maanantai 28. tammikuuta 2013

Huonosti käyttäytyvät miehet

Eilen taas vaakuteltiin, eikä siitä ole mitään eritystä kerrottavaa.
Paitsi, että se meni ihan äly hyvin!!!


Viikon takainen varis on ulkoillut pakkasessa koko tämän ajan kunnes eilen otin sen aamulla sisälle lämmittelemään. Ilta oli jo pitkällä variksen ollessa jälleen käyttövalmis. Ällöttävä, mutta käyttövalmis.
Pimeyden vuoksi emme päässeet metsään vaan treeni tehtiin kotipihalla.

Jussi ohjasi koiraa ja minä varista. 4 noutoa, plusmiinus 30m etäisyydeltä. Rocky oli nopea eikä toiminnassa ollut mitään negatiivista sanottavaa. Kävi vauhdilla korjaamassa variksen Jussin käteen, kertaalleen taisi pudottaa sen Jussin jalkoihin. Onnistumisen painoarvoa lisää vielä jo mainittu variksen ällöttävyys. Rockyllahan on esiintynyt aiemmin neitimäistä "hyi en ota, koska se on ollut toisen suussa" tai "hyi en ota, koska siitä on tullut verta ja se haisee" -valikoivuutta.
Omat sormeni syyhysi, ei variksesta, vaan halusta kokeilla, miten palautukset tulee perille minun ohjauksessa, mutta kyllä nyt Stina on niin, että itse joudut syyhyt raapimalla sammuttamaan. Kerran homma on alkanut Jussi/Rocky kaksikolla pelittämään, niin riskejä ei oteta. Piste. Jäähän minulle nuo damit edes....

Damien kanssa treenataan seuraavan kerran keskiviikkona jolloin pidetään Suskan kanssa kimppatreenit ajatuksella 'talviNOMEt häämöttää'. Käyn ennen treenejä keskus-sairaalassa hermoratatutkimuksessa joten toivoa sopii, että käsi on treenikunnossa testauksen jälkeen...

Sitten siihen turhanpäiväisen haukunnan karsimiseen, josta edellisessä tekstissä mainitsin.
Rocky aloitti tuon tavan ollessaan vähän yli puolivuotias. Asuimme väliaikaisesti kylällä, kaupan yläkerrassa, jossa sijaitsi myös toinen asunto. Kun asuntoon muutti nainen, jolla oli myös koira, alkoi Rocky haukkua kuullessaan ääniä porraskäytävässä.
Viisas olisi jo tuossa vaiheessa puuttunut tavan karsimiseen mutta kyseessä olen minä, joka ei mene sieltä mistä aita on matalin vaan haastettahan sitä olla pitää! Helpolla jos olisin halunnut päästä niin asuisin kerrostalossa kultakalan kanssa. Ei koiraa, ei lapsia, saati miestä :).
Tapa alkoi siis tuolloin ja ehkä ajattelin sen olevan väliaikaista, edessä kun häämötti muutto omaan taloon, jonka käytävissä ei vieraita ihmisiä liikkuisi ja tapa jäisi itsestään pois. Nyt kun aikaa on kulunut 1.5v niin on kaiketi aiheellista todeta, että tapa ei ole jäänyt väliaikaiseksi ja on vain pahentunut.
Kieltämisestä tai komentamisesta ei ole ollut apua, pikemminkin päinvastoin. Jonkin aikaa kokeilin kiittämistä:  -kiitos kun ilmoitit, nyt tiedän, että siellä on joku ja sinä voit rauhoittua.
Tämä versio toimi komentamista paremmin mutta ei asiaa ratkaissut.
Nyt on käytössä namit. Kun Rocky alkaa haukkumaan, kiinnitän nopeasti sen huomion muualle ja kun se hiljenee, annan palkaksi namin. Tai aina parempi, ehdin reagoida jo ennen, kuin Rocky provosoituu haukkumaan. Tällöin kehun ja palkitsen hiljaista koiraa kunnes haukku-ärsyke on mennyt ohi. Lapsen koulukyyti on tähän erinomainen apu, se kun saapuu suunilleen samaan aikaan joka päivä niin tiedän olla valmiina ja taksi saa rauhassa jättää lapsen pihalle ilman, että koira mölisee ovella.
Tätä samaa kehu-nami taktiikkaa käytimme uutena vuotena kun raketti paukahti Rockyn ollessa sisällä ja se toimi hyvin.
Toivon meille myös hankittavan ovikellon jo pikkuhiljaa. Minulle on ihan ok, jos koira reagoi ovikelloon eli ilmoittaa tulijoista. Etenkin, jos vaihtoehtona on varuilta ilmoittaa kaikista äänistä. Asuinalueellamme kun rakennetaan edelleen niin pauketta ja kolinaa todellakin riittää. Eikä koira ymmärrä, että se naapurin kaivuri ei todellakaan ole tulossa meille kylään tai että toinen naapuri ei ilmoita tulostaan hakkaamalla nauloja autotallinsa katteeseen. Eli tavoite olisi se, että kaivuri saisi kaikessa rauhassa kaivaa naapurissa ja Rocky reagoisi siihen  vasta sitten jos se soittaisi meidän ovikelloa tai koputtelisi ikkunoihin.
Stressaavaa jatkuva vahtiminen koirallekin on. Onneksi yölliset vahtivimmakohtaukset ovat jääneet oikeastaan jo kokonaan pois. Roska-auto on ainoa, jolle se hiljaa murisee mutta malttaa muuten pysyä hiljaa. Niin, meillä roska-auto kulkee aamuyöstä 03-04 välillä, mutta kolinasta päätellen kuski kuvittelee olevansa päivätöissä. Mielenvikast läppändeerust!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti