Hei vaan ja hengissä ollaan!
Pikakelauksena kuulumiset 2 viime vuodelta;
Rocky ei koskaan saanut miehisyyttään kuriin luomukeinoin, joten päädyttiin kemialliseen kastraatioon jonka myötä noin puolisen vuotta meni hyvin ja kaikki lapset saivat olla rauhassa reppuselkään pyrkivältä novascotiannoutajalta. Naapurin tyttö oppi pelkäämisen sijaan rakastamaan punaistapoikaa ja lapset nauttivat peuhuhetkistä koiran kanssa joka keskittyi leikkimiseen.
Asian varjopuoli oli sitten se, että saimme heittää hyvästit kisailulle elinikäisen douping-karenssin myötä.
Kun kemiallinen kastratio alkoi hiipua niin Rockyn seksihalut palasi siltä istumalta ja naapurintyttö jäi jälleen oven taakse uskaltamatta astua sisälle taloon. Koska kilpailu- ja näyttelykielto oli jo päällä niin yksi kaunis päivä kävi Rocky jättämässä pallinsa eläinlääkäriaseman pöydälle.
Eläinlääkäri joutui antamaan norsunannoksen rauhoittavia ennen kuin aseman koirahajuista kiihtynyt koira suostui viimein nukahtamaan; 45 minuutin odotuksen jälkeen ja useamman lisälääkeannoksen jälkeen. Eläinlääkärikin luokitteli punaisenpojan tapaukseksi "mahdoton!".
Sen jälkeen elämä on ollut melko auvoista, olemme treenanneet omaksi iloksemme enemmän ja vähemmän. Kesällä tuli sitten tieto, että kemiallisen kastraation karenssi on tippunut elinikäisestä kahteen vuoteen joten kisailu olisi jälleen mahdollista mutta emme ole sille tielle vielä lähteneet.
Olin jo viittävaille ottamassa itselleni toista tolleria kisakoiraksi mutta sitten järki (!) astui peliin:
vietän n. 70% vapaa-ajastani jalkapallokentän laidalla joten pennun koulutus ja treenaus olisi ollut kutakuinkin mahdotonta. Niinpä Rocky sai kaverikseen aiiiiivan iiiiiihanan ragdoll-kissan Hattara-Helenan. Yhteiselämä Hatti-katin ja Rockyn kanssa on auvoista ja sopuista. Ainut asia, mitä Rocky ei siedä on se, että Hatti tulee iholle kun Rocky on nukkumassa. Tällöin Rocky yrittää murahtamalla saada kissan häipymään mutta pääsääntöisesti joutuu itse tilanteesta poistumaan kissan vähät välittäessä.
Nyt kesällä elämämme muuttui muutenkin radikaalisti kun minä, lapset, Rocky ja Hatti-katti muutettiin etelä-suomeen Kellokoskelle.
Asuinalueellamme on paljon koiria ja ensimmäiset päivät Rocky panttasi kaikki nesteet ja kiinteät aineet sisäänsä; kyllä kusella käynti voi ollakin hankalaa! Nyt omat reviirit ovat ilmeisesti selvät ja tarpeellakäynti helppoa. Pallittomuuden myötä kun riittää, että kerralla tyhjentää rakkonsa eikä jalkaa tarvitse olla joka ruohonkorren kohdalla nostamassa.
