Kuin Kissa Kuumalla Katolla

Hei vaan ja hengissä ollaan!

Pikakelauksena kuulumiset 2 viime vuodelta;

Rocky ei koskaan saanut miehisyyttään kuriin luomukeinoin, joten päädyttiin kemialliseen kastraatioon jonka myötä noin puolisen vuotta meni hyvin ja kaikki lapset saivat olla rauhassa reppuselkään pyrkivältä novascotiannoutajalta. Naapurin tyttö oppi pelkäämisen sijaan rakastamaan punaistapoikaa ja lapset nauttivat peuhuhetkistä koiran kanssa joka keskittyi leikkimiseen.
Asian varjopuoli oli sitten se, että saimme heittää hyvästit kisailulle elinikäisen douping-karenssin myötä.
Kun kemiallinen kastratio alkoi hiipua niin Rockyn seksihalut palasi siltä istumalta ja naapurintyttö jäi jälleen oven taakse uskaltamatta astua sisälle taloon. Koska kilpailu- ja näyttelykielto oli jo päällä niin yksi kaunis päivä kävi Rocky jättämässä pallinsa eläinlääkäriaseman pöydälle.
Eläinlääkäri joutui antamaan norsunannoksen rauhoittavia ennen kuin aseman koirahajuista kiihtynyt koira suostui viimein nukahtamaan; 45 minuutin odotuksen jälkeen ja useamman lisälääkeannoksen jälkeen. Eläinlääkärikin luokitteli punaisenpojan tapaukseksi "mahdoton!".

Sen jälkeen elämä on ollut melko auvoista, olemme treenanneet omaksi iloksemme enemmän ja vähemmän. Kesällä tuli sitten tieto, että kemiallisen kastraation karenssi on tippunut elinikäisestä kahteen vuoteen joten kisailu olisi jälleen mahdollista mutta emme ole sille tielle vielä lähteneet.

Olin jo viittävaille ottamassa itselleni toista tolleria kisakoiraksi mutta sitten järki (!) astui peliin:
vietän n. 70% vapaa-ajastani jalkapallokentän laidalla joten pennun koulutus ja treenaus olisi ollut kutakuinkin mahdotonta. Niinpä Rocky sai kaverikseen aiiiiivan iiiiiihanan ragdoll-kissan Hattara-Helenan. Yhteiselämä Hatti-katin ja Rockyn kanssa on auvoista ja sopuista. Ainut asia, mitä Rocky ei siedä on se, että Hatti tulee iholle kun Rocky on nukkumassa. Tällöin Rocky yrittää murahtamalla saada kissan häipymään mutta pääsääntöisesti joutuu itse tilanteesta poistumaan kissan vähät välittäessä.

Nyt kesällä elämämme muuttui muutenkin radikaalisti kun minä, lapset, Rocky ja Hatti-katti muutettiin etelä-suomeen Kellokoskelle.
Asuinalueellamme on paljon koiria ja ensimmäiset päivät Rocky panttasi kaikki nesteet ja kiinteät aineet sisäänsä; kyllä kusella käynti voi ollakin hankalaa! Nyt omat reviirit ovat ilmeisesti selvät ja tarpeellakäynti helppoa. Pallittomuuden myötä kun riittää, että kerralla tyhjentää rakkonsa eikä jalkaa tarvitse olla joka ruohonkorren kohdalla nostamassa.

Onnen maa

Viime lauantaina kävimme Hyvinkäällä ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli espanjalainen Eduardo Gonzalez, jolle oli enemmän mieleen massiiviset tollerit kuin rockymaiset siroluut. Tuloksena oli ERI AVK3 ja arvostelu kuului seuraavasti:

Dog with good construction. Well balanced. Nice head. Good front and topline. In movement close a little bit in front.

Tulipahan käytyä! :)

Sunnuntaina menimme Niinan ja käppänä-Ykän kanssa metsään tekemään varista ja remuamaan 1.5h ihanassa säässä ja maisemissa.
Laitoin Rockyn ensin noutamaan varista sokkona mutta kun sitä ei löytynyt tai sitten sitä ei haluttu löytää niin vaihdettiin markkeeraus heittoihin ja johan varis alkoi nousta! Ensimmäinen ei tullut suoraan käteen mutta toinen jo tuli. Hyvä!

                                               tässä pojat valloittamallaan kukkulalla

Eilen vappuaaton kunniaksi Rocky kävi heittämässä talviturkin rämmittyään ensin oikein sakkasessa metsäojassa.
Tänään lähdimme aamusta ajamaan mökille ja tehtiin jälleen varista.
Piilotin variksen metsikköön niin, että Rocky näki kun kävin sen viemässä mutta ei voinut nähdä minne varis päätyi.
Lähetyksen jälkeen se palasi tyhjin suin ja kun vaihdoin lähetyspaikkaa ja annoin käskyn etsiä niin koira lähti mielestäni väärään suuntaan mutta pian selvisi miksi kun näin sen noukkaavan variksen suuhunsa tuoden sen käteen asti. Se oli siis ensimmäisellä kerralla siirtänyt varista vain sivuun linjalta mutta nyt toi sen kiltisti perille.

Vaihdoimme jälleen paikkaa ja uusin treenin. Nyt varis tuli käteen ilman kommervenkkejä.
Koska koiralla oli kovasti vielä intoa niin tehtiin pari heittoa vielä lopuksi niin, että Rocky ei nähnyt mihin vaakku laskeutui mutta lentokaaren näki. Palautukset olivat moitteettomia.

Onnistuneen treenin ja vapun kunniaksi tämä koiraansa tyytyväinen mamma kävi myös viskaamassa talviturkkinsa järveen. Mökillä ei ollut vielä jäät lähteneet ja olo oli kuin grogilasissa työntäessäni toisiinsa kilahteleviä jäälauttoja edestäni pois saadakseni raivattua ihmisen kokoisen jäävapaan alueen veteen.

tässä kuvareportaasia treeneistä

                                          tässä ei kuvata tarakkaa vaan käteen tarjottua varista

                                             lähikuva ensimmäisestä kuvasta....

                                   
Kysymys kuuluu: mitä kuvasta puuttuu? Vastaus: RITOLAT! Ei enää tarvitse lähteä juoksemaan saadakseni variksen käteen!!!

                                          uusi paikka ja palautus pelittää edelleen :)

En voi siis sanoin kertoa, kuinka tyytyväinen olen tilanteeseen, jossa nyt olemme kun taippareihin on aikaa alle kuukausi! Muutamassa viikossa on tapahtunut ihmeitä! Rockysta on muutenkin tullut ihmeen seesteinen ja  meidän yhteistyö on kasvanut valtavasti. Ihmetellessäni Niinalle Rockyn uutta seesteistä puolta, löysi hän heti syyn siihen; raakaravinto. Kuulemma tasapainottaa koiraa. Niin tai näin mutta jotakin tuossa koirassa on tapahtunut. Oma osuutensa yhteistyön kehittymiseen on varmasti ollut huomenna päättyvällä 5kk:n sairauslomallanikin mutta en pois sulje sitäkään näkemystä, että niinä iltoina, kun Rocky saa lihaisen luun kaluttavakseen se ensin järsii itsenäisesti enimmät lihat ja sitten minä otan luun käteen ja pidän luuta niin, että se saa purtua sen pienempiin, turvallisesti nieltäviin osiin (joku kaunis päivä minulla jää vielä sormet hampaiden väliin..) tai jos kyseessä on kova putkiluu niin  autan sitä irroittamaan loputkin jännesäikeet luun pinnalta ja lopuksi kaivan luuytimen luun sisältä Rockyn ulottuville. "kyllä tuo mamma on mahtava kun auttaa mua näiden herkkujen kanssa, joten kai munkin on tehtävä sille palveluksia" -lienee herra todennut.

Perjantaina lähden jälleen Kellokoskelle ja käydään Niinan kanssa tekemässä koirille verijälki. Lauantaina siis vuorossa pitkästä aikaa MEJÄILYÄ, jee! Vaihtelu virkistää sanoi jänis pakkasella ja tämä akka kun pakkasesta varikset loppui.

Graalin malja

OK, olen ratkaissut Graalin maljan arvoituksen, kiitos pupun.

OK, avataas vähän tuota lausetta.

Rockyn kanssa olimme junnanneet sunnuntain ja maanantain variksen nostoa sisällä sekä ulkona narussa ja takkuista oli toiminta. Koiran asenne oli "EVVK toi köntsä tossa maassa".

Maanantaina iltasella kävin hakemassa pupun, joka oli tuore eikä pakastinta edes nähnytkään. Siispä en voinut vastustaa kiusausta vaan heitin pupun pihamaalle koiran eteen. Kiinnostus oli kova mutta jäi nuolemisen asteelle. Jaahas! totesin minä ja viskasin pupun takasin laatikkoon, millä olin sen aiemmin meille noutanut. Tässä vaiheessa tuli koiraan vauhtia. Se kävi nappaamassa pupun laatikosta ja ylpeänä kantoi sitä suussaan luovuottaen sen pyynnöstä kuitenkin minulle.

Oma Jaahas! asenteeni muttui Ahaa! asenteeksi välittömästi.

Siispä ennen iltaluun antoa vein variksen kodinhoitohuoneeseen nurkan taakse piiloon ja annoin koiralle käskyn. Se palasi varis suussaan tiputtaen sen vähän matkan päähän minusta.
Asia jäi hautumaan ja koira aterioimaan luutaan.

Tänään laitoin aamulla koiran vessaan odottamaan ja kävin "jemmaamassa" taas variksen kodinhoitohuoneeseen (aina kun teen damien etsintää sisällä, Rocky odottaa vessassa sen aikaa kun piilottelen dameja pitkin taloa. Se siis tietää, että yleensä vessapassitus merkitsee, että se pääsee leikkimään etsivää).
Se lähtikin vauhdilla etsimään varista mutta palasi suu tyhjänä takaisin. Ehdin päästää eriskummallisen kaiketi ihmetystä merkitsevän äännähdyksen, kun koiralla syttyi lamppu. Ainiin se varis! Ja kohta se palasi varis suussaan tuoden sen suoraan minulle käteen. (Olen 100% varma, että jos varis ei olisi ollut nurkan takana se olisi jäänyt noutamatta.)

Selvä! Aaamujauhelihat ja varis pussiin, koira autoon ja kohti metsää.
Vedin variksella jäljen metsään ja varis löysi pysäkin pienen harjanteen alta, eli paikka oli sellainen, mistä koiralla ei ollut näköyhteyttä minuun.
Se lähti hakuun mutta päätyi tyhjentämään suoltaan ja sen jälkeen jatkoi etsintää väärästä paikasta. Otin koiran takasin viereen ja lähetin uudelleen.
Tällä kertaa Rocky eteni suoraan variksen luokse ja kohta eteni se suussaan suoraan minua kohti. Tässä vaiheessa Jussi, joka oli epäillyt matkaa liian pitkäksi ja harjoitusta turhan suureksi harppaukseksi, päästi suustaan joitain hämmentyneitä sanoja. Samalla tosin Rocky tiputti variksen ja alkoi uudelleen tyhjentämään suoltaan. Tuotoksensa jälkeen se ei jatkanut siitä mihin oli jäänyt vaan se piti lähettää hakemaan varis. Ensimmäisellä kerralla varis nousi ja tippui uudelleen. Toisella kerralla varis nousi ja niin nousin minäkin ja otin juoksuaskeleita poispäin ja sain palkinnoksi variksen käteen.

Yksi markkeerausheitto vielä piti tehdä toisen pienen kukkulan taakse ja palautuksen varmistamiseksi lähdin jälleen juoksemaan heti kun Rocky oli variksen nostanut ja sain variksen käteen.

Olin ylpeä koirasta mutta vielä ylpeämpi itsestäni, koska olin päässyt koiran pään sisälle. Se ei ole halukas nostamaan varista, kun se on suoraan sen edessä maassa tai jos kävelemme hihnassa vaakun ohi. Se joko paineistuu tai sitten liian yksinkertainen tehtävä turhaannuttaa sen eikä touhu ole sille mielekästä. Aivan kuin se ajattelisi "nosta itse kun kerran siinä vieressä olet, minä olen noutaja ja noudan sieltä missä teen sen sinua paremmin ja nopeammin".

Nyt seuraa väite josta saa olla samaa tai erimieltä. Jos olisimme jatkaneet apukoululaislinjalla, olisin nyhtänyt Rockysta sen viimeisenkin motivaation rippeen ja turhauttanut meidät molemmat lopullisesti. Otin riskin ja luotin siihen, että osaan lukea tässä asiassa koiraani ja se kannatti.
Nyt kun tuo koira kertoisi vielä minulle, kuinka kauan minun pitää aina ottaa ritolat varmistaakseni variksen tulo käteen?

Ja huomaattekos mitä on tapahtunut minun ja Rockyn yhteistyölle? Kuka on palannut ohjaajanpallille varistreeneissä, häh!?

Maa aikojen alussa

Ensimmäinen viikko raakaruokintaa takana ja hyvin on mennyt. Rockyn maha ei ole reagoinut ravinnon muutokseen muuten kuin että piereskely on loppunut ja ulosteen määrä on vähentynyt siinä määrin, että talossa voisi kuvitella asuvan tiibetinspanielin.
Muutokset ovat siis olleet vain ja ainoastaan positiivisia!

Tänään ilmoitin Rockyn Pieksämäen taippareihin.
Varistreenit alkoivat eilen ja varis saatiin nousemaan mutta vaati lämmittelyä. Positiivista oli se, että varis nousi minulle!
Jussi aloitti ohjaamisen mutta oma malttini ei kestänyt katsoa vierestä miehille niin tyypillisen laimeaa koiran innostamista. Me naiset, meille on suotu draamantajua ja heittäytymisen taitoa miestenkin edestä!

Ohjaajasta riippumatta varisnoudot rakennetaan nyt uudelleen alusta ja tänään aamupala nautittiinkin ulkona sen jälkeen kun ensin hihnassa oli kannettu varista. Kanto-ote oli hyvin hento ja eleet sen mukaiset, että koiraa iljetti kälynen varis joka oli ollut kolmen muun koiran suussa. Tiedä sitten, pitäisikö mennä niin alkeisiin, että teippaisin variksen?

Kaiholla tässä muistelee aikaa vuosi takaperin, jolloin varis nousi hyvin mutta tippui 3-5 metrin päähän ohjaajasta. Vieläkin ketuttaa tuolloin tekemäni virheet joista nyt maksetaan oppirahoja.

Tänään pakastin saa täytettä vielä yhdestä pupusta, jossa se saa odottaa vuoroaan vielä jonkin aikaa.

Lihan värinä

Meillä aloitettiin eilen barffaus! Vielä jonkin aikaa sitten kuvittelin raakaruokinnan olevan tähtitiedettä vitamiinien, hivenaineiden ym. ravinteiden tasapainon ylläpitämiseksi mutta aiheesta luettuani ja keskusteltuani ystäväni Niinan kanssa aiheesta, ymmärsin, että eihän asia näin ole. Niinan käppänä Ykä on barffannut jo pidemmän aikaa.( Eilen selvisi myös, että Rockyn pikkusisko Unna barffaa myös ja saimme kivan keskustelun aikaiseksi Rialthingin facebook-ryhmässä.)

Asia jäi hautumaan mieleeni ja raksulaatikon pohjan alkaessa pilkottamaan venytin ja venytin uuden ruokasäkin ostoa kunnes viimeiset raksut laatikosta hävisivät ja koitti päätöksenteon aika.

Mikä raakaravinnon pariin sitten ajoi? Olin lopullisen kyllästynyt häijyjä sarjapieruja päästelevään koiraan. Kaasun lisäksi suolesta tuntui tulevan sama määrä tavaraa kuin etupää veti. Karva irtosi sykleissä karvanlähtöaika ja The karvanlähtöaika. Irtoavan karvan määrällä olisi pitänyt perheen lapasissa ja karvahatuissa, täyttänyt sohvatyynyt sekä perintö nojatuolin ja vielä olisi riittänyt imuriinkin täytettä. Rockylla muodostui myös runsaasti hammaskiveä, jota itse poistin. Kaikkein kurjin vaiva on kuitenkin ollut enemmän ja vähemmän säännöllinen oksentelu. Usein Rocky oksensi sulamattoman aterian vaikka ruokailusta oli kulunut useampi tunti.

Tarkoituksellisesti kirjoitin menneessä aikamuodossa, koska oletan em. "vaivojen" jäävän historiaan ravintomuutoksen myötä.

Vaihdoksen tein kerrasta poikki -menetelmällä ja ensimmäinen ateria koostui broilerin jauhelihasta ja kurkku-salaatti soseesta, samalla jatkettiin vielä tänä aamuna mutta illalla on kanansiipien vuoro. Ensimmäinen viikko mennään siis kanalla ja ensi viikolla lisätään joku toinen eläinlaji, todnäk nauta. Jos elimistö ei vaihdokseen pahemmin reagoi, saatan antaa jo tällä viikolla yhden kala-aterian.

Tänään pakastin saa raakaruoan lisäksi täytettä variksista. Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että pakastin alkaa olla pyhitetty koiralle ja minä saan tekosyyn olla edelleen leipomatta vierasvaroja niin myös sitä, että Rockylta odotetaan seuraavalta kuukaudelta paljon. Tähtäimessä siis edelleen taipparit toukokuun lopussa.

Jos kaikki menee niin kuin minä suunittelen niin Rockyllä on vauhdikas kolmi viikkoinen touko-kesäkuun vaihteessa. Ensin taipparit, sitten mejä-koe ja vielä Tolleri-leiri päälle. Leirille olen ilmoittanut Rockyn VEPE-ryhmään. 

Sitä ennen meillä on vielä muutama päivä ennen kevään todellista alkamista aikaa nauttia lenkkeilystä taka"metsän" hangilla, joille naapurin muksaakin muksempi mies on tehnyt hyvät pohjat moottorikelkalla. Nämä pohjat ovat edesauttaneet treenaamista samoissa maastoissa. Viikonloppuna tehty 7 damin ruutu tyhjeni 6 damin verran kuin heittämällä nopeasti työskennelleen Rockyn ansiosta. 7. dami jätettiin tarkoituksella allekirj. haettavaksi.

Kevään sulattaessa pohjat joutuu Rocky myös totuttelemaan jälleen hihnan käyttöön. Viime viikkoina hihnan on voinut jättää kotiin tai taskunpohjalle kun takaovesta on suoraan päässyt ihanteellisille lenkkimaastoille, joissa me olemme olleet ainoat näkyvät kulkijat. Villieläinten läsnäolosta on kertonut vain runsas hankeen painautunut jäljistö.

                                     Auringon täyttämiä ulkoilupäiviä on tänä keväänä riittänyt <3

Juhlat

Meidän talvi-nomet meni sitten niin, että Rocky oli laitettu riista-ryhmään vaikka nimenomaan laitoin ilmoittautuessa viestiä, että dameilla tehdään. Damiryhmä oli puolestaan jo täynnä eli homma karahti karille ennen kuin ehti alkaakaan.

Treenaus ei kuitenkaan missään nimessä ole mennyt hukkaan sillä keväällä pitäisi olla valmiina taippareihin. Jos kaikki menisi niin kuin olen suunnitellut niin NOU olisi Pieksämäellä 25.-26.5. 

Alunperin suunnittelin meneväni kesäkuun alussa Laukaan taippareihin mutta samana viikonlopuuna on keski-suomen mäykkyjen järjestämä MEJÄ-koe Toivakassa ihan muutaman kilometrin päässä meiltä kotoa ja uskon meillä olevan hyvät mahdollisuudet päästä tuohon kokeeseen. Toivottavasti meidät otetaan mukaan myös Pieksämäelle!

Tosin sitä ennen pitäsi variksen alkamaan nousta...

Viime lauantaina meillä oli tyttövoittoiset treenit. Mukana oli Ria, Nero, Emma ja Miina sekä uudet tulokkaat Joy-pentueesta, Rockyn siskopuolet Hupi ja Lysti. 

Noutoja ja ohjausta tehtiin ensin dameilla ja sitten vielä ohjaus variksella. Lopuksi vielä tottista. Pikkutytöt tutustuivat varikseen ja molemmat sitä jo kantoivat. Hupi, jonka Suska ja Tero piti pentueesta itsellään oli jo erittäin edistynyt vaakun kantaja, voi ihanuutta! 

Tytöistä huolimatta Rocky toimi kiitettävästi dameilla. Varikselle lähetys sitten vaatikin jo enemmän, että varis tuli Jussille mutta tuli kuitenkin. Palautus vaati sen, että Jussi lähti juoksemaan poispäin.

Tottiskin meni ihan ok, maahanmeno on Rockylla laiskanpuoleista edelleen (kai se nyt on kun ei olla treenattu siihen vauhtia).

Eilen tein takametsään Rockylle ruudun n. 1,5 metriseen hankeen ja se sujui hyvin vaikka koiralla oli vaikeuksia edetä umpihangessa. Kerran jouduin älähtämään kun meinasi vaihtaa damin ja se auttoi tällä kertaa. Oma osuutensa oli varmaan raskaalla alustallakin, että jätti vaihdon vain ajatuksen asteelle. Ts. jätti vaihdon vain ja ainoastaan alustasta johtuen!

Tänään ilmoitin puppelispuun Hyvinkään ryhmänäyttelyyn, joka järjestetään huhtikuun lopulla. Tuomarina on joku espanjalainen jonka nimi ei nyt sattumoisin jäänyt mieleen. Hyvä kun lukihäiriöisenä selviän kotimaisista nimistä.

Kevät on siis selkeästi koittamassa kun koe- ja näyttelysuunnitelmat käynnistyvät :) Mahtavaa!

Sitten vielä ylistys kasvatin ensimmäiselle tollerille Erokselle. Eros aloitti toko-uransa viime kesänä ja toimi Rockyn toko-kaverina niittäen lajissa menestystä niin, että keski-suomen noutajakoirayhdistys palkitsi Eroksen eilen vuoden toko-tulokaspalkinnolla. Rakas toko-tulokas on 9 vuotta vanha! :)

Mielestäni Eros on palstatilansa ansainnut ja olinkin yhteydessä tolleri-lehteen ja lupasin kirjoittaa jutun Eroksesta 2/2013 lehteen. HYVÄ EROS! <3

Suuri hiljaisuus

Terveiset onnistuneista ilta-treeneistä!

Jussin ohjaamana Rocky kävi viemässä ensimmäisen damin jonka jälkeen tehtiin toiseen paikkaan muistiheitto.
Viime kerralla Rocky alkuun pyrki hakemaan vasten annettua ohjausta ensin muistiheiton, mutta tällä kertaa haki empimättä ensin ohjatusti viedyn damin ja sen jälkeen ohjatusti muistin.

Eteen lähetykset seurasi sen jälkeen ja ne meni myös hyvin. Yksi tuli tallennettua ja juuri sillä kertaa allekirj. unohti kertoa ohjaajalle, missä dami on, joten lähestymispillitys jäi antamatta. Tosin allekirj. kyllä kuiskaa sen niin, että koira ja ohjaaja ei sitä varmasti kuule. Siis oikeesti, what the hek, kuiskaa!!!
No ei tuo vadissa juurikaan painanut ja tuloksena oli hieno nouto. Rocky luottaa hyvin ohjaajaan, joka toistaa "eteen" -käskyä. Tämä ilmeni ensimmäisessä noudossa hyvin kun se alkoi himmaamaan vauhtia kun damia ei alkanut ilmestyä. Luottavasti jatkoi kuitenkin matkaansa saadessaan potkua "eteen"-toistoista ja päätyi damin luo.


Attention!!! Älkää taittako niskojanne! :P

Lopuksi vielä kun koiralla kerran intoa oli, niin tehtiin suuntaohjaukset niin, että damit oli Rockyn takana ja molemmilla sivuilla (ohjaajasta katsottuna kello 9,12 ja 3). Aiemmin on tehty vain vasen ja oikea eli nyt tuli yksi vaikeusmomentti lisää. Lapset ja Jussi olivat damien lähellä valmiina nostamaan ne tarvittaessa ylös.
Ensin sai eteen-käskyn ja se meni hyvin. Sitten vielä molemmat sivut, jolloin pyrki hakemaan edestä mutta kun dami nousi joka kerta ylös, alkoi naula vetämään ja koira ymmärtämään, että paras mennä sinne minne käsketään.

Kaikilla oli hyvä fiilis ja nyt toimintasankari kaluaa tyytyväisenä jäistä putkiluuta. Leikin tänään hammaslääkäriä ja poistin Rockylta hammaskiveä, luu viimeistelkööt hoidon. :)