Olen seissyt tiukasti sanojeni takana ja tehnyt Rockyn kanssa viime ajat pelkkiä helppoja noutoja. Melkeinpä joka kerta kun olemme suunnanneet metsään niin mukana on ollut muutama dami. Välillä olen viskonut niitä omaksi ilokseni ja käynyt sitten poimimassa takaisin essun taskuun ilman, että koira on saanut koskeakaan niihin. Enimmäkseen noutotöitä on tehnyt kuitenkin Rocky :)
Ja miten on mennyt? Älyttömän hyvin. Ei mitään pöllöilyjä. Jopa niin hyvin, että kerran Aada oli meidän mukana metsässä (eikä vähiten siitä syystä, että neidin ankka-ääntely on vähintäänkin spesiaalia) ja innostuksissaan lähetti koiran hakuun. Ei siinä sitten auttanut muu kuin tokaista tytölle, että hemmetti Aada, nyt sitten hoidat homman loppuun asti ja vaadit palautuksen myös! Allekirjoittaneen takahampaiden ei kauaa tarvinnut kirskua toisiaan vasten kun tyttö sai ottaa tarjotun damin vastaan. Menestyksestä huolimatta sovittiin, että jatkossa lapsi on hiljaa kun äiti ja koira työskentelee tai muuten sähkärinteippi on jossain muussa osoitteessa kuin variksen ympärillä. Näin siihen asti ainakin kun noudoissa ollaan on/off linjalla ja taipparit läpäisemättä.
Tänään lapset lähti mummolaan ja me Jussin kanssa juhlistettiin aikuisten laatuaikaa tekemällä Rockylle damiruutu.
Koiran menestystä ruudulla kuvaa se, että olisin valmis antamaan sille edam-tangon iltapalaksi ja nukkua lattialla ensi yön koiran porskutellessa minun tyynyllä makeita unia.
Tuo jamppa osoitti siis tänään taitonsa.
Ensimmäiset neljä damia palautui hyvää vaihtia eikä koira epäröinyt irtautua kauaksi meistä. Pidin palautusten jälkeen aina pienen paussin, että Rocky sai rauhoittua ennen kuin lähetin uuteen hakuun. Kolmannen damin jälkeen oli hieman hakemista ja Rocky vähän liian sivussa alueelta, joten pyysin Jussia kävelemään kohti alueen keskustaa ja koira ottikin suunnan taas sinne minne pitikin. Jokaisen palauttamansa damin koira tarjosi minulle nätisti. Neljännen damin jälkeen Rocky oli selvästi kuumissaan, koska saimme nauttia tänään ensimmäisestä hellepäivästä tälle vuodelle. Niinpä väsähtänyt koira lähetyksen jälkeen jäi vain seisoskelemaan lähietäisyydelle kieli varpaissa roikkuen. Lopulta Jussin ilmoitelessaan itsestään metsässä koira lähti liikkeille ja löysi damin mutta ei palauttanut sitä vaan palasi tyhjin suin takaisin. Uusi yritys ja pienen kannustuksen jälkeen jaksoi koira vielä damin perille toimittaa tiputtaen sen suoraan jalkoihini kuin todeten, että nyt ei oikeesti enää jaksa!
Omatuntoani alkoi ihan soimata, kun katselin koiraa, jonka silmäluometkin olivat aniliininpunaiset veren syöksähdellessä suonistossa paineella.
Vajaa 10 min. kotimatkan aikana koira yritti tehdä autosta uima-allasta kuolan roiskuessa pitkänä roikkuvaa kieltä pitkin. En siis ollut ollenkaan varautunut siihen, miten uuvuttava Rockylle reissustamme tulee, enkä varannut vettä mukaan. Talvella kun on ollut lunta ja keväällä lammikoita, joissa koira on itseään voinut nesteyttää. Hävettää :S
Kotona koira sai kaipaamaansa vettä ja sitten vesidami taskuun ja rantaan, jossa teimme pari kaunista vesinoutoa. Suskan mielestäni hyvinkin järkevää ohjeistusta noudattaen, koiraa ei päästetä veteen ilman lupaa hupiuinneille. Näin blokataan se mahdollisuus, että esim. kesken työskentelyn, kokeen tms. koira päättääkin karata veteen pitämään hauskaa. Tollerit kun sattumoisin rakastavat vettä.
Raikas rakas vesi olisi nytkin vetänyt Rockya puoleensa enemmänkin noutojen jälkeen mutta pilittämällä sain pidettyä herran rannan puolella ja palaamaan takaisin tassujaan uudelleen kastamatta.
Nyt pitäisi jatkaa helppojen noutojen tekoa mutta lisätä häiriötekijöitä. Perjantai, klo. 16 ja automarketin parkkipaikka, olisiko siinä häiriötä riittämiin? Jos ei meille niin ainakin asiakkaille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti