Mökkiämme asutti myös Rockyn veljet Kaapo ja Laku ja seinänaapurissa Riina. Sisaruksista myös Miina oli paikalla Sarin kanssa. Enemmistö bändistä oli siis kasassa, vain kolme puuttui.
Veljesten yhteiselo sujui mallikkaasti eikä vähiten siitä syystä, että heidän välillään pidettiin meidän ihmisten toimesta pientä hajurakoa. Kertaalleen pääsi Kaapo ja Laku muutaman sanan vaihtamaan sekä samoin pääsi tekemään Rocky ja Kaapo. Peli ehdittiin kuitenkin viheltämään poikki ennen kuin homma olisi mennyt painiksi.
Laku oli hyvin rauhallinen ja tyyni herra mutta Kaapolla kuten Rockyllakin testosteroni jyllään suonissa niin runsaana, että doping-testi huutaisi jo punaisella ennen kuin vetoketjua ehtisi avata.
Perjantaina kun Himokselle rantauduttiin, käytiin me Rockyn kanssa canicrossaamassa päivänmittaan kasautuneita energioita pois. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin hommaa kokonaan ilman "jänistä" ja kyllähän se pyrki siihen menemään, että minä vedin ja koira tuli perässä.
Illalla koko NOU-ryhmälle luennoi Rockyn isän ohjaaja Samuli. Sen jälkeen jakaannuttiin vielä pienryhmiin. Meidän kanssa samassa ryhmässä olivat Riina ja Kaapo. Yhteensä koiria oli ryhmässämme 7.
Lauantaina aamupäivän vietimme noutotouhuissa ja tutustuttiin kaniin. Kani oli hevosen kokoinen ja niin umpijäässä, että koira sai oikeasti testata leukaniveliensä liikkuvuutta pystyäkseen kanin suuhunsa ottamaan. Ilokseni Rocky sai otteen ja jaksoi kantaakin painavaa pupua kunnes pyysin sitä luovuttamaan sen minulle.
Noudot tehtiin dameilla kunkin koiran tason mukaisesti. Sitä ennen ohjaaja Sanna halusi nähdä perustottelevaisuutta ja tästä Rocky suoriutui erinomaisesti. Sitten Rockylle jemmattiin 4 "nakki"-damia (sellaisia miehen peukalon kokoisia) sen näkemättä. Ennen lähetystä kävin itse viemässä yhden ison damin niin, että Rocky odotti paikallaan mutta sai katsoa.
Dami palautui vauhdilla ja meinasi mennä ohikin. Kiitos nopean reagoimisen, mitä Suska on päähäni takonut, ohitus jäi lyhyeksi ja dami tuli käteen. Sainkin lopussa Sannalta palautetta, että Rocky reagoi nopeasti mutta ohjaaja on yhtä nopea.
Sitten lähetin Rockyn noutoon. Koira paineli tapansa mukaan kuin tuulispää ja erkani pidemmälle ja alkoi sieltä tulla sitten takaisin päin. Kaikki damit olivat nimittäin lähellä. Damit palautuivat kyllä kaikki mutta ensimmäistä kertaa alkoi Rockyn suu käymään kun se oli sillä 2-5m peikkoalueella. Tämä oli näin jälkikäteen ajateltuna paras anti koko viikonlopulta. Nyt nimittäin tiedän, että Rocky paineistuu nimenomaan minusta ja mitä tiukempaan ja äänekkäämmin sitä kehoitan, sitä enemmän se reagoi negatiivisesti. Normaalia damia Rocky ei koskaan ole purrut ja onhan se jo haastavampaa kuin purra pientä naggenkaggelia. Myös varis saa olla rauhassa hampailta, päin vastoin, se tippuu.
Sannan näkemyksen mukaan Rocky on työkoira, joka motivoituu työnteosta, ei minusta tai namista. Herkku toimii muissa olosuhteissa mutta metsässä Rocky viisveisaa vaikka vieressä kilpailtaisiin grillaus-mestaruudesta. Nyt palautuksissa auttoi kun viskelin toista daminakkia ilmaan samalla kun peikkoalue lähestyi.
Rocky on Sannan mielestä oikein lupaava koira mutta meidän yhteistyö pitää saada samalle tasolle. Päätin sillä seisomalla ostaa motivointi pallon, jos se olisi Rockylle miellyttävämpi palkkio tehdystä työstä.
Rockylla on vahva luonne ja se tarvii jämäkkyyttä ja tiukaa rajausta mutta metsässä on toiset metodit tarpeen.
Iltapäivällä oli vuorossa vesinouto ja Rocky pääsi ensimmästä kertaa noutamaan lokkia vedestä. Nyt sai ohjaaja taas olla koirastaan ylpeä. Lokki tuli rantaan nätisti. Tässä kännykkäkameran antia harjoituksesta, jossa ensin tehdään 2 vesinoutoa damilla ja 2 lokilla. *kiittää kuvaajaa vielä kerran*
Lopuksi vielä sai tutustua varikseen, joita oli mukana kaikki yksi. Rockyn ollessa vuorossa, pyysin Sannaa tekemään yhden markkerauksen variksella. Rockyn päästessä variksen luokse meinasi kaksi kappaletta silmämunia tipahtaa maahan kun koira ei varista nostanutkaan. Sille kokeiltiin jos mitä temppuja mutta niinpähän jäi vain varis maahan. Varis oli kyllä mälvänen ja muiden koirien suussa ollut mutta silti! Rocky katsoi tärkeämmäksi kastella kuusikkoa oikein urakalla. Siis mitä äijäilyä!!!
Tultiin siis taas kerran korkealta alas ja kovaa!
Illalla juhlittiin isä-Oton kaksoisvalioitumista. Otto nappasi tässä viiko takaperin itselleen jäljestysvalion arvon. Hienoa Otto.
Kun haimme koirat kuvattavaksi isänsä kanssa pentue ryhmänä niin oli hauskaa nähdä ihmisten reagtioita Rockyn tulessa paikalle. Sormella osoituksen ohessa huulilta pystyi lukemaan "ihan ku Otto"-lauseita.
Sunnuntaina oli vielä vuorossa riistatreeni, johon innosta puhkuen osallistuin edellispäivän varis-menestyksen jälkeen... Nyt otin tiukan linjan ja hankin itselleni nipottajan maineen pyytäessäni toisia koiria poistumaan lähietäisyydeltä. Minut on opetettu siihen, että kun koira treenaa, muut koirat odottaa autossa ellei toisin sovita ja haluta mm. häiriötä lisää. Lauantaina aamupäivällä vielä nielin asian, koska autot oli suht. kaukana parkissa ja kävelymatkaa olisi tullut koiria hakiessa ym. seliseli.
Nyt halusin kitkeä kaikki ylimääräiset häiriöt pois, koska maastossa oli jo monta koiraa ehtinyt ennen Rockya treenata ja edellisenä päivänä siellä oli myös treenattu, joten hajuja oli paljon eikä niille mitään voinut. Mielestäni jokaisen nuoren tai häiriöherkän koiran ohjaajan pitäisi kunnioittaa koiraansa niin paljon, että antaa sille mahdollisuuden treenata rauhassa kunnes homma alkaa sujua. Stna! *kiihtyy pikkasen*
Maastossa oli siis 6 varista ja kun Rocky sai luvan lähteä töihin niin leiriväsymys näkyi vauhdissa, joka oli tippunut ainakin 1/3 edellis päivästä. Se löysi varikset, mutta ei nostanut yhtäkään. Koipi kyllä yritti nousta tiheästi kuten lauantainakin. Lopulta Sanna lähti tekemään houkutustyötä ja varis alkoi nousta. Ensin se toi eilisen mälvä-vaakun ja seuraavankin vielä Sannan avustamana mutta kolman kohdalla se toimi itsenäisesti nostaen ja tuoden variksen suoraan käteen. Itse olin koko suorituksen ajan lähes hiljaa ja palutuksen tulessa menin kyykkyyn taaksepäin nojaten katsomatta koiraa ja vaiti otin variksen vastaan. Sitten alkoi meillä juhlat. Tähän oli hyvä lopettaa.
Sannan näkemys on, että Rocky osaa mutta nyt on menossa vaihe, että hormoonit ovat niin pinnassa ja koira käytännössä kokoajan keskisormi pystyssä, että parasta pitää nyt taukoa riistasta ja odottaa, että vaihe menee ohi koska hormooneilleen koira ei mitään voi. Turha siis tuoda sitä metsään tuolla asenteella ja antaa sen ymmärtää, että äijäily on sallittua, koska tuloksena on vain yhteistyön kärsiminen.
Leiriltä jäi käteen siis paljon oppia, ymmärystä ja naurusta kipeytyneet vatsalihaset. Meidän pentue porukka lisättynä Suskan muilla läheisillä koiraihmisillä on super-rentoa ja hauskaa väkeä. Katille ja Atille iso kiitos leirin vetämisestä. Tommille kiitos kuvaamisesta. Sarille kiitos karpalo lonkerosta, tupakasta ja valatoveruudesta :D Suskalle ja Terolle kiitos vähän niin kun kaikesta ja Riialle ja Otolle kiitos Rockysta. Mökkikavereille kiitos naurusta ja huolenpidosta.
Alkaa kuulostaa siltä, että tässä ollaan ottamassa vastaan Oscaria tai luotia, joten päätän raporttini tällä kertaa tähän. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti