "Tässäkö tää ns. lenkki nyt oli?"
S: "Haistappa paska"

Opetus: Hanki lumikengät tai vaihtoehtoisesti teräsmiehen kunto.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Alfred Hitchcock: LINNUT

Rocky on saanut nauttia tämän viikon päivittäisistä hankilenkeistä taka-ajatuksena lihasmassan lisääminen. Viikon aikana kantava hanki sai ihan mukavan upottavan lisäkerroksen päälleen ja sehän sopi meille. Tässä lenkkimuodossa on vain yksi huono puoli; ei se koira yksin niitä umpihankia auraa vaan omatkin pohje- ja reisilihakset ovat saaneet tuta lumen vastuksen aikaan saaman poltteen. 


Torstaina Rocky kävi rokotuksessa. Samalla reissulla eläinlääkäri suositteli biotiinia jo käytössä olevan omega-öljyn lisäksi tehostamaan uuden karvan kasvua. Karvan lähtö on onneksi tältä erää ohi!!! (kuvassa on Rocky "bikini-lookissa" säälittävine häntineen.)
Aamulla oli otettu varis sulamaan ja iltasella ehdittiin vähän kokeilla, miten vaakku tällä kerralla palautuu. Ja se palautui huonosti. Rocky ensin alkoi "pakkaamaan" lintua ja kun lopulta suostui ottamaan sen suuhunsa niin jätti sen puoleen väliin ja erillisen kehoituksen jälkeen vasta toi sen käteen. Tämä toistui pari kertaa jonka jälkeen varis lensi peräkärryyn mukanaan minun haaveet käytännön lintukoirasta.

Eilen pitkänäperjantaina lähdimme aamusta tekemään ruutua dameilla. Nappasin damilaukkuun mukaan myös peräkärryssä yöpyneen variksen raadon.
Matkalla ennalta suunniteltuun ruudun teko paikkaan aloin kuumeisesti miettimään, että pitikö treeni tehdä vasta- vai myötätuuleen. Silläkin uhalla, että härättäisin aamuäreyteen taipuvaisen Suskan (<3), päätin soittaa hänen neuvontalinjalleen. Puhelimen tuuttaessa varattua, valitsin vastatuulen ja kohta sain vahvistuksen asialle puhelimen välityksellä. Perustelut asialle olivat, että koska ei ole väliä mitkä damit koira noutaa.

Tällä kertaa tuuli oli voimakkaimmillaan kuitenkin koiran korvien välissä. Ensinnäkin olen lopettanut koiran kutsumisen luokseni kun se damin löytää, koska kun ollaan (jos ollaan...) tositoimissa, en voi millään olla varma,  milloin koira on saaliinsa löytänyt. Rocky onkin automaattisesti palauttanut damin sen löydettyään kuten toivottua on. Tällä kertaa poimittuaan damin, koira lähti ihan toiseen suuntaan kuin missä sitä odotin. Toiseksi, kun Rocky kutsun jälkeen alkoi damia palauttamaan sain todeta, että kyseessä oli siipidami ilman damia. Kutsujen jälkeen sain käteeni vain siiven. (Tuo menee kyllä niin omaan piikkiin kun olin huonosti kiinitetyn siiven damiin jättänyt.) Kolmanneksi, toiseen hakuun päästyään koira lähti vika suuntaan mutta korjasi kyllä virheenä ja löysi damin. Sitten tapahtui se, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut ja mitä en halunnut koskaan päästä myöskään todistamaan: Rocky tiputti damin ja lähti uhkaavasti kohti toista havaisemaansa damia. Vaikka pitkäperjantain kunniaksi vedin pipoa silmille ja pyysin apua nasaretilaiselta ja hänen tulisemmalta vastapeluriltaankin oli damin vaihto täyttä totta.
Kolmas dami palautui ihan ok, mutta tästä vituralleen menneestä ruudusta ei jäänyt käteen mitään mutta suuhun kyllä jäi suht. paskainen maku. 

Tuon aiemmin mainitsemani pikapalaverin aikana Suskan kanssa olin ehtinyt mainitsemaan hänelle, ettei ainakaan tämä kasvatti tule taippareita läpäisemään jos touhu vaakun kanssa on näin luokatonta. Suska totesi tähän, että tolleri on viisas koira ja kyllä itseäsikin söisi, jos joka kerta sama harjoitus toistettaisiin samassa paikassa. Niinpä ohjeita noudattaen tein variksella laahausjäljen ja jemmasin sen ryteikköön paikkaan, josta koira ei sitä ihan heti saisi napattua vaan joutuisi tekemään töitä sen eteen.
Nyt siis oltiin ensimmäistä kertaa tilanteessa, että koira noutaisi linnun pidemmän matkan päästä ja että minulla ei olisi mahdollisuutta blogata sen väistö yritystä.
Ja niin Rocky meni variken luokse, nappasi sen heti suuhunsa ilman pakkaamisia ja lähti tuomaan sitä minua kohti kunnes tiputti linnun, nappasi suuhunsa ja alkoi ottaa suuntaa sivuun. Silloin minä sain jalat alleni ja juoksin pois päin koirasta kiljuen kuin intiaani "tännetännetännetuletuletule" ja koira tuli, varis suussaan!
Harjoitus toistettiin ja kaava oli kaiketi lähes sama, paitsi että nyt Rocky jäi variksen kanssa kiertelemään n. 2 m päähän minusta ja lopulta jätti sen n. 1m päähän. Totesin, että tämä hyväksyttäisiin taippareissa ja niin se hyväksytään nytkin.

Tänään olemme nauttineet auringosta, hankikävelystä ja hankipiehtaroinnista. Yksi heitto tehtiin lenkin aikana ja koira malttoi hyvin istua sivulla kun itse viskasin damin mahd. kauas. Haku ja nätti palautus. 




Nyt sitten treenataankin taas helppoja palautuksia. Ja kolutaan ryteikköjä variksen kanssa. Annan Rockyn myös nauttia täysillä viimeisistä piehtaroinneistaan, ensi viikolla pitäisi näet koittaa kevät!