Training Day

Aamusta käytiin jälleen tekemässä ruutu ja sen jälkeen vilvoittava vesinouto.
Treenattiin samassa metsässä, missä käytiin talvella joitakin noutoja tekemässä. Aikaisemmin olemme kävelleet sinne kun paikka suht lähellä mutta nyt reitti kasvaa pitkää heinikkoa enkä sinne siksi uskaltanut jalan mennä. (Eilen nimittäin lenkillä vajaa 100m meidän talosta makasi tiellä nuori kyy.) Pikkuisen kiertämällä em. metsikkön läheisyyteen pääsee mukavasti metsäautotietä.

4 hakua, joista palkkioksi tuli erä motivointi pallolla. Osa dameista tuli käteen ja osa tippui viereen. Rocky sai paikka-käskyn alla odottaa, kun kävin jemmaamassa damit (5kpl) ja hyvin maltti piti vaikka kaverina oli ÄLYTTÖMÄSTI sääskiä.
Käytin samaa tekniikkaa kuin viimeksi eli odotin, että Rocky alkaa kysellä ennen kuin laitoin sen töihin. Samalla sääsket saivat aamupalansa. Vain viimeisessä haussa se piti ottaa takaisin sivulle ja lähettää odottelun jälkeen uudestaan kun meinasi mennä maassa kieriskelyksi homma. Ja HUOM! ei kuseskelua tällä kertaa lainkaan vaikka menessä metsätiellä tuli vastaan pystykorva kaksikko. Tiheästä puustosta (ja sääskiparvesta) johtuen en nähnyt aina onko koira damin napannut mutta herra lähti palautamaan automaattisesti ilman pillitystä. JEE!
Nuo palautukset ei ole vieläkään talven tasolla, eli eivät napsahda aina käteen mutta koska ne tulevat kuitenkin viereen niin en asiasta suuremmin stressaa enkä koiraa paineista vaatimalla täydellisyyttä. Täytyy treenata tätä puolta lisää esim sisällä "heitto-käteen- välittömästi heitto uudella damilla"-menetelmällä.

Tuo motivointipallo on muuten paljon käyttäjäystävällisempi kuin patukka, tarkasteli sitä asiaa sitten koiran tai ohjaajan näkökulmasta. Rocky "kuumenee" pallosta melkoisesti ja sen saa aika napakasti pistää takaisin taskuun kun kiitoshetki on ohi. Tuo kuumeneminen on tässä tilanteessa mielestäni pelkkää plussaa koska se osoittaa kuinka paljon Rocky nauttii saadessaan hetken aikaa remuta pallon kanssa. Kuumeneminen ei jää päälle vaan herra asettuu samantien kun pallo on pois näkyvistä.

Illalla lähdemme koko perheen voimin Suskalle ja Terolle jonne on tulossa myös Keski-Suomen Cesar Millan eli Kimmo katsomaan, mitä koiran jumppa-ongelmalle on tehtävissä. Kuten epäilin, on kemiallisella kastraatiolla 6kk ehdoton doping-karenssi. Ei siis tule tässä vaiheessa kyseeseen. Mielummin odotan ja katson, auttaako muut kikat plus aika tähän ongelmaan.

Eilen päätin, että tähän paikkaan päättyi lasten 1.5v kestänyt sisällä juoksemisen kielto kun koira on samassa tilassa. Lapset saivat juosta ja kontata sydämensä kyllyydestä ja koira sai välitöntä kyytiä jos yritti selkään nousta. Pariin otteeseen sille piti antaa lentoharjoitusta kunnes se tajusi, että parempi antaa lasten telmuta.
Näin pitkään ollan käytännössä menty koiran ehdoilla välttäen tilanteita, jotka provosoi sitä epätoivottuun käytökseen. Nyt on kuitenkin koiran vuoro tajuta, että ihmiset saavat tehdä talossa aivan mitä lystää eikä se kuulu sille pätkän vertaa. Katsoa saa mutta koskea ei! PRKL! Pentuaika on päättynyt!
Vaikken olekaan koiraa tientenkään pahoinpitelemässä niin selvästikään tietyissä asioissa pelkkä tiukka "EI!" tai alistaminen tuijottamalla ei sille riitä.
Kikka kakkosta Kimmolta tarvitaankin siihen, että kuinka pitää koira kurissa ilman, että se syö meidän yhteistyötä.
Rocky pääsääntöisesti käyttäytyy asiallisesti kun olen paikalla mutta esim. jos olemme saunomassa ja lapsi lähtee saunasta ensimmäisenä pois niin on vähintäänkin absoluuttisen varmaa, että kohta kuuluu lapsen huuto kun koira on sen selässä.
Meillä ei myöskään kohta tarvitsisi odottaa ainuttakaan lapsivierasta käymään jos heidän sisääntultua minä syöksyisin jostain karjuen ja kattilan kansia paukuttaen häätäen koiran lapsen kimpusta pois. Lapsi siinä säikähtäisi psykopaattisesti käyttäytyvää Joutsenvirran-äitiä enemmän kuin koira.