Alfred Hitchcock: LINNUT

Rocky on saanut nauttia tämän viikon päivittäisistä hankilenkeistä taka-ajatuksena lihasmassan lisääminen. Viikon aikana kantava hanki sai ihan mukavan upottavan lisäkerroksen päälleen ja sehän sopi meille. Tässä lenkkimuodossa on vain yksi huono puoli; ei se koira yksin niitä umpihankia auraa vaan omatkin pohje- ja reisilihakset ovat saaneet tuta lumen vastuksen aikaan saaman poltteen. 

Torstaina Rocky kävi rokotuksessa. Samalla reissulla eläinlääkäri suositteli biotiinia jo käytössä olevan omega-öljyn lisäksi tehostamaan uuden karvan kasvua. Karvan lähtö on onneksi tältä erää ohi!!! (kuvassa on Rocky "bikini-lookissa" säälittävine häntineen.)

Aamulla oli otettu varis sulamaan ja iltasella ehdittiin vähän kokeilla, miten vaakku tällä kerralla palautuu. Ja se palautui huonosti. Rocky ensin alkoi "pakkaamaan" lintua ja kun lopulta suostui ottamaan sen suuhunsa niin jätti sen puoleen väliin ja erillisen kehoituksen jälkeen vasta toi sen käteen. Tämä toistui pari kertaa jonka jälkeen varis lensi peräkärryyn mukanaan minun haaveet käytännön lintukoirasta.

Eilen pitkänäperjantaina lähdimme aamusta tekemään ruutua dameilla. Nappasin damilaukkuun mukaan myös peräkärryssä yöpyneen variksen raadon.

Matkalla ennalta suunniteltuun ruudun teko paikkaan aloin kuumeisesti miettimään, että pitikö treeni tehdä vasta- vai myötätuuleen. Silläkin uhalla, että härättäisin aamuäreyteen taipuvaisen Suskan (<3), päätin soittaa hänen neuvontalinjalleen. Puhelimen tuuttaessa varattua, valitsin vastatuulen ja kohta sain vahvistuksen asialle puhelimen välityksellä. Perustelut asialle olivat, että koska ei ole väliä mitkä damit koira noutaa.

Tällä kertaa tuuli oli voimakkaimmillaan kuitenkin koiran korvien välissä. Ensinnäkin olen lopettanut koiran kutsumisen luokseni kun se damin löytää, koska kun ollaan (jos ollaan...) tositoimissa, en voi millään olla varma,  milloin koira on saaliinsa löytänyt. Rocky onkin automaattisesti palauttanut damin sen löydettyään kuten toivottua on. Tällä kertaa poimittuaan damin, koira lähti ihan toiseen suuntaan kuin missä sitä odotin. Toiseksi, kun Rocky kutsun jälkeen alkoi damia palauttamaan sain todeta, että kyseessä oli siipidami ilman damia. Kutsujen jälkeen sain käteeni vain siiven. (Tuo menee kyllä niin omaan piikkiin kun olin huonosti kiinitetyn siiven damiin jättänyt.) Kolmanneksi, toiseen hakuun päästyään koira lähti vika suuntaan mutta korjasi kyllä virheenä ja löysi damin. Sitten tapahtui se, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut ja mitä en halunnut koskaan päästä myöskään todistamaan: Rocky tiputti damin ja lähti uhkaavasti kohti toista havaisemaansa damia. Vaikka pitkäperjantain kunniaksi vedin pipoa silmille ja pyysin apua nasaretilaiselta ja hänen tulisemmalta vastapeluriltaankin oli damin vaihto täyttä totta.

Kolmas dami palautui ihan ok, mutta tästä vituralleen menneestä ruudusta ei jäänyt käteen mitään mutta suuhun kyllä jäi suht. paskainen maku. 

Tuon aiemmin mainitsemani pikapalaverin aikana Suskan kanssa olin ehtinyt mainitsemaan hänelle, ettei ainakaan tämä kasvatti tule taippareita läpäisemään jos touhu vaakun kanssa on näin luokatonta. Suska totesi tähän, että tolleri on viisas koira ja kyllä itseäsikin söisi, jos joka kerta sama harjoitus toistettaisiin samassa paikassa. Niinpä ohjeita noudattaen tein variksella laahausjäljen ja jemmasin sen ryteikköön paikkaan, josta koira ei sitä ihan heti saisi napattua vaan joutuisi tekemään töitä sen eteen.

Nyt siis oltiin ensimmäistä kertaa tilanteessa, että koira noutaisi linnun pidemmän matkan päästä ja että minulla ei olisi mahdollisuutta blogata sen väistö yritystä.

Ja niin Rocky meni variken luokse, nappasi sen heti suuhunsa ilman pakkaamisia ja lähti tuomaan sitä minua kohti kunnes tiputti linnun, nappasi suuhunsa ja alkoi ottaa suuntaa sivuun. Silloin minä sain jalat alleni ja juoksin pois päin koirasta kiljuen kuin intiaani "tännetännetännetuletuletule" ja koira tuli, varis suussaan!

Harjoitus toistettiin ja kaava oli kaiketi lähes sama, paitsi että nyt Rocky jäi variksen kanssa kiertelemään n. 2 m päähän minusta ja lopulta jätti sen n. 1m päähän. Totesin, että tämä hyväksyttäisiin taippareissa ja niin se hyväksytään nytkin.

Tänään olemme nauttineet auringosta, hankikävelystä ja hankipiehtaroinnista. Yksi heitto tehtiin lenkin aikana ja koira malttoi hyvin istua sivulla kun itse viskasin damin mahd. kauas. Haku ja nätti palautus. 

Nyt sitten treenataankin taas helppoja palautuksia. Ja kolutaan ryteikköjä variksen kanssa. Annan Rockyn myös nauttia täysillä viimeisistä piehtaroinneistaan, ensi viikolla pitäisi näet koittaa kevät!