Teimmekin varis-treenin jo sunnuntainan maanantain sijaan, koska päätin, että mies saa toimia ohjaajana. Palautukset Jussille ovat toimineet jossain määrin paremmin kuin itselleni silloin kun olemme olleet heikoilla jäillä palautusten suhteen.
Oma toimintani vaikuttaa ajoittain eli hyvinkin usein siltä, kuin esittäisin pantomiimina sähkövatkainta ja Jussi sen sijaan on kuin toteemipaalu rauhallisuudessaan. Niinpä epävarmassa tilanteessa valitsin juurikin tuon toteemipaalu vaihtoehdon.
Alku oli tahmea. Tein markkeerausheiton rinteen alapuolella n. 30 m. päästä Rockyn seistessä rinteen yläpäässä. Näki siis kaaren muttei minua. Positiivista oli se, että nosti variksen ja lähti palauttamaankin mutta tiputti sen pian ja alkoi nuohota sen kanssa.
Uusi yritys ja kaava sama.
Älynväläys, herkku puuttuu! Ryynimakkara kehiin.
Rockyn reaktio; -ai saako tästä herkkuakin, no sitten!
Aloitimme homman alusta, siis ihan alusta. Jussi tiputti variksen viereensä ja pyysi Rockya antamaan sen ja näin tapahtui. Seuraavaksi varis "lensi" metrin-kahden päähän ja taas tuli varis käteen, 5m päästä sama toistui ja lopulta se tuli 20-30m päästäkin käteen. Siihen lopetimme.
Olin ihan mielettömän tyytyväinen! Ei mitään niskurointia tai kyseenalaistamista vaan pyytentöntä toimintaa ryynimakkaran voimin.
Jatkossa etenemme varovasti matkaa asteittain pidentäen ja muutamilla toistoilla kerrallaan.
Tähän loppuun vielä kertaus: Mamman puppelispuu nostaa variksen jälleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti