sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Himalaya

Perjantaina vapaapäivän kunniaksi kävin tekemässä Rockylle hirven verellä jäljen. Jälki oli n. 90m pitkä ja sisälsi yhden kulman. Merkkasin jäljen pyykkipojilla tiuhaan, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Paikallisesta rautakaupasta ei löytynyt oranssia maalia, jolla olisin pyykkipojat sprayannut mutta näin lyhyellä jäljellä vielä suht värittömätkin pojat toimivat kun kyseessä oli tuttu metsä Huikossa ja jäljen alku löytyi myöhemmin helposti.
Kotimatkalle lähtiessäni kiittelin itseäni taas epäsiisteydestä, mitä autoon tulee. Nisukan lattialta löytyi useampikin pussukka, joista valita sopivin oikean käden peitoksi. Tuli kaadolla nimittäin ronskisti puristettua enimmät veret sienestä ihan paljain käsin ajattelematta, että tuolla kädellä pitäisi vielä koskea useampaankin paikkaan, mm. rattiin ja vaihdekeppiin. Onneksi matkalla ei tarvinnut pysähtyä esim. virkavallan käskytyksestä. Ei ihan niin kevytkään puna olisi niskassa poltellut poliisin tiedustellessa -"Miksi se rouva kättään siellä muovipussissa piilottelee?"
Kotona sitten tuunasin jälkihihnan eli naiselliseen tapaan ensin leikkasin 10m hihnan n. kuusimetriseksi ja vasta illalla suoritin mittauksen, joka osoitti hihnan pituiseksi 6,30m. Myönnetään, että hieman ehti sydän ylimääräisiä lyöntejä tehdä kun mitasta alkoi sentit käydä vähiin. Miehelle tietenkin kehaisin itsevarmalla äänellä jotain tarkasta mittasilmästä...

Rockyn päästyä töihin, se haisteli kyllä alkumakuun tarkasti mutta otti sitten suunnan ihan muualle kuin jäljensuuntaisesti. Siispä koira takaisin alkumakuulle jota tutkittiin nyt yhdessä kiinnostuneena ja sen jälkeen osoitin koiralle, että tuostapa lähdet nyt sitten seuraamaan mihin jälki johtaa. Rocky eteni koko ajan jäljen suuntaisesti ja jos poikkesi siitä pari metriä niin palasi takasin itsenäisesti. Eteneminen oli kyllä järjettömän hidasta enkä sen vuoksi meinannut malttaa odotella, että hihna kiristyisi ja välimatka minun ja koiran välillä olisi sääntöjen mukaisesti 6 metriä. Ja aina Rockyn poiketessa sivuun, kiertyi hihna risukkoon tai puun ympärille. Hihnan materiaali osoitti erinomaisuutensa sekä pidoltaan, että takertumattomuudeltaan ja solmuutumattomuudeltaan ja se oli helppo vetäistä risuista vapaaksi. Näin edettiin kulmalle asti, jossa oli myös makuu. Makuulla Rocky pysähtyi nuuskimaan maata ja otti sen jälkeen oikean suunnan. Ja nyt alkoi MEJÄ-koira nostaa päätään. Ilmeisesti ensimmäisellä pätkällä saattoi olla sienessä liian vähän verta jälkeä tehdessäni, sillä veren lisäys makuun kohdalla näkyi koiran toiminnassa. Eteneminen oli suoraviivaista ja hihna oli koko ajan kireällä. Kävellä sai normaalia vauhtia eikä jarrutella juuri tarvinnut koiran kuitenkin työskennellessä selkeästi koko ajan. Tuo pätkä olisi saanut olla pidempikin, niin hyvin se meni. Tarkoituksena oli kuitenkin päästä tutustuttamaan koira lajiin, ettei 21. päivä kurssilla tarvitse lähteä jäljelle ihan kylmiltään.
Kaadolla odotti palkkiona hirvensorkka ja possunkorva, joista jälkimmäisen herra kantoi tyytyväisenä autolle asti.

 Eilen kävimme metsälenkillä, johon alkumatkasta yhdistimme notoja, dameilla. Ensimmäin palautus tuli pienen kierron kautta vaatien pienen urahduksen, jonka myötä dami tuli käteen. Loput palautukset olivat kuin suoraan oppikirjasta. Näitä helppoja noutoja teemme tulevaisuudessa lisää korjataksemme palautukset sille tasolle, mitä ne talvella olivat.
Yksi syy palautusten takkuamiseen löytyy saletisti lapsista, jotka jättävät huoneidensa ovet auki ja koira käyttää aina tilaisuuden hyväkseen ja käy varastamassa lasten tavaroita. Asian huomattuaan lapset taasen yrittävät saada tavarat takaisin tavalla, jonka Rocky kokee hauskaksi leikiksi. Olen lukenut asiasta lapsille lakia useamman kerran mutta nyt alkaa olla jo pinna koetuksella jos toimintamalliin ei ala tulla muutosta!
Joka tapauksessa onnistuneiden palautusten jälkeen eilen, sai koira nauttia metsässä juoksemisesta oikein olan takaa.
Onnistui tuo onneton löytämään vielä ojankin, josta noustessa punainen koira oli pikavärjätty mustaksi. Enimmät mutaturpeet Rocky sai luvan kanssa käydä huuhtomassa lammessa ennen perusteellista suihkutusta kotona.
Bongasimme lenkillä myös yhden kappaleen haukkoja ja runsaasti hirven sorkkien jättämiä painaumia. 

Tänään lähdimme koko perheen voimin urheilukentälle, jonka vieressä on pururata. Jussi jäi lasten kanssa pelaamaan jalkapalloa (jep, pikkusisko joutui maaliin), kun me koiran kanssa suuntasimme purtsille purkamamaan enimpiä energioita ennen tottistreeniä.
Toivakan pururata on muuten yksi ihmisrääkkäyksen tyyssija korkeusvaihteluineen. Heti alussa on nousu, joka on verrattavissa K2-vuoreen. Ero löytyy siinä, että K2 huipulle päästäkseen tarvitsee lisähappea ja pururadan alkunousun huipulle päästäkseen tarvitsee elvyttäjän.
Tuo Toivakan himalaja vei lopulta koirasta vähän turhankin paljon mehuja, sillä toko- liikkeitä treenatessamme oli koirasta terävyys kadonnut. Liikkeet se suoritti ihan ok mutta laiskanpuoleisesti. En edes älynnyt ottaa vettä mukaan joten janokin sillä oli.
Seuraavan kerran vähempikin väsytys ennen tottista riittää jos haluaa, että muutkin liikkeet kuin paikallaanmakuu saa koiran innostumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti