maanantai 19. maaliskuuta 2012

Tapahtui edellisessä jaksossa, eli hieman taustoja:

Rocky syntyi n. 14kk sitten ja on nyt nuori tolleri-poika. Ensimmäistä syntymäpäivää vietettiin tammikuun alussa ilman suurempia seremonioita.
Ensimmäinen vuosi meni harjoitellessa perustottelevaisuutta eikä niille treeneille loppua näy. Syksyllä oli tarkoitus päästä vielä MEJÄn makuun mutta odotellessani hirvensorkkaa ja -verta tutulta hirvimieheltä (kiitos Kari&Mia!), ehti lumi jo laskeutua maahan ja sorkat + veri odottaa lumien sulamista pakastimessa. Huhtikuun lopussa alkaa Jyväskylän noutajakoirayhdistyksen MEJÄ-kurssi, jonne olemme ilmoittautuneet mukaan eli kuukauden päästä pääsemme tämänkin lajin pariin tutustumaan.
Taippari-kurssilla olimme jo viime keväänä (Rocky oli ihan varmasti kurssin nuorin osallistuja), oppia oli tuolloin saamassa lähinnä emäntä. Rockyn lähtötasoa tuolloin kurssilla parhaiten kaiketi kuvaa se, ettei se ollut kertaakaan vielä edes uinut. Kouluttaja Kimmo *kumartaa kunnioittavasti* kuitenkin totesi vakuuttavasti, että kaikki ryhmämme jäsenet tulevat läpäisemään taipumuskokeet. Sillä uholla sitten mennään! Taippari kokeisiin tähdätään vielä tulevan sulanmaan aikaan. Syksyllä saatan siis toivoa lumetonta talvea. Vitsivitsi.

Talven ajan olemme treenanneet noutoja jotka alkoivatkin vuoden vaihtuessa sujua erinomaisesti kunnes minä menin päättämään, että palkkio-herkuista luovutaan ja pelkkä kehu riittää. Tuolloin Rocky päätti, että damit eivät tule perille ilman kitarisoja kihelmöiviä "PERKELE!"-huutoja ja silloinkin komean mutkan kautta. Kitarisat voivat jälleen hyvin kun herkut ovat palanneet taskuun. Ja treenataan yksin. Kimppatreeneissä joko koira tai allekirjoittanut ottaa paineita ja palautukset takkuavat. Viime treeneissä tosin meni jo paremmin. Ensimmäinen nouto meni ketuiksi kun Rocky päätti ottaa noutoon lähdettyään keltaisen vesiliukoisen tussinsa esiin kirjoittaakseen nimensä oikein isolla hankeen. Mitä tästä opimme; älä ota kuplaotsaista koiraa suoraan autosta noutamaan, etenkään paikassa, jossa jo n. 100 muuta koiraa on käynyt kirjoittamassa hankeen oman taginsa. No, nimmareiden jaon jälkeen homma sujui taas lähestulkoon mukavasti.
               
                                                           ROCKY WAS HERE!


Viimeisimmät viikot olemme tehneet tuttavuutta varisten kanssa. Vielä viime viikolla Rocky ei ollut lainkaan varma, haluaako vaihtaa vaakun edes raakaan jauhelihaan (panoksia piti koventaa kun edes nakki ei riittävästi motivoinut). Koirasta oli selvästi vastenmielistä luovuttaa tuo viehko saaliinsa minulle. Jos olisin ajatustenlukija, olisi viesti ollut seuraava: "mä niiiiiiin haluan laittaa tämän linnun pikakelauksella wheel of fortuneen -made by Rocky- ja sen jälkeä nylkeä sen mutta kun tuo emäntä on suuttuessaan niiiin äänekäs ja toi jauhelihakin tuoksuu niiiiin hyvältä... jauhelihaa...voi paska. Luovutan."
Tänään uskallettiin jo hieman "pidetää" hakumatkaa ja varis tuli käteen. Tosin se piti ensin tiputtaa matkalla ja palauttaa vasta uuden käskyn jälkeen. Rocky ei löytänyt linnusta oikein mieleistään otetta ja sähkärinteipin ollessa hukassa nerokas minä (en ees ollut, taisin saada vinkin joskus Oton blogista) laitoin linnun sukkaan ja sen jälkeen vaakku matkustikin sukkapaketissa perille asti. Mutkan kautta mutta silti.

Tuleville viikoille kasvattaja Suska *kumartaa erittäin kunnioittavasti* on antanut hyviä treenivinkkejä. Itse olen niin innolla niitä toteuttamassa, että toinen jalka täytyy pitää jarrun päällä valmiusasennossa. Tässä vaiheessa koiran motivaation tappaminen liialla treenillä ei juuri houkuta. Tänään taivaalta pudonnut valkoinen  moska on kyllä omiaan tappamaan omaa motivaatiotani etenkin eilisen varsin keväisen päivän jälkeen mutta ei tämä talvi ikuisuuksia kestä. Toivoo Stina.
Joka päivä treenataan kuitenkin jollain muotoa tottista. Paino tällä hetkellä kontaktissa ja liikkeestä maahan menoon. Niin ja siinä luokse tulossa ilman puolimatka-tageja. Siinäpä pähkäilemistä millä tehdä itsestä mielenkiintoisempi kuin tuore kasa keltaista lunta hormoonihurmiossa pörräävälle nuorelle urokselle...



1 kommentti:

  1. Hienoa, että olet aloittanut blogin pitämisen! On muuten niin isänsä näköinen poika tuossa kuvassa :) Otto -iskä lähettää Rockylle terveisiä ja tsemppiä treeneihin, vaikka ei itse omaa blogiaan olekaan enää muistanut päivittää..

    VastaaPoista